Ewald Frank
Tuskin mikään muu aihe kuumentaa niin helposti ihmisten tunteita ja erottaa henget, kuin aihe Jumalasta. Jokainen ihminen syntyy määrättyyn maailmankatsomukseen, ja useimmat pysyvät siinä elämänsä loppuun asti, ilman että ovat vakuuttuneet sen paikkansapitävyydestä. Kuuluu hyviin tapoihin jatkaa perittyjen traditioiden mukaisesti. Jopa ihmiset, jotka seuraavat uskonnollisia velvoitteitansa, haluavat pohjimmiltaan ottaen, että heidät jätetään rauhaan Jumalan kanssa. Syy tällaiseen kehitykseen ei ole vähiten itse uskonnoissa. Syntymästä kuolemaan asti ihmiset varustetaan hurskailla rituaaleilla ja seremonioilla, ilman että milloinkaan kuultaisiin puhdasta jumalallista pelastussanomaa ja löydettäisiin sisäinen rauha.
Myöskään kristilliset uskonnot eivät muodosta tässä suhteessa mitään poikkeusta, ja niiden tulisi suorittaa itsetutkistelua. Pelkkä Kristukseen viittaaminen ei hyödytä ketään; me ihmiset tarvitsemme henkilökohtaisen yhteyden Häneen. Jokainen kirkko tai vapaakirkko, pienimpiin ryhmittymiin asti, käyttää raamatunkohtia, jotka tehdään omiin suunnitelmiin sopiviksi. Kokonaisuutena katsoen ei nykyisellä kristikunnalla ole yhtään mitään yhteistä alkuseurakunnan kanssa. Samaa Raamattua selitetään sadoin eri tavoin. Jumalallisen Sanan sijalla ovat toistuvasti uudet, inhimilliset selitykset, opinkappaleet ja dogmit, joilla ei kuitenkaan ole mitään perustusta.
Monet hylkäävät uskon pettyneinä. On oikeutettua kysyä, onko olemassa luotettavaa mittasauvaa, absoluuttista, lopullista kriteeriä, jolla kaikki voitaisiin koetella. Onko jotakin vahvistettua, jokaisen epäilyksen yläpuolella olevaa totuutta, johon me voimme luottaa? Jos sellainen on, niin mikä se on? Monet kysyvät: "Onko olemassa Jumalaa, joka välittää meistä; joka on kiinnostunut meistä? Jos on, niin mistä Hänet voi löytää?"
Tällä lyhyellä selvityksellä haluaisin antaa jokaiselle lukijalle aiheen ryhtyä ajattelemaan, asettua vastakkain tämän aiheen kanssa kriittisesti. On kysymys sinusta aivan henkilökohtaisesti. Jumalalla on ihmiskunnan kanssa suunnitelmansa, joka on selvä ja kirkas, mutta puuttuu valistettuja Jumalan miehiä profeettojen ja apostolien esikuvan mukaisesti, jotka voisivat näyttää muille tien Jumalan luokse. Vuosisatojen ajan on ihmisissä ollut ajatus, että Jumala ja uskonto, Jumala ja kirkko, kuuluvat yhteen. Jos näin on, niin minkä kirkon kanssa näistä sadoista Hän sitten samaistuisi? Onko Hän ehkä katolinen? Onko Hän evankelinen? Tai onko Hän perustanut jonkin muista uskonyhteisöistä? Ovatko sitten muhamettilaiset, hindut, budhalaiset tai jotkut muut oikealla tiellä? Lopulta kuitenkin kaikki väittävät saaneensa valon ylhäältä ja omistavansa totuuden. Mutta eikö ole paljon ennemminkin niin, että kaikki ovat perustaneet oman uskonnollisen valtakuntansa Jumalan valtakunnan verukkeella?
Jumalalla on ihmiskunnan kanssa suunnitelmansa, jonka Hän toteuttaa. Voidaksemme ymmärtää tämän suunnitelman, täytyy meidän vapautua kaikista perityistä näkemyksistä ja palata takaisin alkuperäiseen lähtökohtaan. Jumala ei vaadi keneltäkään sokeata uskoa mihin tahansa. Aidolla uskolla on kaksi tervettä hengellistä silmää ja kaksi tervettä hengellistä jalkaa; se seisoo Uuden ja Vanhan Testamentin järkkymättömällä perustuksella. Niissä on Jumala tuonut esiin koko pelastussuunnitelmansa ihmiskunnan alusta loppuun asti.
Jumalan suunnitelma ihmisten kanssa alkoi jo luomisessa. Varmastikin on jokainen meistä jo ihmetellyt ja ihaillut majesteettista luontoa, mutta eivät kaikki järkevällä tavalla näe siinä Luojaa. On yleisesti tunnettua, että Kaikkivaltiaan olemassaolo jo jonkin aikaa on asetettu kyseenalaiseksi ja luomiskertomus on kuvattu epätodennäköiseksi. Filosofit ovat saaneet ihmiset uskomaan vastakkaisia teorioitansa ja sen johdosta samanaikaisesti syösseet ihmiset epäuskoon.
Joka kieltää Jumalan ja on sitä mieltä, että kaikki olisi itsestänsä syntynyt, voisi aivan yhtä hyvin kieltää oman isänsä ja väittää, että hän on syntynyt evoluutiosta. Kuka voisi kuvitella koko maailmankaikkeuden äärettömissä mittasuhteissansa ja lukemattomine tähtineen ja täydellisine harmonioineen syntyneen itsestään olemassaoloon? Tähän asti ei ole vielä ilmoittautunut ketään, joka vähimmässäkään määrin voisi parantaa koko luomista. Ajatelkaamme vain lukemattomia olentoja maailman merissä, joiden ihanteelliset olosuhteet on säädetty, tai kaikkia eläin- ja lintulajeja kaikissa maanosissa, kuinka täydellisesti ne ovat sopeutuneet kulloisiinkin sääolosuhteisiin!
Siten kuin Luoja alussa sääti kaikki asiat kaikkivaltiaalla Sanallansa, siten on kaikki vielä tänään. Maan luomisesta asti on joka vuosi kylvetty ja niitetty, kylvetty ja korjattu satoa, sillä niin Herra käski: "On oleva kylvö ja sadonkorjuu." Vain siellä, missä ihminen koskettaa luontoa, syntyy kaaos. Päivittäin huolehditaan miljardeista ihmisistä; jos kaikki jaettaisiin oikealla tavalla, ei kenenkään ihmisen maan päällä tarvitsisi nähdä nälkää.
Myöskin se tosiasia, että kaikki olennot tuottavat oman lajinsa mukaisesti, on pysyvä loppuun asti. Vielä tänään kylvetään samaa siementä, joka maailman luomisessa ensimmäistä kertaa tuli esiin; yhä vielä samat puut ja hedelmät kasvavat ja yhä vielä samat eläinlajit elävät maan päällä. Myöskin ihminen, luomakunnan kruunu, on vielä samanlainen kuin Aadam ja Eeva aikanansa olivat. Ihmiselle annettiin luovia ominaisuuksia; sen hän on viime aikoina erikoisella tavalla osoittanut hyvin selvästi. Ihminen kykenee tänään pohjimmiltaan kaikkeen, niinkuin Herra sanoi: "...ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä." (l.Moos.11:6)
Vain yhtä ei ihminen pysty tekemään, nimittäin luomaan elämää. Niiden ihmisten, jotka uskovat kehitysoppiin ja puhuvat alkusolusta, tulisi toki sanoa meille, kuka siinä tapauksessa oli luonut tuon alkusolun ja kuka oli asettanut elämän siihen. Tässä voitaisiin myöskin esittää kysymys, että kuka asetti kaikkiin olentoihin kyvyn lisääntyä? Miksi eivät Jumalan kieltäjät kylvä keinotekoisesti valmistettua vehnää? Koska he tietävät tarkalleen, ettei se kasvaisi, sillä siinä ei ole mitään elämän itua. Valtavan, kaikki sisäänsä sulkevan luomisen tulisi itseasiassa saada jokainen normaalisti ajatteleva ihminen näkemään suvereenisen Luojan olemassaolo. Jos ihmiset eivät ylimielisyydessään olisi kääntyneet pois Hänestä, voisivat he uskoa Hänen Sanansa, sillä Jumala ja Jumalan Sana ovat uskomisen arvoisia.
Jumalan tahdon mukaisesti ovat ihmiset alusta alkaen säädetyt elämään iankaikkisessa yhteydessä Luojansa kanssa. Sen tähden jokaisen sydämessä on myöskin tuo kaipaus palvontaan. Kaikilla on määrittelemätön kaipaus sielussansa, jokainen etsii jotakin, mutta vain Yksi voi tehdä meidät autuaiksi!
Jokaisessa uskonnossa on palvonta jumalanpalveluksen perusosa. Muhamettilaiset palvovat Allahia. Heidän profeettansa Muhammed ei ole asettanut Messiasta Lunastajaksi ja Herraksi, vaan on antanut Hänelle ainoastaan profeetan aseman. Muhammed saarnasi absoluuttista yksijumalisuutta eikä hänellä ollut mitään ymmärrystä Jumalan ilmestymisestä. Hän ei voinut käsittää, että Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi taivaassa Isänä ja maan päällä Poikana. Hindut uskovat suureen joukkoon jumalia. Heidän kuvitelmissansa on kolminaisuus: Brahma-luoja, Vishnu-säilyttäjä ja Mehess-tuhoaja; vasta sen jälkeen tulevat kaikki muut. Veisi aivan liian paljon tilaa, jos me luettelisimme kaikki. Jos joku on sitä mieltä, ettei hänessä ole mitään uskonnollista, niin kunnioittaa hän kuitenkin mammonaa, intohimojansa tai jotakin idolia. Aivan samantekevää millainen ihonväri on tai mihin rotuun tai kansallisuuteen kuulutaan, jokaisessa ihmisessä on tämä syvä, hiljentämätön kaipaus, joka todella voidaan tyydyttää vain jollakin iankaikkisella ja jumalisella.
Oli ajanjakso, jossa ensimmäisillä ihmisillä oli suora yhteys Herran Jumalan kanssa, ja se oli Paratiisissa. Tässä alkuperäisessä viattomuuden tilassa he eivät tienneet mitään kärsimyksestä, tuskasta, sairaudesta tai kuolemasta. Iankaikkisen luomina he olivat määrätyt elämään iankaikkisesti. Herra Jumala oli varustanut heidät vapaalla tahdolla, niin että heidän tuli tehdä oma ratkaisunsa. He saattoivat valita hyvän ja pahan, tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden, uskon ja epäuskon välillä. Näin on kaikkien meidän suhteen vielä tänään. Heidän tuli kestää koetus, mutta he epäonnistuivat molemmat, ensin Eeva, sitten Aadam. Eeva kuunteli saatanan valheita ja Aadam kuunteli Eevaa. He joutuivat molemmat vastustajan vaikutuksen alle ja rikkoivat Jumalan Sanaa vastaan vastoin parempaa tietoansa. Jumala, joka on totinen, toteutti sen jälkeen uhkauksensa, ja heidät ajettiin ulos Paratiisista; yhteys Häneen katkesi, kärsimys ja kuolema tulivat koko ihmiskunnan ylle.
Älköön kukaan peskö käsiänsä viattomuudessa ja sanoko ylpeänä: "Mitä tällä on tekemistä minun kanssani?", sillä jokainen mies ja jokainen nainen olisivat toimineet täsmälleen samalla tavoin kuin Aadam ja Eeva. Jumala tuntee meidät kaikki ja tiesi etukäteen, ettei kukaan ihminen ole kykenevä noudattamaan Hänen vaatimuksiansa ja käskyjänsä. Kuitenkin Hän antoi ne kaikki vanhurskaudessansa, jotta me kaikki tunnistaisimme rikkomuksemme ja näkisimme kuinka välttämätöntä on tehdä oikea ratkaisu. Meillä on vapaa tahto, ketään ei pakoteta onneensa. Jos ei olisi mitään lakia, silloin ei ketään voitaisi saada vakuuttuneeksi Sanan rikkomisesta ja kukaan ei näkisi anteeksiantamuksen ja lunastuksen välttämättömyyttä.
Omatunto kehottaa jokaista, myöskin niitä, jotka eivät vielä koskaan ole kuulleet jumalallista Sanomaa tai koskaan lukeneet Raamattua. Jokainen tietää milloin hän valehtelee, pettää, varastaa tai tekee jotakin muuta kiellettyä. Omatunto kehottaa joskus hyvin voimakkaasti. Jokainen ihminen, on hän sitten köyhä tai rikas, hyvä tai huono, on samalla tavoin tullut syylliseksi Jumalan edessä. Me kaikki synnyimme syntisinä tähän maailmaan. Älköön kukaan olko sitä mieltä, ettei kaikki olisi niin pahaa, koska hän ei lopultakaan ole tappanut ketään tai tehnyt muuta rikosta. Kaikkien ylle on tullut Jumalan vanhurskas tuomio; sentähden täytyy kaikkien kuolla. Mutta tämä ei ole loppu.
Syntiinlankeemuksen jälkeen täytyi Aadamin ja Eevan jättää Paratiisi; sisäänpääsy oli suljettu, yhteys Jumalaan katkaistu. Tämä on kauhistuttavaa. Mutta Jumala ajatteli meitä ja valmisti meille tien takaisin. Herra tuli mittaamattomassa rakkaudessansa ja armahtavaisuudessansa meidän luoksemme.
Koska me olemme tehneet syntiä tässä maallisessa ruumiissa, täytyi Hänenkin ottaa vastaan sellainen ruumis voidaksensa siinä edustaen koko ihmiskuntaa —ainoana viattomana ottaa kaikkien velka yllensä ja sovittaa meidät itsensä kanssa. Tämä tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka ristillä riippuessansa huudahti nämä sanat: "Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: vielä tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani Paratiisissa." Jokainen joka huutaa avuksensa Herran nimeä on pelastuva ja menevä Paratiisiin.
Lunastajan siittäminen oli puhtaasti yliluonnollinen Jumalan teko, mihin Maria ei vähimmässäkään määrin ollut osallinen. Maria syntyi tähän maailmaan niinkuin kaikki muutkin ihmiset ja myöskin tarvitsi lunastusta. Myöskin hän oli noiden sadankahdenkymmenen joukossa, jotka uskossa kokivat Pyhällä Hengellä täyttymisen helluntaipäivänä (Apt. 1:14).
Jeesus oli Jumalan itsensä ilmestyminen ihmisen hahmossa. Hän oli Jumala ja samanaikaisesti ihminen. Hengen puolesta Hän oli Jumala, ruumiin puolesta Hän oli ihminen. Hän ei rikkonut mitään lakia, oli absoluuttisen pyhä ja synnitön. Sen tähden Hän saattoi ottaa yllensä meidän kaikkien velkamme ja kuolla meidän puolestamme. Hänen Verensä kautta, jonka Hän on vuodattanut uhrina sovitukseksi ja anteeksiantamukseksi, on lahjoitettu kaikille, jotka siihen uskovat, täydellinen sovitus ja täydellinen pelastus. Hänen ylösnousemuksensa kautta kolmantena päivänä kruunattiin ja laillistettiin lunastustyö jumalallisesti. Ylösnousseena Hän useamman kerran ilmestyi omillensa neljänkymmenen päivän aikana majesteetilliseen taivaaseenastumiseensa asti. Kaikille raamatullisesti uskoville on siinä horjumaton ankkuri heidän sieluillensa. On todistettu, että kuolema, helvetti ja paholainen ovat voitetut. Amen.
Hän on mennyt meidän edellämme kirkkauteen. Hän sanoi: "Minä menen valmistamaan teille sijaa, ja tulen jälleen ottaakseni teidät luokseni." (Joh.14) Hänen palatessansa tulevat kaikki ihmislapset, joista on tullut Jumalan lapsia, näkemään Hänet ja tulemaan Hänen kuvansa mukaiseksi (l.Joh.3). Tämä ei ole mikään satu, tämä on pian oleva tapahtunutta todellisuutta.
Kaikkivaltias Jumala on jo ennen maailman perustamista suunnitellut iankaikkisen valtakunnan pojillensa ja tyttärillensä. Ihmisten epäonnistuminen ei voi mitenkään muuttaa Jumalan suunnitelmaa ja tehdä sitä tyhjäksi. Oli ainoastaan ajallisesti rajoitettu keskeytys. Ihmiskunta asettui vapaaehtoisesti saatanan hallintaan, mutta ilman omaa vaikutustansa tuli Herran takaisinostamaksi. Herra on valmistanut ihmisille tien takaisin luoksensa. Lunastus on samanaikaisesti historiallinen ja pelastushistoriallinen tosiasia. Evankeliumin kautta julistetaan ihmisille iloinen ja vapaaksitekevä sanoma. Siinä on kysymys Jumalan kaikki sisäänsulkevasta armon tarjouksesta. Tämän lunastuksen voimasta tulee ihmislapsista, jotka syntymästä lähtien olivat kuoleman lapsia, Jumalan lapsia, jotka ovat vastaanottaneet iankaikkisen elämän.
Koska Jumalan valtakunta on iankaikkinen valtakunta, täytyy kaikilla, jotka siinä haluaisivat elää, olla iankaikkinen elämä. Sen tähden on välttämätöntä, että me synnymme uudesti (Joh.3). Tämän syntymän siemen on Jumalan Sana; siinä on elämän itu itsessänsä. Pyhä Henki tulee kaikkien niiden ylle, jotka uskossa vastaanottavat Sanan.
Luonnollisen siittämisen kautta meistä tuli maallisia, ajallisia luotuja. Sanan ja Hengen kautta vaikuttaa Jumala kaikissa lunastetuissa iankaikkisen elämän. "...te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta" (l.Piet.1:23). Joka uskoo Herraan Lunastajanansa, saa henkilökohtaisesti kokea sen. Tämä vertaansa vailla oleva Jumalan armon tarjous koskee jokaista, joka haluaisi vastaanottaa sen, niin kauan kuin vielä on pelastuksen päivä.
Kukaan ei osaa kuvitella, kuinka kauhistuttavaa on niille ihmisille, jotka ovat hyljänneet pelastuksen, kun heidät viedään iankaikkisuuteen. Viimeistään kuolemamme hetkellä me joudumme kasvokkain mitä kovimman todellisuuden kanssa; silloin ovat myöskin kaikki ne, jotka eivät usko mihinkään elämään kuoleman jälkeen, näkevä, ettei kaikki lopu kuolemassa.
Meidän Herramme ja Lunastajamme eroaa kaikista uskontojen perustajista taivaan korkuisesti. Olisi loukkaus Häntä kohtaan verrata Häntä johonkin omatekoiseen profeettaan. Kaikki uskontofilosofit ovat tulleet haudatuiksi ajatustensa kanssa. Yksikään heistä ei ole ylösnoussut. Hehän olivat vain ihmisiä niinkuin me, eivätkä voineet auttaa itseänsä eikä muita. On ainaisesti vain Yksi, joka saattoi sanoa: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Vain Kristuksessa on Jumala kohdannut meitä, vain Hänessä me voimme kohdata Jumalan. On vain Yksi, jonka kautta Isä on ilmaissut Itsensä täällä maan päällä, nimittäin Pojassa, jossa Hän on myöskin tehnyt meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Vain Yksi saattoi sanoa: "Joka näkee minut, hän näkee Isän." Monet tiet johtavat Roomaan, mutta vain yksi tie johtaa Jumalan luokse.
Minä toivon, rakas lukija, että tässä lyhyessä kirjoituksessa näkisit tienviitan. Todellinen usko ei perustu mihinkään kuolleeseen lunastajaan, vaan elävään, ylösnousseeseen Herraan, joka on voittanut kuoleman, noussut ylös taivaaseen ja elää iankaikkisesti. Hän ei vain sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä", vaan Hän todisti sen myös vastaansanomattomasti. Hän on taannut meidän ylösnousemuksemme. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh.11:25-26)
Rakas ystävä, on vain yksi tie autuuteen. On vain tämä yksi Totuus, vain tämä yksi Lunastaja. Joka haluaa saavuttaa iankaikkisen päämäärän, hänen täytyy kääntyä pois kaikesta, tulla ulos uskonnollisesta Baabelista ja koko sydämestänsä uskoa Herraan Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanansa. Kuulumisella johonkin uskontoon ei ylipäänsä ole mitään tekemistä meidän sielumme pelastuksen kanssa. Ei ole mitään pelastusta tuovaa sakramenttia eikä mitään uskonnollista toimenpidettä, joka voisi tehdä autuaaksi. Vain Pelastajassa me löydämme pelastuksen, vain Lunastajassa meillä on lunastus. On kysymys yksilön henkilökohtaisesta uskosta ainoaan totiseen Jumalaan, joka Jeesuksessa Kristuksessa on paljastanut itsensä ja lunastanut meidät.
Parhaimmatkin aikomuksemme ovat määrätyt epäonnistumaan —ihminen tulee yksinomaan Raamattuun perustuvan uskon kautta Jumalan vanhurskauttamaksi. Se on vapaa, ehdoton armon lahja, jonka Jumala on antanut ihmiskunnalle. Kaikki kirkolliskokousten lisäykset, jotka kirkkohistorian aikana on laadittu, mutta joita ei opetettu alkukristillisyydessä, eivät merkitse mitään Jumalan edessä. Jumalan hetki sinun kohdallasi on koittanut, tämä on sinun tilaisuutesi ottaa vastaan lunastus. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Lunastajamme Evankeliumin on tultava sinulle aivan henkilökohtaiseksi, todella iloiseksi ja autuaaksitekeväksi Sanomaksi, jonka vaikutuksen koet. Usko nyt se, että Herra on kantanut myöskin sinun velkasi ja armahtanut sinut. Kaikkia kutsutaan palaamaan takaisin tähän vanhanaikaiseen raamatulliseen uskoon, joka profeetoilla ja apostoleilla oli. Kenenkään ei ole enää tarpeen johtaa itseänsä harhaan ja tulla petetyksi iankaikkisuuden suhteen. Jokainen voi kokea Jumalan pelastuksen ja saada varmuuden siitä, että Herra on ottanut hänet vastaan.
Juuri siinä, missä nyt olet, voit puhua Jumalan kanssa ja rukouksessa sanoa: "Herra Jeesus Kristus, minä uskon että Sinä olet kuollut minun syntisen ihmisen puolesta. Minä uskon, että Sinä olet lunastanut minut. Sinä olet ottanut vastaan minut. Minä kuulun Sinulle, minun Herrani, ajassa ja iankaikkisuudessa, oi Jumala. Sinä olet kohdannut meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä minä tahtoisin kohdata Sinut."
Ole hyvä ja usko mitä Psalmissa 103 sanotaan ja ota se aivan henkilökohtaisesti vastaan ja kiitä Herraa hänen armostansa: "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhoita, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella."
Meille tuottaisi suurta iloa saada kuulla sinusta, jos tämä lehtinen on puhutellut sinua. Lähetämme mielellämme sinulle tätä lehtistä muillekin annettavaksi.