»VISIO 7000«

Maailmanlaajuista
informaatiota

Raamatullisella profetialla
on viimeinen Sana

Ilmoitetut tapahtumat
tulevat todellisuudeksi

Jumalan tie meidän luoksemme
on meidän tiemme Jumalan luokse


Maapallo


Raamatullinen ajanjako
Raamatullisella profetialla on viimeinen sana
Herran päivä
Kristuksen paluu
Majesteettinen luomakunta
Jumalan yhteyteen määrätty
Jumalan yliluonnollinen toiminta
Viimeinen kutsu
Omatekoiset perinteet
Henkilökohtainen ratkaisu

Rakas lukija,

Sinä tarvitset vain muutaman minuutin kallisarvoista aikaasi lukeaksesi tämän lyhyen selvityksen. Me elämme todellakin hyvin levottomassa ajassa. Meidät saavuttavat päivittäin tiedotukset erikoisista tapahtumista. Mitä aikaisemmin kerrottiin kokonaisesta vuosisadasta, kuuluu nyt melkein päivittäisiin uutisiin. Luonnonkatastrofit, nälänhädät, sodan kurjuus, heimosodat, etniset "puhdistukset", uskonnon kiihottama terrori, käsittämättömät tihutyöt ja kaikenlainen rikollisuus ovat maailmanlaajuisesti tiedotusvälineissä. Jossakin maassa raivoaa samanaikaisesti länsirannikolla satojen neliökilometrien laajuinen metsäpalo, itärannikolla myrskytulva tuhoisin seurauksin. Mikään ei enää näytä olevan niinkuin aikaisemmin oli. Poliittisille, taloudellisille ja sosiaalisille ongelmille ei ole näköpiirissä sen paremmin kansallisesti kuin ei kansainvälisestikään merkittäviä ratkaisuja.

Tässä lehtisessä haluamme lyhyesti kosketella ajankohtaisia tapahtumia raamatullisen profetian valossa. Me lähestymme huippunopeudella vuotta 2000. Pian on kulunut pyöreästi 6000 vuotta siitä kun ensimmäiset ihmiset näkivät tämän maailman valon. Karkeasti laskien kului Aadamista Abrahamiin 2000, Abrahamista Kristukseen samoin 2000 vuotta ja Kristuksen syntymästä, meidän ajanlaskumme alusta, jälleen 2000 vuotta. Me kysymme oikeutetusti itseltämme, onko myöskin tämän vuosituhannen vaihteessa käänne ihmiskunnan historiassa.

Raamatullinen ajanjako - kuvaa klikkaamalla saat isomman kuvan näkyviin

Kuvaa klikkaamalla saat isomman kuvan näkyviin

Spekulaatiot sen suhteen lisääntyvät sitä mukaa kuin lähestymme vuotta 2000. Asiantuntijat maalailevat synkkää kuvaa lähitulevaisuudelle. Kyllä, on jopa olemassa sellaisia, kuten eräät USA:n kongressiedustajat, jotka toivat julki ajatuksen, että olisimmeko me ehkä ensimmäinen sukupolvi, jonka täytyy peljätä olevansa nykyisen sivilisaation viimeinen. Puhutaan aivan avoimesti "eskatologiasta" ja "apokalyptisestä infernosta", jotka piakkoin puhkeavat ja lankeavat maanpiirin ylle. Ilmiselvästi ovat ihmiset huolissaan myöskin sen suhteen, mitä lähitulevaisuudessa on tapahtuva. Olemmeko me näiden niin tärkeiden asioiden suhteen selvä - tai "epäselvänäkijoiden" varassa? Tulisiko meidän ottaa neuvoksi filosofien lausunnot ja selittää niitä? Ehkä meidän tulisi jopa mennä ennustelijoiden ja astrologien luokse? Vai löydämmekö me todella varmoja vastauksia näihin kysymyksiin? Kyllä, sillä: "...ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." (2. Piet. 1:19).

Me tarvitsemme ajankohtaista informaatiota Pyhistä Kirjoituksista ja sen tulisi miellyttää jokaista, joka rehellisesti ja vilpittömästi haluaa tietää mistä on kysymys. Kaikkitietävä Jumala saattoi jo ajan alussa antaa kirjoittaa muistiin sen, mitä loppuun asti olisi tapahtuva. Ihmiset kuitenkin kirjoittavat historian toteutuneiden tapahtumien mukaisesti. Jumala on kuvannut ennalta koko historian ja siinä toteutuvan "pelastushistorian" uuden taivaan ja uuden maan syntymiseen asti, jolloin aika jälleen sulautuu iankaikkisuuteen. Ajallinen tapahtumakulku on todellisuutta ja peruuttamatonta.

"Visio 7000:ssa" on lähinnä kysymys siitä, että huomiomme kiinnitetään siihen, mitä väistämättömästi tulee meitä kohti ja on tapahtuva aivan lähitulevaisuudessa, mutta myöskin siitä, että näytetään ainoa tie, jolla me voimme paeta tulevaa tuhoa. Mitä tulee nykyiseen tapahtumakulkuun, niin on todellakin selvä suunta Pyhissä Kirjoituksissa ennustettujen "ajan merkkien" perusteella. Vaikka 2000 vuoteen ei näytäkään tapahtuneen mitään maatajärisyttävää suoraan taivaasta käsin ja ihmisille on vaivalloista uskoa siihen, että Jumala tarttuu historiaan, niin on se siitä huolimatta tapahtuva, koska se on ennustettu Jumalan Sanassa.

Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Kun on kysymys "profeetallisesta ajanjaksosta", niin on yksi päivä Jumalalle kuin meidän tuhat vuottamme. Niinpä on kirjoitettuna: "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä'." (2. Piet. 3:8; Ps. 90:4) Apt. 2:17 apostoli Pietari puhuu viitaten profeetta Jooelin ennustukseen "viimeisistä päivistä", jolloin Pyhä Henki vuodatetaan, millä tarkoitetaan noin kaksituhatta vuotta kestävää armonaikaa.

Niin varmasti kuin me nyt olemme kuudennen vuosituhannen lopussa ihmiskunnan historian alun jälkeen, aivan yhtä varmasti on "Herran päivä", Jumalan seitsemäs päivä, seitsemäs vuosituhat aivan lähellä. Ilm. 20 mukaisesti se on oleva Kristuksen tuhatvuotinen rauhanvaltakunta Hänen omiensa kanssa maan päällä, johon Sana viittaa: "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." (jae 6). Puhdistusprosessin jälkeen seuraa uudistaminen, ja maa asetetaan paratiisimaiseen tilaan, jolloin "todellinen rauha" vallitsee ja jopa karitsa ja susi käyvät yhdessä laitumella (Jes. 11:6-9). Luodessamme silmäyksen raamatulliseen "Seitsemännen vuosituhannen visioon" me löydämme Jumalan Sanasta todella selvittäviä kuvauksia.

Raamatullisella profetialla on viimeinen sana

Meidän silmiemme edessä täyttyvät juuri nyt Pyhien Kirjoitusten profeetalliset ennustukset, jotka ovat säädetyt tätä aikaa varten. Niihin kuuluu ennenkaikkea Israelin kansan paluu "Luvattuun Maahan". Sen hajottaminen kaikkien kansojen sekaan ennustettiin jo 5. Moos. 4, ja ajan lopussa sen tuli jälleen tulla kootuksi (Jes.14:1; Jer. 30.3; Jer. 31: 7-12; Hes. 36-38). Jeesus Kristus korosti tätä vertauksessansa "viikunapuusta" — vertauskuva Israelista (Hoos. 9:10) — erikoisena tunnusmerkkinä loppuunsa tulevalle sukupolvelle (Matt. 24: 32-41).

Mitä tulee ajankuluun, niin tuodaan Israelin kansassa silmiemme eteen jumalallinen ajanlasku "profeetallisina päivinä". Profeetta Hoosean kautta saamme tietää seuraavassa tekstissä tarkemmin: "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua (tämä on jo tapahtunut), kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä (tämä on vielä tapahtuva)" (Luku 6:1-2).

Mainitut kaksi profeetallista päivää viittaavat yksiselitteisesti menneisiin kahteentuhanteen vuoteen, joina Israel oli vuodesta 70 jKr. hajaantuneena kaikkeen maailmaan. Vuodesta 1948 lähtien on jälleen olemassa Israelin valtio, johon juutalaiset 143 maasta ovat palanneet takaisin. Tämä on jumalallisten lupausten toteen osoitettu täyttymys. Kolmannella päivällä tarkoitetaan pian koittavaa vuosituhatta, kun Israel on tunnistava Kristuksen Messiaaksensa ja saava Hengen vaikuttaman elämän. Apostoli Paavali on kirjoittanut Israeliin viitaten seuraavaa: "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?... että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, 26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on..." (Room.11: 15, 25-26).

Samoin ovat myöskin aivan viimeisten aikojen tapahtumat Euroopassa yhteydessä raamatullisen profetian täyttymykseen, erikoisesti tuon rauhanomaisen käänteen jälkeen loka-marraskuussa 1989. Meidän silmiemme edessä syntyy "yhdistynyt Eurooppa", niin kuin 1957 "roomalaisissa sopimuksissa" säädettiin. Historialliset viholliset tulivat ystäviksi. Idän ja lännen vastakkaisuudet on toistaiseksi poistettu. Jakoa, joka kulki Saksan keskeltä lävitse Euroopan mantereen ei enää ole olemassa. Syntyy "yhteiseurooppalainen talo", jossa kaikilla tulee olla sijaa, "yhdistynyt Eurooppa". Siten nousee uudelleen meidän silmiemme edessä "roomalainen valtakunta" —viimeinen neljästä maailmanvallasta, jonka profeetta Daniel vanhassa Testamentissa näki (luvut 2 ja 7). Se vastaa "pedon valtaa" Ilmestyskirjassa, joka tulee esiin eurooppalaisesta kansojen merestä ja jota koko maailma ihmettelee (luku 13). Siinä ei ole kysymys yksinomaan tästä poliittis-taloudellisesta maailmanvallasta, vaan pääasiassa uskonnollisesta "ratsasta-jattaresta" (luku 17), jolla on ohjakset käsissänsä ja joka siten hallitsee tapahtumia. Tämä hengellinen "maailmanvaltias" on kaikkien uskonnollisten ja poliittisten johtajien kunnioittama ja arvostama. "Yhdistynyt Eurooppa tulee maailmanvalta numero yhdeksi, joka pääasiassa muovaa "maailman-talouden". Uskonnollisessa, poliittisessa ja taloudellisessa mielessä seuraa yhdistyminen. Tämä "yhdistymisprosessi" ensi vaiheessansa on toteutuva hyvin pian, ja siten on luotu kaikki edellytykset lopullisten tapahtumien toteutumiselle.

Apostoli Paavali näki etukäteen nykyisen kehityksen kaikilla tasoillansa ja kirjoitti lähes kaksituhatta vuotta sitten sen, mikä tulee todellisuudeksi meidän silmiemme edessä: "...sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään' ('Nyt on rauha ja turvallisuus' tarkka käännös), silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon." (1.Tess. 5:2-3).

Siitä lähtien kun Michail Gorbatschow 1985 tuli valtaan, pidettiin "rauha- ja turvallisuuskonferenssi" toisensa perään. Historialliset "huipputapaamiset" johtivat liennytykseen Idän ja Lännen välillä, mahdollistivat Saksan yhdistymisen ja aikaansaivat itäeurooppalaisten maiden itsenäisyyden. Poliitikot ovat entistä kiinnostuneempia tästä ennustetusta "rauhasta" ja kaiken sisäänsäsulkevasta "turvallisuudesta". Näitä käsitteitä käytetään nyt yhä useammin Lähi-Idän tapahtumien yhteydessä. Israel tulee yhä enemmän maailmanpolitiikan tapahtumien "polttopisteeksi", samalla sen ohella Jerusalem, joka tehdään "väkikiveksi" kaikille ympäröiville kansoille, kuten profeetta Sakarja on ennustanut (luku 12).

Kolmannen "Oslo-sopimuksen" mukaisesti täytyy Jerusalemia koskevien neuvottelujen olla päätöksessänsä vuonna 1998. Niin kuin profeetallisessa Sanassa myöskin on ilmoitettu, tullaan lopulta kuuluttamaan rauha. Valitettavasti se on oleva — vaikka Israel jopa uhraa "maata rauhan hyväksi" — vain monien kompromissien kautta saavutettu, poliitikkojen neuvottelema, korkeimman uskonnollisen arvovallan siunaama "näennäis-rauha". Niin kuin on kirjoitettu, on juuri silloin turmio yllättäen koittava.

Herran päivä

Niin pian kuin "pelastuksen päivä" on lopussansa (Jes. 49:8; 2. Kor. 6:2), kohtaavat maailmaa mitä kauhistuttavimmat vihantuomiot ja vitsaukset juuri ennen "Herran Päivää", siis seitsemättä vuosituhatta. Matt. 24 ja muissa kohdissa on Herra Jeesus itse viitannut erilaisiin seurausilmiöihin. Hän puhui sodista ja sotasanomista, maanjäristyksistä, nälänhädistä ja kaikenlaisista katastrofeista ja sanoi sitten: "Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua." Maanjäristykset ja kaikenlaiset luonnonkatastrofit tulevat edelleen lisääntymään, niin että toteutuu jopa tuo kauan odotettu, vertaistaan vailla oleva maanjäristys Kaliforniassa Yhdysvaltain länsirannikolla (St.-Andreaksen halkeama), jota tiedemiehet odottavat milloin tahansa. On luonnollista, että kivut edeltävät synnytystä. Room. 8: 19-22 mukaisesti koko luomakunta huokaa ja odottaa tuskien kanssa uutta syntymää. Jeesus ilmoitti suuren ahdistuksenajan näin: "Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule" (Matt. 24:21).

Luukas 21 ja myöskin muissa raamatunkohdissa sanotaan meille, mitä tuossa suuressa ahdistuksessa on tapahtuva: "Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät." (jakeet 25-26).

Me emme tässä yhteydessä voi mennä yksityiskohtaisesti noihin aivan käsittämättömiin katastrofeihin ja Pyhissä Kirjoituksissa ennustettuihin "apokalyptisiin vihantuomioihin", jotka Jeesuksen Kristuksen "Morsiusseurakunnan" poisottamisen jälkeen tulevat jumalattoman ihmiskunnan ylle. Herra Jumala käski ihmistä, jolle Hän antoi tämän maan, tekemään sen itsellensä alamaiseksi Hänen kanssansa. Erossa Hänestä ihminen tuhoaa niin hyvin maan kuin itsensäkin. Ammatti-ihmiset puhuvat huolestuneina ilman, veden ja maan saastumisesta, vaarasta, jonka otsoniaukko tuo mukanansa, "kasvihuoneilmiöstä", joka on laukaiseva ilmastokatastrofin. Todella pelottava on ajatus otsonikerroksen katoamisesta, joka aikaansaa sen, että auringonpaiste Pyhien Kirjoitusten ennustuksen mukaisesti tulee olemaan seitsemän kertaa voimakkaampi kuin mitä se tavallisesti on. Näin on kirjoitettuna: "Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo..." (Jes. 30:26).

"Näkijä" Johannes Patmoksen saarella näki tämän tapahtuvan seuraavalla tavalla: "Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian." (Ilm. 16: 8-9). Tuohon aikaan on sitten "armon ja pelastuksen päivä" ohitse, niin että ihmiset eivät enää voi kääntyä Jumalan puoleen. Se on merkitsevä monille todellakin hirvittävää heräämistä, iankaikkista "liian myöhään".

Sen jälkeen kun aurinko on paahtanut maan pinnan, on se muuttuva pimeydeksi, sillä on kirjoitettuna: "Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen." (Apt. 2:20; Jooel 3:4). "...aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa... Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm. 6: 12-17).

Aivan niin kuin Jumala rakkaudessansa ja armossansa Nooan päivinä arkkiin menemisen kautta antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen väistämättömältä vedenpaisumukselta, niin viittaa Jumalan Sana siihen, että me voimme paeta koittavaa hävitystä löytämällä pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa (1. Piet. 3). Ne, jotka uskovat Hänen Evankeliuminsa sanoman ja antavat valmistaa itsensä, ovat saava voiman paeta kaikkea tulevaa, ja heidät otetaan ylös kirkkauteen Hänen luoksensa (Luuk. 21:34-36 jne). Tähän yhteyteen kuuluu Jeesuksen Kristuksen ilmaisu: "Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk. 21:28).

Maailmalopun tunnelmasta ei ole mitään hyötyä, sillä se ei ratkaise mitään. Nyt ei ole paikallansa paniikki, vaan harkinta ja kääntyminen. Tämän hetken käsky kuuluu: "Kiiruhda ja pelasta sielusi!", sillä "...mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" Armonaika kulkee loppuansa kohti. Lähtölaskenta on jo käynnissä. Jumalan viimeinen kutsu kaikuu pasuunan lailla. Joka haluaa tulla Jumalan luokse, hänen on tehtävä se nyt.

Seuraava raamatunteksti tuo tässä yhteydessä silmiemme eteen varoituksen: "Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." (2. Piet. 3: 10-13).

Tähän aihekokonaisuuteen voitaisiin ottaa vielä monia sanankohtia. Mikä kauan on ollut kirjoitettuna, on pian oleva historiaa. Siitä huolimatta meidän tulee toimia raittiisti ja mielekkäästi ja suunnitella elämäämme aivan normaalilla tavalla, sillä kukaan ei todella tiedä aikaa ja hetkeä; meidän tulisi vain pitää huoli siitä, että me vaellamme Jumalan kanssa ja olemme joka hetki valmiita kohtaamaan Herran. Meidän Herramme vertasi tätä viimeisintä aikaa, jossa me nyt elämme, Nooan päiviin ja Sodoman ja Gomorran aikaan (Luuk. 17: 26-30). Kukaan ei kiistä sitä, että nyt on maailmanlaajuisesti huonommin joka suhteessa. Jumalasta langennut maailma on nyt kypsä tuomioihin aivan kuten silloinkin. Jumala tarjoaa molempia: armoa ja tuomiota. Minkä sinä valitset?

Kristuksen paluu

Jumalalla Luojana on suunnitelma luomakuntaa varten ja samoin Lunastajana suunnitelma lunastettuja varten. Joka uskoo henkilökohtaisen Jumalan olemassaoloon on vakuuttunut siitä, ettei Hän jätä mitään jonkinlaisten sattumien varaan. Näin sanoo Herra: "Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen!" (Jes. 46:10). "Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä." (Rk. 92 Room. 9:28).

Joka tuntee Pyhät Kirjoitukset tietää, että ilmoitus Lunastajasta koko Vanhassa Testamentissa Eedenin puutarhasta (1. Moos. 3) lähtien oli Jumalan kansan toivo. Samoin on Jeesuksen Kristuksen, Lunastajan paluu ollut Jumalan kansan toivo Uuden Testamentin alusta lähtien — Hänen taivaaseen astumisestansa lähtien. Hän sanoi: "...tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." (Joh. 14:3). Tämä pelastushistoriallisesti suurin tapahtuma on nyt todellakin aivan edessämme. Kansainvälisten lehtitietojen mukaan vuodenvaihteessa 1995/96 odottivat maailmanlaajuisesti miljoonat ihmiset sitä. On tosin myöskin olemassa uskonnollisia fanaatikkoja niin kuin viimeisissä traagisissa tapauksissa, koskien erikoissuuntaa "Aurin-gontemppelijärjestö", joista lokakuussa 1994 viisi-kymmentäkolme ja joulukuussa 1995 kuusitoista teki itsemurhan. Niin kuin lehdistö kertoi, pitivät he viidesti päivässä hartauden pukeutuneena järjestökaapuihinsa ja viettivät päivittäin messua. Nämä ovat huiputtajia, jotka yhä uudelleen astuvat esiin ja saattavat todellisen uskon huonoon maineeseen. Mutta on myöskin olemassa Raamattuun uskovia uskovaisia, jotka ilolla odottavat Jeesuksen Kristuksen paluuta ja elävät aivan normaalia elämää. He ovat raittiita, selviä ja totisia niin tekemisessänsä kuin vaelluksessansa.

Yksin Jumalan käsiin jää se tosiasia, tapahtuvatko Jeesuksen Kristuksen paluu ja sitä seuraavat ilmoitetut tapahtumat ennen vai jälkeen vuosituhannenvaihteen. Ajan merkit, joita meidän tulee tarkata, antavat kuitenkin selvästi käsittää, että tuo aika on lähellä. Jokin ajan määrittely, niin kuin menneisyydessä toistamiseen on yritetty, ei Jumalalle kiitos ole mahdollinen eikä tarpeenkaan. Niinpä esimerkiksi raamatullisessa profetiassa vuoteen lasketaan 360 päivää, eikä niin kuin me olemme tottuneet siinä olevan 365 päivää. Jo siitä muodostuu ajan kuluessa huomattava poikkeama. On todellakin oleva niin, ettei kukaan Jumalan lisäksi tiedä aikaa ja hetkeä. Silti on Pyhissä Kirjoituksissa annettu meidän ojentautumistamme varten selvät ennustukset tunnusmerkeiksi.

Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä toteutui yli 100 Vanhan Testamentin ennustusta. Kaikki olennaiset yksityiskohdat Hänestä olivat ennustetut vanhatestamentillisessa profetiassa, lähtien Hänen yliluonnollisesta siittämisestänsä, syntymästänsä Beetlehemissä, Hänen palvelustehtävästänsä, Hänen kärsimisestänsä ja kuolemisestansa Hänen ylösnousemukseensa ja taivaaseen astumiseensa asti. Sama koskee aikaa ennen Kristuksen toista tulemusta. On todella vaikuttavaa lukea vastaavat sanankohdat, jotka juuri nyt ovat niin ajankohtaiset.

Apostoli Pietari näki jo 2000 vuotta sitten hengessä, että nimenomaan Kristuksen paluuta pilkattaisiin, niin kuin juuri nyt tapahtuu. Pää-arvostelijoita ovat uskosta osattomat teologit, jotka eivät ymmärrä Jumalan aikataulua ja Kirjoitusten laatimistapaa. He väittävät mm, että apostolit ja Jeesus itsekin erehtyivät Uuden Testamentin viimeiseen lukuun asti, koska Hän sanoi: "Katso, Minä tulen pian!" Raamattu on kuitenkin kirjoitettu sellaisella tavalla, että se koskee koko ajanjaksoa. Jokainen kirjoitettu Sana voidaan saarnata ja uskoa koko armonaikana siihen hetkeen asti, kun ilmoitettu asia todellakin tapahtuu.

Pietari vie tämän asian ytimeensä ja kirjoittaa: "Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?'" ("Tarkempi käännös: Missä viipyy hänen luvattu tulemuksensa?") Siihen Hän vastaa: "Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen" (2. Piet. 3:3-9). Pilkkaajilla ei ole tosin nyt enää paljon aikaa; heidän naurunsa ja jumalanpilkkansa on muuttuva parkumiseksi ja hammasten kiristelyksi. "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal. 6:7). Kirjoitusten todistuksen mukaisesti on Kristus palaava pian lupauksensa mukaisesti, ja tempaava omansa luoksensa kirkkauteen (1.Tess. 4), ennenkuin suuri ahdistuksen aika koittaa (1. Tess. 1:10).

Ennenkuin Herra Jeesus meni meidän edellämme kirkkauteen, antoi Hän opetuslapsillensa lupauksen tulla jälleen ja ottaa heidät luoksensa (Joh. 14). Hänen palatessansa herätetään kaikki Kristuksessa poisnukkuneet jumalanlapset, jotka tulevat olemaan osallisia ensimmäiseen ylösnousemukseen. Hänen yhteydessänsä elävien kanssa heidät muutetaan ja temmataan Häntä vastaan olemaan ainaisesti Hänen luonansa (1. Tess. 4). He ovat näkevä Hänet ja heidät muovataan Hänen kuvansa mukaisiksi (1. Joh. 3). Se on tapahtuva niin varmasti kuin se on Sanassa ennalta sanottu.

Majesteettinen luomakunta

Jumalallisen pelastussuunnitelman toteutuminen alkoi jo luomisessa. Varmastikin on jo jokainen meistä ihaillut majesteettista luomakuntaa. Valitettavasti eivät kaikki loogisesti aseta sille edellytykseksi Luojaa, vaikka jokainen tietää, että oli olemassa kelloseppä ennenkuin oli olemassa kelloa, ja samoin rakennusmestari, ennenkuin voi olla olemassa rakennus jne. On yleisesti tunnettua, että siitä ajasta lähtien, jolloin ihmiset suurten keksintöjen kautta ovat toteuttaneet näennäisesti mahdottoman, Jumalan olemassaolo on asetettu kysymyksenalaiseksi ja luomiskertomusta pidetään epätodennäköisenä, erikoisesti siitä lähtien kun Darvin vuonna 1859 julkaisi teesinsä. Ateistiset filosofit ovat viime vuosisatoina tehneet vastustavat teoriansa uskottaviksi ja samanaikaisesti syösseet ihmiset epäuskoon. Jumala kielletään ja ihmistä juhlitaan. On jopa esitetty väite, että kaikki olisi syntynyt itsestänsä. Joka uskoo sen, voisi aivan yhtä hyvin kieltää oman isänsä ja äitinsä ja väittää syntyneensä itsestänsä ja olevansa tulos evoluutiosta.

Kuka voisi kuvitella maailmankaikkeuden mittaamattomine ulottuvuuksinensa, lukemattomine tähtinensä ja täydellisine harmonioinensa syntyneen itsestänsä, esimerkiksi jonkin alkupamauksen kautta? Tähän asti ei tosin ole ilmoittautunut vielä ketään, joka vähimmässäkään määrin saattaisi korjailla majesteettista luomakuntaa. Ajatelkaamme lukemattomia olentoja maailmanmerissä, joiden ihanteelliset elinolosuhteet on säädetty, tai kaikkia miljoonia eläin- ja lintulajeja kaikissa maanosissa, ja miten täydellisesti ne kaikkialla ovat sopeutuneet ilmastollisiin olosuhteisiin.

Niin kuin Luoja alussa loi ja sääti kaikki asiat Kaikkivaltiaalla Sanallansa, niin ovat ne kaikki vielä tänäänkin. Maan syntymisestä lähtien kylvetään ja korjataan sato joka vuosi, niinkuin Herra Jumala on säätänyt: "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1. Moos. 8:22). Vain siellä, missä ihminen ajattelemattomasti puuttuu luontoon, syntyy säännöstä poikkeamista. Päivittäin ravitaan miljardit ihmiset, ja jos kaikki jaettaisiin oikealla tavalla, ei kenenkään maan päällä tarvitsisi nähdä nälkää. Joka vuosi Jumala ei ainoastaan pidä huolta meistä ja lukemattomista olennoista, vaan Hän pitää meille luonnon kautta valtavan saarnan elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Joka kevät herää henkiin uusi elämä, joka tuo uuden hedelmän esiin. Seuraa kesä runsaine satoineen. Sen jälkeen tulee syksy, jolloin lehdet putoavat puista ja luonto kuolee. Sitten seuraa talviuni ja varmasti jälleen herääminen saman rytmin mukaisesti seuraava keväänä. "…sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä". (Room. 1: 19-20).

Myöskin se tosiasia, että kaikki olennot tuottavat oman lajinsa mukaisesti on pysyvä ainaisesti voimassa. Vielä tänään kylvetään samaa siementä, joka maan luomisen yhteydessä ensimmäisen kerran tuli esiin. Samat puut kasvavat samoine hedelminensä, ja vielä elävät samat eläinlajit maan päällä. Myöskin ihmiset luomakunnan kruununa ovat yhä vielä tarkalleen sellaisia kuin Aadam ja Eeva aikanaan olivat. Heille annettiin mukaansa luovia ominaisuuksia. Se on tullut aivan hämmästyttävällä tavalla esiin menneinä satana ja erikoisesti viimeisinä viitenäkymmenenä vuotena. Me olemme kokeneet kehityksen hevosvankkureista lentokoneisiin ja avaruusaluksiin. Ihminen voi aivan kirjaimellisesti aikaansaada kaiken, mitä aikookin, aivan niin kuin Jumala on sanonut: "Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä." (1. Moos. 11:6). Tämä tuli tietoisuuteeni erikoisella tavalla 9. joulukuuta 1995, kun Apollo 16. Astronautti kenraali a.D. Dr. Charles Duke Berliinissä kertoi kuussa käymisestänsä huhtikuussa 1972.

On kuitenkin yksi asia, mitä ihminen ei kykene tekemään, nimittäin luomaan elämää. Niiden, jotka uskovat evoluutioon ja puhuvat alkusolusta, tulisi toki sanoa meille, kuka siinä tapauksessa loi tuon alkusolun ja pani elämän siihen. Tässä kohden voitaisiin myöskin esittää kysymys, että kuka on pannut kaikkiin olentoihin lisääntymisen kyvyn. Miksi eivät jumalankieltäjät kylvä keinotekoisesti valmistettua vehnää? Koska he aivan tarkkaan tietävät, ettei se nousisi esiin, sillä siinä ei ole itsessänsä mitään elämän itua. Jokaisen normaalisti ajattelevan ihmisen tulisi asettaa valtavalle, kaikki sisäänsäsulkevalle majesteettiselle luomakunnalle suvereenin, kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolo edellytykseksi. Jos ihmiset eivät olisi kääntyneet pois Hänestä, niin silloin he voisivat uskoa Hänen Sanansa ja joka päivä silmiemme edessä todeksi tulevan luomiskertomuksen. Jumala ja Jumalan Sana pysyvät iankaikkisesti totena ja uskottavana kaikille niille, jotka ovat katsotut arvollisiksi uskomaan.

Jumalan yhteyteen määrätty

Jumalan tahdon mukaisesti ihmiset ovat alusta alkaen määrätyt siihen, että he eläisivät yhteydessä Häneen. Sen tähden on heillä uskonnosta tai rodusta riippumatta kaipaus palvoa jotakin korkeampaa olentoa. Kaikki tuntevat itsessänsä määrittelemättömän kaipauksen jonkin palvomiseen, riippumatta siitä miten se käytännössä tehdään. Jos joku ei löydä mitään uskonnollista, mitä hän saattaisi palvoa, niin se voi olla mammona, intohimot, urheilu, jokin harrastus tai myöskin jokin idoli. Tämä syvä kaipaus, jota jokainen ihminen, olkoon sitten köyhä tai rikas, kantaa itsessänsä, voidaan kuitenkin tyydyttää pysyvästi vain jumalallisella.

Uskovaiset juutalaiset rukoilevat Jumalaa, joka Mooseksen aikana esitteli itsensä Israelin Jumalana. Todellinen juutalainen voi uskoa vain yhteen ja ainoaan Jumalaan, sillä Hän itse on sanonut: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi…" Noin kuusituhattaseitsemänsataa kertaa on Vanhassa Testamentissa ilmaisu "Herra Jumala" — "Elohim Jahweh". Raamatullisesti uskovat juutalaiset odottavat milloin tahansa Messiaan tulemusta ja temppelin jälleenrakentamista, niin kuin heille luvattiin.

Myöskin muslimit palvovat ainoaa Jumalaa, jota he kutsuvat Allahiksi. Heidän profeettansa Muhammed tosin uskoi, että Messias tuli Hengen siittämäksi, mutta kielsi kuitenkin Kristuksen ristiinnaulitsemisen. Hänelle Hän oli suuri Jumalan profeetta ja lähettiläs, jonka Jumala Hänen palvelustehtävänsä lopussa otti ylös luoksensa, mutta ei Lunastaja ja Herra. Muhammed saarnasi absoluuttista yksijumalisuutta, mutta hänellä ei ollut mitään ymmärrystä Jumalan itsensä ilmestymiselle Kristuksessa ja tarpeelliselle lunastukselle.

Hindut uskovat pääkolminaisuuteensa, joka koostuu Brahmasta, luojasta, Vishnusta, säilyttäjästä, ja Shivasta, tuhoajasta ja uudistajasta, niin kuin myöskin suureen jumalien määrään. He asettavat toivonsa siihen oppiin, että ihminen seuraavassa, tulevassa elämässä mahdollisesti palaa takaisin eläimenä ja käy lävitse jatkuvan puhdistusprosessin, kunnes saavuttaa lopullisen päämäärän. Budhalaiset uskovat vastaavanlaisella tavalla jälleensyntymään ja perustautuvat meditaatioon, mietiskelyyn. Niin kuin hindulaisuudessa ja islamissa, etsitään myöskin tässä turhaan jumalallista sanomaa, joka toisi mukanaan pelastuksen ja toivon iankaikkisuudesta, mikä sulkee mukaansa kuoleman voittamisen. Mutta eikö jokin uskonto ilman pelastusta ja todellista toivoa ole toivoton ja pelastukseton uskonto?

Mistä todella on kysymys, on paljastettu ja vahvistettu "Jumalan tahto", johon ihmisen täytyy alistua. Oli ajanjakso, jossa ensimmäiset ihmiset olivat suoranaisessa yhteydessä Herran Jumalan kanssa paratiisissa. Tässä alkuperäisessä viattomuuden tilassa he eivät tienneet mitään kärsimyksestä, kivusta, sairaudesta tai kuolemasta. Iankaikkisen luomina heidät oli säädetty siihen, että he eläisivät iankaikkisesti. Herra Jumala on varustanut ihmiset vapaalla tahdolla, niin että he voivat tehdä oman ratkaisunsa, joka merkitsee elämää tai kuolemaa. He saattoivat valita hyvän ja pahan, tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden, uskon ja epäuskon välillä. Niin on meidän kaikkien suhteen vielä tänään. Aivan alussa oli kysymys tottelevaisuudesta, missä he valitettavasti epäon-nistuivat; ensin Eeva ja sitten Aadam. Eeva kuunteli Saatanan väitteitä ja valheita tämän ollessa käärmeen hahmossa; hänet vieteltiin, hän lankesi syntiin ja veti Aadamin mukanaan. Siten oli syntiinlankeemus täydellinen. Niin joutuivat molemmat Jumalan käskyn rikkomisen kautta pahan vaikutusvaltaan ja heidän täytyi kuolla. Herra Jumala teki uhkauksestansa totta ja ajoi heidät pois paratiisista. Yhteys Häneen oli murtunut, kärsimys, sairaus ja kuolema tulivat koko ihmiskunnan ylle, vaikka vihollinen oli luvannut: "Ette suinkaan kuole …ja te tulette niinkuin Jumala…" (1. Moos. 3).

Kukaan älköön peskö käsiänsä viattomuudessa ja sanoko: "Mitä se minuun koskee!", sillä jokainen mies ja jokainen nainen, jokainen tyttö, jokainen poika, olisi toiminut juuri siten kuin Aadam ja Eevakin — kyllä, he tekevät niin vielä tänäänkin. Jumala tuntee meidät kaikki ja tiesi, ettei kukaan ihminen itsessänsä ole kykenevä noudattamaan Hänen käskyjänsä ja ohjeitansa. Silti Hän vanhurskaudessansa on antanut ne, jotta me käsittäisimme rikkomuksemme ja tottelemattomuutemme Häntä kohtaan.

Jos ei olisi mitään jumalallista lakia, ei kukaan voisi tulla vakuutetuksi rikkomuksestansa, eikä kukaan näkisi anteeksiantamuksen ja lunastuksen välttämättömyyttä. Me kaikki synnyimme tähän maailmaan Jumalasta erotettuina ja Hänelle kadoksiin joutuneina ja tarvitsemme sentähden lunastuksen ja sovituksen Hänen kanssansa. Omatunto kehottaa jokaista, myöskin niitä, jotka eivät vielä milloinkaan ole kuulleet jumalallista Sanomaa eivätkä vielä koskaan ole lukeneet Raamattua. Jokainen tietää jos hän valehtelee, pettää, varastaa tai tekee jotakin muuta kiellettyä. Kaikki, niin köyhät kuin rikkaatkin, hyvät tai pahat, ovat tulleet syyllisiksi Jumalan edessä. Älköön kukaan olko sitä mieltä, että jos hän ei ole tappanut ketään eikä ole tehnyt mitään muutakaan rikkomusta, niin se ei olisi niin pahaa. Jumalan vanhurskas tuomio on käynyt kaikkien ylitse, ja sentähden meidän kaikkien täytyy kuolla. Elämässä ei todellakaan mikään ole niin varmaa kuin kuolema, "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio." (Hebr. 9:27). Me olemme vastuussa teoistamme.

Syntiinlankeemuksen kautta rikkoutui yhteys Jumalan kanssa. Mutta Hän ajatteli meitä ja valmisti itse tien Hänen luoksensa Erään kautta, joka saattoi sanoa: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh. 14:6). Herra tuli mittaamattomassa rakkaudessansa ja laupeudessansa meidän luoksemme, jotta me voimme tulla Hänen luoksensa.

Koska me tulimme syyllisiksi tässä maallisessa ruumiissamme, täytyi Hänen ottaa samanlainen ruumis edustaaksensa siinä koko ihmiskuntaa ainoana viattomana. Hän otti kaikkien velan yllensä ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Tämä tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka antoi kutsunsa kuulua: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon!" (Matt. 11:28). Sellaiset ihmiset, jotka tulevat Hänen luoksensa, voivat viimeisen hetken koittaessa jättää henkensä Hänelle ja olla varmoja siitä, että Hän aina on antava saman vastauksen: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43). Joka kuitenkin tietoisesti elää ilman Häntä, on myöskin kuoleva ilman Häntä. Autuaita ovat vain ne, jotka elävät Kristuksen kanssa ja kuolevat Hänessä (Room. 14: 7-8; Ilm. 14:13).

Jumalan yliluonnollinen toiminta

Lunastajan ihmiseksi tuleminen oli Jumalan yliluonnollinen teko luonnollisella alueella. Maria syntyi tähän maailmaan aivan niin kuin jokainen muukin ihminen ja tarvitsi myöskin lunastusta. Hän oli ainoastaan Jumalan siihen valitsema inhimillisenä astiana, johon jumalallinen siemen pantiin, jotta Sana voi tulla lihaksi. Myöskin hän tarvitsi pelastuskokemuksen ja oli sentähden noiden 120 joukossa, jotka tuona helluntaipäivänä kokivat Jerusalemin yläsalissa Pyhällä Hengellä täyttämisen, joka kuuluu autuaaksitulemiseen (Apt. 1:14; Apt. 2, 4 jne).

Jumala tekee vain yhdellä tapaa autuaaksi, nimittäin aina yhteydessä lupauksen Sanan uskon kanssa. Maria uskoi jumalallisen sanoman, jonka enkeli Gabriel toi hänelle, ja sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Niin tuli Sana lihaksi ja Jumalan Poika syntyi. Samoin täytyy kaikkien miesten ja naisten uskoa jumalallinen sanoma, asettua Jumalan käyttöön ja ottaa itseensä vastaan lupauksen Sana. Vain siten heissä voi syntyä uudestisyntymän kautta hengen vaikuttama, jumalallinen elämä. Uusitestamentillisen seurakunnan yliluonnollisen perustamisen jälkeen Pyhän Hengen vuodatuksen kautta helluntaina ei Mariaa mainita yhtään ainoata kertaa Raamatun loppuun asti, sitä ei tee sen paremmin Pietari, Johannes ja Jaakob tai joku muu. Hän oli täyttänyt tehtävänsä. On kysymys Jeesuksesta Kristuksesta, joka yksin on Lunastaja, Välittäjä ja Puolustaja. "Mariologia" on Raamatulle vieras ja vastoin Jeesusta Kristusta.

Jeesus Kristus oli Hengen mukaisesti Jumala, lihan mukaisesti ihminen. Hän oli absoluuttisen pyhä ja synnitön; sentähden Hän saattoi ottaa yllensä kaikkien meidän velan ja kuolla meidän sijastamme. Hänen verensä kautta, jossa oli jumalallinen elämä, Hän on vaikuttanut sovituksen ja anteeksiantamuksen kaikille. Mutta sen voivat kokea ainoastaan ne, jotka uskovat siihen. On tapahtunut täydellinen sovitus ja täydellinen sielun, hengen ja ruumiin lunastus. Hänen ylösnouse-muksensa kautta kolmantena päivänä kruunattiin ja laillistettiin jumalallisesti lunastustyö. Kuolema, helvetti ja paholainen voitettiin; Ylösnoussut on todellinen Golgatan Voittaja. Hän ilmestyi opetuslapsillensa ylösnousemisen jälkeen neljänkymmenen päivän ajan ja opetti Jumalan Valtakunnasta (Apt. 1). Sen jälkeen Hän nousi ylös taivaaseen heidän silmiensä edessä (Luuk. 24). Kaikille todellisille uskovaisille on näissä jumalallisissa tosiasioissa heidän sielunsa luja ankkuri. Hänen ylösnousemukseensa perustuu Hänen omiensa ylösnousemus, Hänen taivaaseen astumiseensa meidän luottamuksemme siihen, että meidät otetaan ylös Hänen luoksensa taivaalliseen kotimaahan.

Kaikkivaltias Jumala on ennen maailman perustamista määrännyt iankaikkisen valtakunnan pojillensa ja tyttärillensä. Ihmisten epäonnistuminen ei voi tehdä Jumalan suunnitelmaa mahdottomaksi tai tyhjäksi. Tapahtui vain ajallisesti rajattu keskeytys, jonka Jumala oli ottanut huomioon. Herra osti takaisin ilman sen omaa vaikutusta ihmiskunnan, joka vapaaehtoisesti ratkaisi Jumalaa vastaan ja asettui Saatanan hallintaan. Lunastus on samanaikaisesti historiallinen ja pelastushistoriallinen tosiasia. Evankeliumin kautta ihmisille tuodaan iloiseksi ja vapaaksi tekevä Jumalallinen Sanoma. Siinä on kysymys Jumalan kaikki sisäänsä sulkevasta armotarjouksesta. Tämän lunastuksen voimasta tulee ihmislapsista, jotka syntymästänsä asti ovat kuoleman lapsia, uudestisyntyneitä jumalanlapsia, jotka saavat iankaikkisen elämän, jos he uskossa ottavat vastaan tämän pelastusteon.

Koska Jumalan valtakunta on iankaikkinen valtakunta, täytyy kaikkien, jotka haluavat olla siinä, omistaa iankaikkinen elämä. Sentähden on välttämätöntä, kuten meidän Herramme itse vaati, että jokainen syntyy uudesti (Joh. 3). Siemen tätä syntymää varten ylhäältä on Jumalan Sana. Siinä on itsessänsä jumalallinen elämänitu. Pyhä Henki tulee kaikkien niiden ylle, jotka uskossa ottavat vastaan Sanan, ja vaikuttaa jumalallisen siittämisen. Luonnollisen siittämisen kautta meistä tulee luonnollisia, ajallisia luotuja — ihmislapsia. Yliluonnollisen Hengen siittämisen kautta meistä tulee Jumalan lapsia. "... te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." (1. Piet. 1:23). Siinä hetkessä, kun me koemme uudestisyntymisen, meistä tulee jumalanlapsia ja Jumalasta tulee meidän taivaallinen Isämme.

Joka tällaisella raamatullisella tavalla uskoo Herraan Lunastajanansa, saa henkilökohtaisesti kokea sen. Tämä vertaansa vailla oleva Jumalan armontarjous koskee kaikkia ihmisiä, jotka vastaanottavat sen niin kauan kuin pelastuksen päivä kestää. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, miten kauhistuttavaa on oleva niillä ihmisillä, jotka ovat hyljänneet pelastuksen ja menevät iankaikkisuuteen erossa Jumalasta. Viimeistään kuolinhetkellä kaikki joutuvat vastakkain sen todellisuuden kanssa, että kuolemassa ei kaikki olekaan ohitse, myöskin ne, jotka eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään.

Viimeinen kutsu

Ennen kuin Herra tulee takaisin, täytyy Hänen itsensä antama lähetyskäsky (Mark. 16: 14-18 jne) viimeistä kertaa toteuttaa maailmanlaajuisesti. "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." (Matt. 24:14). Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut sellaisia mahdollisuuksia toteuttaa tätä tehtävää kuin nyt massatiedotusvälineiden kautta. Vertauskuvallisesti se näytettiin näkijä Johannekselle Patmoksen saarella seuraavan laisessa kuvassa: "Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille." (Ilm. 14:6).

Tulisi olla kaikkien tiedossa sen, että uskonpuhdistuksen jälkeen yhä uudet, syvemmälle luotaavat herätykset seurasivat toistaan. Joka on selvillä näistä asioista tietää, että vuosisadan vaihteessa alkoi maailmanlaajuisesti mahtava Hengen vaikutus, ja toisen maailmansodan jälkeen tapahtui läpimurto todelliseen apostoliseen julistukseen.

Ennen erikoisia tapahtumia Jumala on todellakin aina lähettänyt palvelijansa ja profeettansa, joille Hän paljasti salaisuutensa (Aamos 3:7). Tässä kohden ajattelemme Nooaa, Moosesta ja muita, samoinkuin niitä, jotka kirkkohistorian kuluessa astuivat esiin. Niin kuin Jes. 40:3 ja Mal. 3:1 on luvattu ja Jeesus Kristus itse vahvisti evankeliumeissa, astui Johannes Kastaja esiin tienvalmistajana ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta "ajankohtaisen sanoman" kanssa. Hänen palvelustehtävällänsä oli pelastushistoriallinen merkitys, ja se oli suoranaisessa yhteydessä Jumalan valtakunnan tapahtumien kanssa. Samoin on Jumala myöskin tässä viimeisessä armonajan jaksossa täyttänyt lupauksensa ja ennen "Herran päivän" koittamista lähettänyt sanansaattajan Elian esikuvan mukaisesti, kuten Mal. 3: 23-24 ilmoitettiin, paljastetun Sanan "ajankohtaisen sanoman" kanssa ennen Kristuksen toista tulemusta. Jeesus Kristus itse vahvisti tämän vielä tulevaisuudessa olleen lupauksen (Matt. 17:11) ja viittasi myöskin Johanneksen palvelustehtävään, joka jo oli tapahtunut (jae 12). Nyt on kysymys siitä, että valmistetaan Herran tie ja jumalanlasten sydämet käännetään apostolisten isien puoleen opissa ja käytännössä, aivan niin kuin siihen aikaan oli kysymys siitä, että vanhatestamentillisten isien sydämet käännettiin Uuden Liiton lasten puoleen (Luuk. 1: 16-17). Me olemme tekemisissä pelastushistorian viimeisten tapahtumien ja uusitestamentillisen seurakunnan täydellistämisen kanssa.

Yliluonnollisesti vahvistetulla tunnetun jumalanmiehen William. M. Branhamin palvelustehtävällä, jonka itsekin henkilökohtaisesti koin, on kaikki apostolien ja profeettojen tunnusmerkit ja todistaa sen, että meidän sukupolvessamme Pyhät Kirjoitukset täyttyivät meidän silmiemme edessä. Tapahtui valtavia asioita, jotka muistuttavat meidän Herramme profeetallisesta palvelustehtävästä, evankeliumien ja apostolien tekojen kertomuksista. Niin todistavat erilaisissa herätysliikkeissä maailmankuulut henkilöt, jotka myöskin olivat silminnäkijöinä ja kuulemansa todistajina. Ensimmäinen, joka silminnäkijänä tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi neljäkymmentä luvulla, oli aikakausilehti "Voice of Healing:in" julkaisija pastori Gordon Lindsay Dallasista, Texasista, USA. Hän julkaisi vuonna 1950 kirjan "William Branham — Jumalan lähettämä mies". Tämän nöyrän jumalanmiehen oppi ja käytäntö todellakin pitivät yhtä apostolien ja profeettojen raamatullisen todistuksen kanssa. Tämän tosiasian kanssa tulisi kaikkien arvostelijoiden asettua avoimesti ja rehellisesti vastakkain.

Tämä hengellinen liike, joka alkoi toukokuussa 1946, kosketti myöhemmin myöskin suuria kansankirkkoja ja muita kristillisiä tunnustuksia. Sadat evankelistat saivat innoituksen ja aloittivat palvelustehtävänsä. Siitä lähtien on järjestetty maailmanlaajuisesti tunnustuksellisten rajojen ylittäviä evankelisaatioita, "Täyden Evankeliumin liikemiesten" kokouksia ja karismaattisia tilaisuuksia. "Hengen vaikutus", "rukous sairaiden puolesta" jne eivät enää rajoitu kristillisiin ääriryhmiin, vaan niitä harjoitetaan yleisesti, ja jopa tiedotusvälineet huomioivat ne. Siitä huolimatta ovat kirkot ja vapaakirkot sotkeutuneet epäraamatullisiin oppeihin ja traditioihin, ilman että tietävät sitä.

Jos Jumala parantumisten kautta vahvistaa Sanansa uskovaisille kuulijoille, ei sen vielä tarvitse olla mikään todiste opin tai evankelistan tai ihmeiden tekijän totuudellisuudesta. Se on vain todiste siitä, että Jumala on uskollinen, kuulee rukouksia ja tekee lupauksensa todeksi niille, jotka Häneen uskovat.

Hengellinen siunaus tulee kaikkien niiden ylle, jotka sitä kaipaavat: "…sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." (Matt. 5:45). Meidän Herramme Sana antaa tässäkin kohdassa tarvittavan selityksen: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät." (Matt. 7:16), ei siis henkilahjoista, jotka voidaan omaksua ja joita voidaan jäljitellä, vaan hengen hedelmistä (Gal. 5:22-23), joiden tulee kasvaa ja todistaa siitä, mistä "puusta" todella on kysymys. Hengellinen sade ei tässä yhteydessä ole ratkaiseva, vaan sydämessä olevan siemenen laatu, jonka ylle se lankeaa, sillä jokainen siemen tuottaa lajinsa mukaisesti. Niin hyvä kuin huonokin siemen ovat tämän maailman pellossa. Herra sanoo: "Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti!" (Matt. 13:30). Sadonkorjuun aikaan rikkaruohot niputetaan ja poltetaan, vehnä kootaan Hänen aittaansa. Täytyy myöskin täyttyä sen, mitä Herra sanoi: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.!'" (Matt. 7: 22-23).

Meidän Herramme ilmaisujen mukaisesti ovat oikea ja väärä olemassa rinnakkain. Väärä on oikean kanssa niin samankaltainen, että sanotaan: "Täällä on Kristus. Tuolla on Kristus." Siitä Hän varoitti meitä sanoen: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut." (Mark. 13:22). Todellisuudessa on Jumala läsnä vain siellä, missä Hän voi näyttää tiensä ja tehdä tahtonsa; siellä, missä Hänen Sanansa ja Henkensä ovat, ja oppi ja käytäntö pitävät yhtä Raamatun kanssa.

Ihmeet ja merkit eivät ole mikään kriteeri. Tunteikas ilmapiiri ei merkitse Jumalalle mitään. Hänen kohdallansa tulee kaiken pitää yhtä. Nyt täytyy seurata saman sananjulistuksen ja käytännön kuin apostolien aikana, yhdessä Kirjoitusten mukaisen uskon kanssa, joka ankkuroituu yksinomaan Jumalan Sanaan ja Jeesukseen Kristukseen.

Kaikkien Jumalaa pelkääväisten täytyy sentähden todellisella kunnioituksella käsittää ne lupaukset, jotka Kristuksen seurakunnalle annettiin viimeistä ajanjaksoa varten. Heidän tulee myöskin uskoa ne ja odottaa ja kokea niiden täyttymys. Ennen kuin Kristus voi palata, täytyy ensin kaikki järjestää ja palauttaa ennalleen raamatullisesti, eli alkukristillisen esikuvan mukaisesti; niin sanotaan meille Apt. 3:21: "Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta."

Aivan lopussa ennen Kristuksen paluuta on kristallisoituva raamatullinen, organisoimaton uskovaisten yhteisö Kristus päänänsä. Aivan edessämme on suuri läpimurto kompromissittomaan alkukristilliseen julistukseen ja käytäntöön apostolien tekojen esikuvan mukaisesti ja siten myöskin "uskonpuhdistuksen päätökseen vieminen" Herran seurakunnassa. Niin kuin oli alussa, apostolien aikana, niin täytyy olla jälleen lopussa. Apostolien teot ovat ainoa Jumalan edessä pätevä esikuva uusitestamentilliselle seurakunnalle.

Omatekoiset perinteet

Jokainen ihminen syntyy tiettyyn maailmankatsomukseen, ja useimmat pysyvät siinä elämänsä loppuun asti ajattelematta sitä sen enempää, saati sitten että vakuuttuisivat sen oikeudesta tai vääryydestä. Kuuluu hyviin tapoihin pysyä perityille traditioille uskollisena. Myöskin monet niistä, jotka ovat uskonnollisten perinteidensä velvoittamia, haluavat pohjimmiltaan ottaen että Jumala jättää heidät rauhaan. Syy tähän asenteeseen ja kehitykseen ei pohjimmiltaan ole uskonnossa itsessänsä. On syntynyt käsitys, että viranhaltijat huolehtivat kaikesta. Syntymästä kuolemaan asti ihmiset varustetaan hurskailla rituaaleilla ja seremonioilla, ilman että he koskaan kuulisivat autuaaksi tekevää pelastussanomaa, kokisivat henkilökohtaisesti pelastuksen ja löytäisivät sisäisen rauhan.

Suuret kristilliset tunnustukset organisoituine järjestelmineen eivät muodosta siinä suhteessa mitään poikkeusta. Heidän tulee antaa koetella itseänsä. Pelkkä Kristukseen, apostoleihin tai Raamattuun viittaaminen ei hyödytä ketään. Kirkot ja vapaakirkot pienimpiin uskonyhteisöihin asti käyttävät raamatunkohtia, jotka tehdään omiin konsepteihin sopiviksi. Kokonaisuutta kutsutaan sitten "ykseydeksi moninaisuudessa". Itseasiassa ei tarkemman tarkastelun perusteella nykyisellä perinteisellä kristillisyydellä ole yhtään mitään yhteistä alkuseurakunnan kanssa. Myöskään roomalaiskatolinen kirkko ei palaa takaisin, niin kuin yleisesti oletetaan, Kristukseen tai Pietariin, vaan se ainoastaan muodostui vasta Konstantista alkaen 325 jKr. kirkolliskokouksen jälkeen "Imperium Romanumissa" hierarkiseksi organisaatioksi ja valtionkirkoksi. Vuonna 380 lopettivat keisari Theodosius ja Gratian yleisen uskonnonvapauden. Vuotta myöhemmin julistettiin ortodoksinen kristillisyys valtionuskonnoksi. Vasta vuonna 441 Leo I viittasi sanankohtaan Matt. 16:18 ja puhui "apostolisesta perinnästä". Tämän prosessin vei päätökseensä itäroomalainen keisari Justinian (527-565), tehden papit valtion virkamiehiksi. Itseasiassa voidaan vasta tämän ajan jälkeen puhua yleisestä katolisesta kirkosta.

Samaa Raamattua selitetään tänään sadoilla eri tavoilla. Jumalallisen Ilmestyssanan sijalle on yhä uudelleen asetettu uusia inhimillisiä oppeja, selityksiä ja dogmeja, joista millään ei kuitenkaan ole mitään raamattuun perustuvaa pohjaa. Eikö olekin niin, että kaikki ovat perustaneet oman uskonnollisen valtakuntansa sillä verukkeella, että se olisi Jumalan valtakunta? Kaikesta huolimatta on niin, että Kristus rakentaa ja vie päätökseen oman seurakuntansa kirkkomaailman keskellä. Jumalalla on ihmiskunnan kanssa suunnitelma, jonka Hän vie päätökseensä. Ymmärtääksemme tämän, täytyy meidän vapautua kaikista perinteisistä näkemyksistä ja palata takaisin alkuperäiseen alkuun, eli Jumalan Sanaan. Jumala ei vaadi keneltäkään ihmiseltä sokeata uskoa johonkin. Aidolla uskolla on kaksi tervettä hengellistä silmää ja kaksi vakaata hengellistä jalkaa. Se seisoo pettämättömällä Vanhan ja Uuden Liiton alkuperäisellä perustuksella ja näkee siinä Jumalan neuvopäätöksen ihmiskunnan kanssa alusta loppuun asti.

Vaikka etsivien valtaisa enemmistö tyytyykin juhlalliseen ilmapiiriin viihteellisissä kokouksissa, ja useimmat enemmän tai vähemmän jäävät perinteisiin oppeihin ja traditioihin, ovat todella vilpittömät ottava Kirjoitukset ohjeeksensa ja toimiva yksinomaan niiden mukaisesti. Heille Jumala on antava onnistua sen, että he pääsevät alkuseurakunnan tilaan.

Todella raamatullisesti uskovat pyrkivät siihen, että he kaikessa ovat sopusoinnussa Pyhien Kirjoitusten kanssa. Heille ovat loppuun asti päteviä apostoliset opit Jumaluudesta, kasteesta, ehtoollisesta jne sekä alkukristillinen käytäntö sellaisina kuin ne alussa olivat. Kaikki Herran seurakuntaan kuuluvat tulevat kokemaan tällä raamatullisella perustuksella lopullisen Jumalan vaikutuksen ja sen täydellistämisen edessä olevaksi Jeesuksen Kristuksen päiväksi (Fil. 1:6).

Henkilökohtainen ratkaisu

Jokaisella täytyy olla henkilökohtainen kokemuksensa Jumalan kanssa, ja kääntyminen Hänen puoleensa ja uudestisyntyminen Hengen kautta (Joh. 3:6). Samoin tulee päästä pelastusvarmuuteen (Room. 8:16) ja Pyhän Hengen täyteyteen (Apt. 2:4 jne) ja tulla sinetöidyksi (Ef. 1:13 jne). Hän sovitti ihmiskunnan, myöskin sinut aivan henkilökohtaisesti, itsensä kanssa Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme (2. Kor. 5:19). Autuaaksi tekevä usko on yhteydessä Evankeliumin sanoman kanssa: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!"

Mikään uskonnollinen toimenpide tai kristillinen instituutio ei voi välittää iankaikkista elämää ja iankaikkista autuutta. Se tulee jokaisen osaksi henkilökohtaisen pelastuskokemuksen kautta Jumalan kanssa uskossa Jeesukseen Kristukseen, Ristiinnaulittuun ja voitokkaasti Ylösnousseeseen. Tämä tulee jokaisen osaksi Evankeliumin saarnan kautta (Room. 10), ja samalla autuaaksitekevä usko täytettyyn lunastukseen ja anteeksiantamukseen. Vain joka on henkilökohtaisen jumalakokemuksen kautta saanut iankaikkisen elämän, on elävä iankaikkisesti.

"Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1. Joh. 5: 11-12)

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta." (Joh. 1: 12-13).

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:3)."…sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi." (Room. 5:19). Jolla on ollut uudestisyntymän kokemus on alistuva Hänen ja Hänen tahtonsa alle.

Tulkoon seuraava raamatunkohta todeksi kaikille niille lukijoille, jotka huutavat Jumalan puoleen: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 6:2).

Lopuksi huomattakoon vielä se, että on olemassa ihmisiä, jotka näkevät Jumalan kaikissa uskonnoissa ja katsovat Jeesuksen Kristuksen yhdeksi monista uskonnon perustajista. Se on todella tuskallista. Meidän Herramme ja Lunastajamme eroaa kaikista uskonnonperustajista taivaan korkuisesti. Usko Häneen on samalla usko Jumalaan itseensä, liittyneenä iankaikkiseen toivoon ja autuuteen. On itseasiassa loukkaus verrata Häntä, Kirkkauden Herraa, johonkin itsenimitettyyn profeettaan. Kaikki uskonnonperustajat ovat tulleet haudatuiksi ajatustensa kanssa. Kukaan heistä ei ole ylösnoussut. He olivat toki vain ihmisiä kuten mekin, eivätkä voineet auttaa sen paremmin itseänsä kuin ei muitakaan. Heidän seuraajansa ovat oleva siellä missä hekin ovat. On ainaisesti olemassa vain Yksi, joka saattoi sanoa: "Minä olen tie, totuus ja elämä…", ja ne jotka seuraavat Häntä, ovat oleva siellä missä Hänkin on. Vain Kristuksessa on Jumala henkilökohtaisesti kohdannut meidät; vain Hänessä me voimme henkilökohtaisesti kohdata Jumalan. Oli vain yksi, jonka kautta taivaallinen Isä on paljastanut itsensä maan päällä, nimittäin ainokaisessa Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa, jossa Hän myöskin on tehnyt meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi". "…edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan" (Ef. 1:5).

Viimeisen kutsun ja varoituksen antaminen tulee itsestään selväksi jo ajankohtaisista tapahtumista. Kukaan ei enää pidempään voi kulkea lukuisten profeetallisten ennustusten täyttymisen ohitse. Koko vielä jäljelläoleva raamatullinen profetia on nyt toteutumassa. Profeetta Danielia käskettiin: "…lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy." (Dan. 12:4). Vasta kun on tullut raamatullisen profetian toteutumisen aika, avautuu meidän ymmärryksemme sille.

Jokaisen lukijan tulisi nyt todellakin vakavasti asettua vastakkain näiden asioiden kanssa. Onhan lopulta kysymys sinusta henkilökohtaisesti. Jumalalla on ihmiskunnan kanssa suunnitelma, joka on selvä ja selväpiirteinen.

Rakas lukija

Toivottavasti nämä selvät sanat eivät ole saattaneet sinua vastustavalle kannalle, vaan näet näissä selvityksissä tienviitan taivaaseen. Pelastusta tuova usko ei ole jossakin kuolleessa lunastajassa, vaan elävässä Herrassa, joka on noussut ylös, astunut taivaaseen ja on tuleva takaisin. Hän ei ole vain väittänyt: "Minä olen ylösnousemus ja elämä", vaan Hän on todistanut sen vastaansanomattomalla tavalla ja siten taannut meidän ylösnousemuksemme.

"Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?'" (Joh. 11: 25-26). On todellakin olemassa vain tämä yksi tie, jota täytyy astella kaikkien niiden, jotka haluavat tulla autuaaksi. Joka haluaisi saavuttaa iankaikkisen päämäärän, hänen täytyy vapautua kaikesta millä ei ole jumalallinen alkuperä, samoin uskonnollisista perinteistä, ja palata Herran luokse.

Kuulumisella johonkin uskontoon ei ole mitään tekemistä sielun pelastuksen ja todellisen elämän kanssa, joka tulee yksinomaan Jumalasta. Ei ole mitään pelastusta tuovaa sakramenttia tai uskonnollista toimenpidettä, jotka voisivat tehdä autuaaksi. Vain Pelastajassa löydämme pelastuksen, vain Lunastajassa meillä on lunastus. On kysymys yksilön uskosta ja ainoasta totisesta Jumalasta, joka on paljastanut itsensä meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Jopa parhaimmat aikomukset, mitä ihmiset yhä uudelleen omaavat, johtavat Jumalan ohitse ja ovat tuomitut epäonnistumaan. Jumala vanhurskauttaa ihmisen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ihmiselle tarjotaan ilmaista armonlahjaa. Sinä voit nyt juuri nyt tehdä ratkaisusi, joka koskee iankaikkisuutta. Evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme ja Lunastajastamme, tulee tulla sinulle aivan henkilökohtaisesti todella iloiseksi ja vapaaksi tekeväksi sanomaksi, jonka vaikutuksen ja voiman koet.

Usko nyt, että Herra Jeesus on kantanut myöskin sinun velkasi ja on armahtanut sinut. Myöskin sinua kutsutaan palaamaan takaisin alkuperäiseen, raamatulliseen uskoon, joka profeetoilla ja apostoleilla ja kaikilla todellisilla Jumalan lapsilla aina on ollut. Kenenkään ei ole tarpeen antaa johtaa itseänsä edelleen harhaan väärässä lohdutuksessa ja tulla iankaikkisesti petetyksi. Jokainen voi henkilökohtaisesti kokea Jumalan pelastuksen ja saada varmuuden siitä, että on tullut Herran armahtamaksi ja vastaanottamaksi.

Yritä juuri nyt, kun olet lukenut loppuun asti, päästä rukouksessa puheisiin Jumalan kanssa. Puhu Hänen kanssansa ja usko yksinkertaisesti, että myöskin sinua koskee se, mitä on kirjoitettuna: "…joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." (Ps. 103). Ole varma siitä, että Lunastajan kutsu: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" pätee vielä tänäänkin, samoin kuin ilmaisu: "…sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Tästä päivästä voi tulla tärkein päivä elämässäsi!

Tässä lehtisessä saatoimme lyhyesti kosketella vain joitakin kohtia. Kaikkia niitä varten, jotka ovat tulleet sisäisesti puhutelluiksi ja haluaisivat tietää enemmän, on saatavissa yksinomaan Pyhiin Kirjoituksiin perustuvaa kirjallisuutta. Varmastikaan ei ollut mikään sattuma, vaan Jumalan johdatus, että tämä yksinkertainen lehtinen joutui sinun käsiisi.

Sydämestäni toivotan sinulle Jumalan runsasta siunausta.


Krefeldin lähetyskeskus

Kuvaa klikkaamalla saat isomman kuvan näkyviin

Kansainvälinen Lähetyskeskus Krefeldissä. Noin kymmenentuhannen neliömetrin alueella on kappeli 550 istuinpaikkoineen, talonmiehenasunto, molemmat lähetysrakennukset samoin kuin uusi paino- ja julkaisurakennus.

1960 perustettu, evankeelis-vapaakirkollinen, yli tunnustuksellisten rajojen ulottuva lähetystyö kantaa nimeä "Freie Volksmission" (Vapaa Kansanlähetys). Sen tehtävänä on vapaan ja riippumattoman Evankeliumin julistus alkukristillisen esikuvan mukaisesti.

Johtaja, lähetyssaarnaaja Ewald Frank on henkilökohtaisesti matkustanut yli 140 maassa ja puhunut raamatunopettajana. Hänen vuosina 1968-1978 Radio Luxemburgin kautta lähetettyjen sunnuntaihartaustensa johdosta hän on tunnettu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Huhtikuussa 1964 tämä lähetystyö hyväksyttiin yleishyödylliseksi, yksinomaan kirkollisia tarkoituksia palvelevaksi. Se ylläpitää myöskin omaa kirjapainoa ja lähettämöä. Tämä lähetystyö pitää huolen ihmisistä 130 maassa monilla eri kielillä, kuten esim. Saksan-, englannin-, ranskan-, venäjän-, puolan-, tsekin-, romanian- jne kielillä. Lähetämme lentolehtisiä, vihkosia, kirjoja ja kasetteja tärkeistä raamatullisista aiheista.

Tämä lähetystyö saa rahoituksensa vain vapaaehtoisista lahjoituksista ja tukee lähetyssaarnaajia sekä vanhain- ja orpokoteja Aasiassa ja Afrikassa. Vastakaiku kaikkialta maailmasta on suuri. Jumala todellakin puhuu ja vaikuttaa maailmanlaajuisesti.