Ehtoollinen

Ehtoollinen

Ewald Frank

Raamatullinen ehtoollinen
Pääsiäisateria
Ehtoollinen
Herran ehtoollisen vastaanottaminen
Leipä
Leipä ja seurakunta
Malja
Suuri ehtoollinen


Raamatullinen ehtoollinen

Tässä halutaan osoittaa Jumalan Sanalla, miten ehtoollista tulee viettää, mitä se merkitsee ja kuka saa osallistua siihen. Ehtoollinenhan ei ole kristillisyydessä tuntematon asia. Sitä vain vietetään hyvin monella tapaa. Jotta me saisimme oikean käsitykseen tästä asiasta, haluamme aloittaa Vanhan testamentin puolelta.

Aluksi puhukoon meille 2. Moos. 24: 3. Tässä sanotaan:

»Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: 'Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.'«

Ennen kuin itseasiallinen veren vihmominen tapahtui, vaadittiin kansaa, jonka tuli olla osallinen liiton vereen, seuraamaan kaikkea sitä, mitä Jumala oli sanonut. Se oli sopimus, jonka Jumala oli tehnyt kansansa kanssa ja kansa Jumalan kanssa. Vain joka uskoo Jumalan Sanan ja tekee sen mukaisesti, on tuleva liiton siunaukseen, jonka veri vahvistaa. 2. Moos. 24: 8 sanotaan:

»Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: 'Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella.'«

Erikoisen tärkeä meille on ilmaisu: »Tämä on sen liiton veri.« Tämä jumalallinen säädös ja testamentti on ensimmäinen liitto, jonka Jumala teki kansansa kanssa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja käsittelee tätä tosiasiaa ja puhuu siitä luvussa yhdeksän jakeissa 13-22.


Uudessa testamentissa Kristus saattaa voimaan liiton ja testamentin omalla verellänsä. Me luemme siitä seuraavat sanat Hebr. 9: 17:

»Sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.»

Tähän yhteyteen kuuluu myös jae 20:

»Sanoen: 'Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt.'«

Matt. 26: 28 sanotaan:

»Sillä tämä on minun vereni, liiton veri.«

Samat sanat, jotka lausuttiin ensimmäisen liiton astuessa voimaan, sanoi samoin Jeesus itse uuden liiton tullessa voimaan.


Sen tähden on myös Uusi testamentti tullut voimaan Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta.


Niin kuin meille kerrotaan evankeliumeissa, tapahtui ennen ehtoollisen asettamista pääsiäisateria. Tämä on hyvin tärkeää ottaa huomioon, jotta me saisimme yleisnäkemyksen asiasta. Luuk. 22: 7 on kirjoitettuna:

»Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: 'Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme.'«

Jeesus ja muut opetuslapset seurasivat noita kahta, jotka lähetettiin edeltä. Saavuttuaan tuohon taloon sanoi Jeesus opetuslapsillensa (jae 15):

»Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennenkuin minä kärsin.«

Tässä tuli vanhan tulla uuden siunaukseen. Uuden liiton armo poistaa siten vanhan liiton rangaistuksen. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja vakuuttaa meille, että tässä vanhatestamentillisen pääsiäisaterian varjokuvallinen merkitys korvattiin uusitestamentillisen ehtoollisen asettamisella. Tästä lähtien ei tarvitse enää teurastaa mitään karitsoita, sillä Jumalan Karitsa tuli, johon me saamme olla osallisia. Tästä lähtien olisi uusi oleva voimassa, sillä uusi oli lunastanut vanhan. Niinpä, kuten kautta koko ensimmäisen liiton ajan vietettiin pääsiäisateriaa, niin tulee Uuden testamentin liiton aikana viettää ehtoollista. Joka Vanhassa testamentissa halusi olla osallinen pääsiäisateriasta, sen täytyi uskoa Jumalan Sana ja tehdä sen mukaisesti. Joka Uudessa testamentissa haluaa osallistua ehtoolliseen, hänen täytyy samoin uskoa Jumalan Sana ja tehdä sen mukaisesti.


Pääsiäisateria

Tähän me luemme 2. Moos. 12: 1-13. Tässä me näemme, miten ja mitä tarkoitusta varten pääsiäisateriaa tulee viettää. Samoin meille sanotaan, kuka saa osallistua siihen. Jakeessa 13 sanotaan:

»Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne.«

Karitsan veri tarjosi suojan tuholta. Sillä se liitto, jonka Jumala teki kansansa kanssa, tuli voimaan veren kautta, ja kaikki, jotka uskoivat siihen, säästyivät. 2. Moos. 12: 14 sanotaan:

»Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana.«

Tässä yhteydessä me näemme kaksi asiaa. Ensinnäkin, että veri saattaa liiton voimaan ja sen, joka uskoo siihen, se suojelee tuholta, ja toiseksi, että juhla sinänsä on muistojuhla sen johdosta, mitä Jumala on tehnyt kansallensa, nimittäin lunastuksen ja vapautuksen, jotka Hän osoitti heissä. Nämä molemmat tosiasiat me löydämme myös, kun on kysymys ehtoollisesta Uudessa testamentissa.


Ehtoollinen

Jeesus Kristus asettaa ehtoollisen ennen ristiinnaulitsemistansa. Pääsiäisaterian aikana Hän ottaa leivän. Me luemme siitä Matt. 26: 26-28:

»Ja heidän syödesään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: 'Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.' ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, liiton veri...'«

Me näemme siis, että Herra Jeesus pääsiäisjuhlan keskellä ottaa leivän. Meille on hyväksi, jos menemme lähemmin tähän pääsiäisjuhlaan nähdäksemme, mitä Jumala haluaa sen kautta sanoa meille. Me tiedämme, että pääsiäisjuhla asetettiin juuri ennen kansan lähtöä Egyptistä. Samoin on myös ehtoollisen suhteen. Se asetetaan juuri ennen kuin Jeesus Kristus johtaa Jumalan kansan ulos ristinkuolemansa kautta.


Vanhassa testamentissa oli kysymys ulkonaisesta vapautuksesta faaraon orjuudesta, Uudessa testamentissa on kysymys sisäisestä vapautuksesta saatanan orjuudesta. Meidän täytyy myös tietää, että Jeesus otti ehtoollisella happamattoman leivän, sillä sehän tapahtui pääsiäisaterialla. Silläkin on yhteytensä. Siihen me luemme sanan 2. Moos. 34: 25:

»Älä uhraa minun teurasuhrini verta happaman leivän ohella. Ja pääsiäisaterian uhrista älköön mitään jääkö yli yön seuraavaan aamuun.«

Se oli Jumalan vaatimus Vanhassa testamentissa. Me luemme tähän vielä 3. Moos. 2: 4:

»Mutta jos tahdot tuoda ruokauhrilahjan uunissa paistetusta, olkoon uhrinasi lestyistä jauhoista valmistetut, öljyyn leivotut happamattomat kakut tai öljyllä voidellut happamattomat ohukaiset.«

Huomiomme kiinnittyy tässä erikoisesti siihen, että on kysymys leivästä ilman hapatusta. Jauhoihin tulee sekoittaa öljyä. Oi, mikä ihana kuva! Me tulemme vielä kuvaamaan leivän kaksinaista merkitystä, jota toisaalta käytetään puhuttaessa Jeesuksesta itsestänsä ja toisaalta puhuttaessa seurakunnasta. Öljyä kuvataan meille Raamatussa esikuvana Pyhästä Hengestä. Niinpä Jeesus oli täynnä Henkeä, ja myös alkuseurakunta oli täynnä samaa Henkeä. Hapatus saa koko aineen käymään, mutta tätä leipää ei ollut määrätty käymään, vaan sen koossapysymiseen tuli käyttää öljyä, joka esittää Pyhän Hengen voitelua. Koska tällä leivällä on niin suuri merkitys Uutta testamenttia varten, ei Jumala ainoastaan käskenyt valmistaa sitä ilman hapatusta, vaan antoi myös varoituksen, että jokainen hävitettäisiin kansasta, joka söisi hapanta leipää. 2. Moos. 12: 19-20 sanotaan:

»Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön kansasta... Älkää syökö mitään hapanta, vaan syökää happamatonta leipää, missä asuttekin.«


Jumala haluaa nähdä seurakuntansa pyhänä ja puhtaana. Niinpä kuten öljy tunkeutuu leivän lävitse, niin tulisi seurakunnan olla Pyhän Hengen lävitse tunkema. 2. Moos. 13: 3-7 me voimme lukea siitä vielä enemmän. Tässä sanotaan:

»Älköön mitään hapanta syötäkö.«

Jakeessa seitsemän me luemme:

»Happamatonta leipää syötäköön näinä seitsemänä päivänä; älköön mitään hapanta olko, älköön olko hapanta taikinaa koko sinun maassasi.«


Riittäkööt nämä Kirjoitusten kohdat jatkaessamme ehtoollisen tutkimista. Kenenkään ei tulisi välinpitämättömänä kulkea sen ohitse, mitä meille sanotaan Jumalan Sanassa. Paavali, Jumalan palvelija, menee tähän ajatukseen 1. Kor. 5: 6-8. Siinä sanotaan:

»Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.«

Paavalilla on käsitteellä 'hapatus' merkitys. Hän kutsuu sitä ilkeyden ja pahuuden hapatukseksi. Sen kautta Paavali tahtoo sanoa, että vaikka seurakunta on jo vapaa kaikesta hapatuksesta, voi jokin vanha, jonka otamme mukaamme uuteen elämään, jälleen hapattaa meidät läpikotaisin.


Ehtoollisen asetuksessa käyttää Herra Jeesus happamatonta leipää, sillä tuo leipä oli jumalallisen ohjeen mukaisesti valmistettu pääsiäisjuhlaa varten. Kun me kuitenkin katsomme meidän aikaamme - ja meidän täytyy nähdä, millä tavoin ehtoollista vietetään kirkoissa ja vapaissa suunnissa - niin silloin se hämmästyttää meitä. Jos Paavali eläisi tänään, täytyisi hänen ukkosen äänellä huutaa kaikkialla: "Sillä tavoin kuin te sitä vietätte, en ole saanut sitä Herralta." Kuitenkin tämän tosiasian pohjalta meille on selvää, kuinka paljon tietämättömyyttä on vallalla ehtoollisen suhteen. Kuinka monet ottavatkaan sanan sieltä ja täältä pois yhteydestänsä, ilman että Jumala voisi antaa heille ilmestyksen kokonaisuudessa.


Olkoon tämä lyhyt selvitys johtamassa kaikkia tutkimaan Pyhiä Kirjoituksia nähdäksensä, että Vanha testamentti on Uuden testamentin perustus. Jokaisella Jumalan ilmestyksellä Vanhassa testamentissa on esikuvallinen merkityksensä Uutta testamenttia varten. Meidän tulee myös panna merkille, että Herra Jeesus ja kaikki Hänen opetuslapsensa jatkuvasti saarnasivat Vanhasta testamentista, sillä Uusi testamenttihan on muodostunut vasta vuosien kuluttua alkuseurakunnan perustamisen jälkeen. Ensin laadittiin evankeliumit, jotka käsittelevät Jeesuksen elämää. Sitten Jumalan toiminta apostolien kautta laitettiin kirjan muotoon, ja sitten koottiin yksittäiset apostolien kirjeet seurakunnissa. Tämä kaikki tapahtui Jumalan päätöksen mukaisesti niin että uusitestamentillisen seurakunnan opin mittasauva pysyisi aina, ja että se tulisi rakennetuksi apostolien ja profeettojen perustukselle, missä Jeesus Kristus on kulmakivi (Ef. 2: 20).


Edelleen meillä on esikuva pääsiäisjuhlasta 2. Moos. 12: 46. Siinä sanotaan:

»Samassa talossa se syötäköön; älköön mitään siitä lihasta vietäkö talosta ulos, älkääkä siitä luuta rikkoko.«


Että jo tässä, tässä säädöksessä pääsiäistä varten, on jumalallinen viittaus Kristukseen, sitä Johannes kuvaa evankeliumissansa. Me luemme siitä Joh. 19: 33:

»Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan.«

Jae 36 antaa meille selityksen siitä. Siellä sanotaan:

»Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: 'Älköön häneltä luuta rikottako.'«

Me näemme siitä aivan selvästi, että Jeesus on todellinen Jumalan pääsiäiskaritsa. Aivan samoin kuin kaikki Jumalan kansaan kuuluvat Vanhassa testamentissa olivat osallisia tuohon pääsiäiskaritsaan, niin on myös kaikilla todellisilla Jumalan lapsilla oikeus osallistua ehtoolliseen. 2. Moos. 12: 43 sanotaan:

»Tämä on säädös pääsiäislampaasta: Kukaan muukalainen älköön siitä syökö.«

Kuten jo sanottiin, sai vain se, joka oli mukana lähtenyt Egyptistä seurataksensa Herraa, Jumalaa, osallistua siihen. Myös tämä on viittaus Uuden testamentin ehtoolliseen. Vain se, joka on hyljännyt synnin ja on lähtenyt ulos kaikesta tämän maailman jumalattomuudesta ja kuuluu Jumalan seurakuntaan, palvelee ja seuraa Herraa tietoisesti, saa osallistua ehtoolliseen. Niin kuin pääsiäisateria Jumalan säädöksen mukaan syötiin yhdessä talossa eikä siitä jäänyt mitään jäljelle seuraavaksi aamuksi eikä mitään viety ulos tuosta talosta, niin koskee se myös ehtoollista eli se tarkoittaa sitä, että tuo leipä täytyy syödä kokonaan, koska se on nimenomaan ehtoollista varten valmistettu.


Herran ehtoollisen vastaanottaminen

Me näemme Paavalin suurena opettajana ja apostolina, joka on tietoinen jumalallisesta tehtävästään ja vastuustaan Jumalan edessä. Kun on kysymys Jumalan Sanasta, voi tämä Jumalan palvelija usein käyttää teräviä sanoja, sillä kiivaus täyttää hänen sydämensä, nähdä kaikki tehdyksi Jumalan seurakunnassa Jumalan tahdon mukaisesti. Hän myös oli se, joka 2. Kor. 5: 10 sanoi:

»Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen.«

Hän eli jo maan päällä tietoisuudessa, että Jumala tarkkailee kaikkea, erikoisesti seurakuntaansa, jonka Hän on ostanut oman verensä kautta (Ap. t. 20: 28). Koska ei ole kysymys jonkun ihmisen seurakunnasta, vaan Jumalan seurakunnasta, jossa Paavali oli Herran itsensä asettamana palvelijana, on ymmärrettävää, että hän kaikessa tahtoi miellyttää Jumalaa. Tämän hän sanoi itse 1. Tess. 2: 4:

»Vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.«

1. Kor. 11: 17-22 luemme hyvin tärkeäksi tulleen ojennuksen, jonka Paavali antaa Korintton seurakunnalle ehtoollisen suhteen. Hän opettaa siellä, miten ehtoollista tulee viettää. 1. Kor. 11: 23 me luemme:

»Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: 'Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.' Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.' Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.«


Leipä

Niin kuin me olemme nähneet tarkastelussamme, oli se erikoinen leipä, jota Herra Jeesus käytti ehtoollisella. Leipä kuvaa Jeesuksen Kristuksen ruumista. Koska Herra Jeesus oli virheetön, täytyy myös leivän olla ilman hapatusta, ja niin kuin leipä sekoitettiin öljyn kanssa, niin oli Herra Jeesus Pyhällä Hengellä täytetty. Hän oli pyhä, täydellisen pyhä. Niinpä asettaa se leipä, jota ehtoollisella käytetään, Jeesuksen Kristuksen puhtaudessansa ja pyhyydessänsä silmiemme eteen.


Rakas ystävä, voitko nähdä, ettei ehtoollisessa pohjimmiltaan ole kysymys jostakin tavasta tai muodosta, vaan Jeesuksesta Kristuksesta itsestänsä? Mark. 14: 22 sanotaan:

»Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän.«

Niin kirjoittaa myös Paavali jo lainatussa sanankohdassa Korintton seurakunnalle. Se ei ollut siis mikään keksipakkaus, joitakin siivuja tai useampia pikku leipäsiä jne., vaan yksi leipä - yksi leipä, joka oli leivottu ilman hapatusta. Paavali, Jumalan palvelija, huutaa aivan läpitunkevalla tavalla myös meidän ajallemme: "Minä olen saanut sen Herralta!" Aivan samoin kuin Jeesus vietti ensimmäistä ehtoollista, niin on sitä vietetty alkuperäisesti myös Jumalan seurakunnassa.


Leipä ja seurakunta

Meidän on myös tärkeää tietää, että tämä on leipä, joka esittää yhtä, todellista seurakuntaa. "Joka on hänen ruumiinsa, joka kaikki kaikissa täyttää." Me luemme siitä vain yhden sanankohdan monista, jotka valaisevat tätä tosiasiaa, ja se on Ef. 1: 22-23:

»...seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.«

Niinpä Paavali näkee myös ehtoollisleivässä tämän yhden seurakunnan esitettynä. Me luemme siitä vielä sanan 1. Kor. 10: 17:

»Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.«

Oi, millainen Jumalan tiedon syvyys annetaan meille tässä jakeessa! Mutta vain tuo yksi, todellinen Jumalan seurakunta, ymmärtää tämän salaisuuden. Tämä seurakunta ei ole mikään kristillinen kirkkokunta tai tunnustus. Eikä ole yhtään ihmistä, jonka voisi esittää tuon seurakunnan perustajana. Sillä ei ole mitään keskuspaikkaa eikä komiteaa, se ei omista mitään opistoja eikä seminaareja. Eikä se ole mikään inhimillisesti perustettu, vaan Jeesus Kristus itse perusti sen ja se on perustuneena Hänen Sanaansa. Joka kuuluu siihen, korottaa ja kirkastaa sen tähden Jeesus-nimeä.


Jumalan Sanasta me näemme nyt, että tuo yksi leipä esittää Jeesuksen Kristuksen seurakunnan yhtä ruumista. On surullinen näky, kun nähdään hajanaisuus ja toivoton sekaannus nk. kristillisyydessä. Tämä johtuu yksinomaan siitä, että on käännytty pois Jumalan Sanasta ja otettu sijaan inhimillisä ajatuksia. Yksinkertaiset jopa vielä kysyvät, miksi niin on. Tosin kaikkialla puhutaan Jumalasta, mutta Jumala ei ole missään läsnä, sillä kaikki, jotka kääntävät selkänsä Hänen Sanallensa, ovat kääntäneet selkänsä Hänelle itsellensä. Kuitenkin Jumala on armossansa antanut ajankohdan, jolloin Hän vielä kerran tuo Sanansa totuuden esiin tässä maailmassa. Joka sitten kuuliaisena seuraa tätä kutsua, osoittaa siten, että hän kuuluu tähän raamatulliseen seurakuntaan, jossa Jumalan Sana yksin pätee. Jokainen, joka haluaisi olla osallinen ylöstempaamiseen ja seisoo Jumalan edessä, häntä vaaditaan siten Herran tehtävän mukaisesti kuuliaisuuteen Jumalan Sanaa kohtaan myös ehtoollisen suhteen.


Aivan niin kuin Paavali aikanansa opetti oikeata, täytyy meidän samoin tehdä tänään. Jumalan Sana on iankaikkisesti voimassa ja ainoa ohjenuora kaikille toiminnoille ja opeille Hänen seurakunnassansa. Niin kuin jo olen maininnut, näkee Paavali tässä leivässä Kristuksen ruumiin suuren salaisuuden. Niin kuin vehnänjyvä jauhetaan, jokainen luopuu itsenäisyydestänsä tullaksensa liitetyksi kokonaisuuteen, muodostaaksensa siten ykseyden, niin näkee Paavali myös seurakunnan yhdistettynä tuossa 'yhdessä', Jeesuksessa Kristuksessa.


Niin kuin tämä yksi leipä on öljyn kyllästämä ja muodostetaan ykseydeksi, niin on myös tuo yksi seurakunta Pyhän Hengen läpitunkema ja muodostettu yhdeksi. Jeesus Kristus on tämän yhden seurakunnan pää. Niinpä siten, kun tämä yksi leipä murretaan ja tuosta yhdestä muodostuu monta, on myös seurakunnan suhteen, kun tuosta seurakunnan ykseydestä Pyhä Henki yksityisten jäsenten moninaisuuden kautta paljastaa monipuoliset Hengen lahjat. Me löydämme tämän kuvattuna 1. Kor. 12, 13 ja 14. Olkoon Herra Jumala meille armollinen, niin että voisimme valmistaa Hänelle tien, jotta Hänen valtansa ja kirkkautensa jälleen uudelleen tulisi julki Hänen seurakunnassansa. Tämä tie voidaan valmistaa Herralle vain täydellisessä kuuliaisuudessa, sillä Hän on tarkka.


Malja

Sen, että myös malja kuuluu ehtoolliseen, tietävät myös ne, jotka eivät ojenna maljaa. Paavali kirjoittaa kirjeessänsä maljasta, siten kuin hän sai sen Herralta. 1. Kor. 11: 25 sanotaan:

»Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.' Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.«


Siten sitä vietettiin alkuperäisesti. Pyhistä Kirjoituksista me emme löydä mitään kuvausta: "Minä juon teidän kaikkien puolesta!" Kaikki, jotka osallistuivat leipään, osallistuivat myös maljaan, sillä Jeesus Kristus on uhrannut ruumiinsa ja vuodattanut verensä. Tämä tosiasia säilyy elävässä muistossa ehtoollisen kautta. Niin on Herra Jeesus tahtonut, kun Hän asetti sen, ja niin sitä myös alunperin vietettiin.


Mark. 14: 23-24 sanotaan:

»Ja Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: 'Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.'«

Kuka siis osallistuu ehtoolliseen, tunnustautuu Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan, sillä se on muistoateria, joka muistuttaa meitä Jeesuksesta Kristuksesta. Hän vuodatti verensä ristillä syntiemme anteeksisaamiseksi. On merkille pantavaa, ettei missään kohden ole kirjoitettu, että ehtoollisen viettämisessä annettaisiin synnit anteeksi. Ehtoollisateria on muisto, jonka kautta seurakuntaa yhä uudelleen muistutetaan siitä, että Jeesus Kristus on vuodattanut verensä syntiemme anteeksiantamiseksi. Joka osallistuu tuohon maljaan, joka kuvaa ristillä vuodatettua verta, tunnustaa siten Jumalan ja ihmisten edessä, että hän uskoo lunastuksen ja on vastaanottanut syntiensä anteeksiantamuksen.


Meidän tulisi ennen ehtoollista joka kerta viipyä rukouksessa Jumalan edessä, koetella elämäämme ja asettautua veren puhdistavan voiman alle, jotta tulisimme arvollisiksi osallistumaan tähään pyhään ateriaan. Muutoin ei olisi kirjoitettuna 1. Kor. 11: 28:

»Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.«

Juuri tämä on hyvin tärkeää, sillä joka ottaa ehtoollisen arvottomasti, ei ole pakeneva Jumalan vihaa, koska hän ottaa sen ulkokultaisella tavalla ja ulkonaisen muodon tähden ihmisten edessä, mutta ei ole missään tekemisissä sisimmässään Jeesuksen Kristuksen kanssa. Myös kaikille todella uskovaisille, Jumalan lapsille on kehotus: "Jokainen koetelkoon itseänsä."


Kuinka tärkeää onkaan sen tähden, että me varaamme ennen ehtoollista aikaa sitä varten. Jos joku löytää elämästänsä jotakin sellaista, mikä ei ole oikein Jumalan edessä, saa hän pyytää anteeksiantamusta, ja milloin on tarpeen, sovittaa asiat ihmisten kanssa ennen kuin osallistuu ehtoolliseen, sillä on kirjoitettuna 1. Kor. 11: 27:

»Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.«

Kaikkia näitä varoituksia ei nykyään näytetä otettavan huomioon. Ehtoollinen on saanut jonkinlaisen juhlan luonteen. Tänään näyttää itse asiassa siltä, että ihmiset halveksivat Jeesuksen verta eikä heillä pohjimmiltaan ottaen ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa; he valehtelevat, varastavat, syyttävät toisiansa, petkuttavat, elävät synnissä ja pahuudessa ja ovat niin kaukana Jumalasta kuin itä on lännestä. Ja koska se kuuluu hyviin tapoihin, kaikesta tästä huolimatta he menevät ehtoolliselle. Vain Jumala yksin voi armosta armahtaa niin kutsuttuja kristittyjä ja johtaa heidät oikealla tielle. Kuinka suuri onkaan pettymys oleva tilinteon päivänä! Jeesus sanoo: "Tämä veri on uuden liiton veri." Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on tehnyt liiton meidän kanssamme. Joka Häneen uskoo, sen velvollisuus on sen tähden pitäytyä Jumalan Sanaan. Paavali kirjoittaa edelleen 1. Kor. 10: 16:

»Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikä se ole osallisuus Kristuksen vereen?«

Kyllä, itse asiassa se on sisäinen yhteys Jeesuksen Kristuksen kanssa. Joh. 6: 53 puhuu Herra Jeesus seuraavat sanat:

»Totisesti, totisesti minä sanon teille: 'Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.'«

Jospa jokaisen sallittaisiin ymmärtää näiden Jeesuksen sanojen todellinen merkitys. Niinpä kuten meille Jeesus Kristus ruumiinsa uhraamisen kautta ja verensä vuodattamisen kautta on ansainnut iankaikkisen pelastuksen, niin se myös esitetään ehtoollisessa. Tässä ei ole kysymys luonnollisista, vaan yliluonnollisista asioista, hengellisistä ja jumalallisista säädöksistä, todelliselle Jeesuksen Kristuksen seurakunnalle. Joka sen tähden ei kuulu tähän raamatulliseen seurakuntaan, sille on kaikenlainen ehtoollisen viettäminen oikein, mutta joka kuuluu siihen, ottaa kiitollisena vastaan opetuksen Jumalan Sanasta ja tekee sen mukaisesti. Tämä on suuren salaisuuden totuus; se on Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen lunastetun seurakuntansa salaisuus, niin kuin olemme tässä tämän raamatullisen tutkimisen perusteella nähneet.


Suuri ehtoollinen

Jeesus Kristus antaa lupauksen tuosta suuresta ehtoollisesta, joka on tapahtuva taivaassa. Matt. 26: 29 sanotaan:

»Tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.«

Siinä maljassa, jonka Jeesus ojensi, oli viiniä. Minkä tähden Jeesus otti juuri viiniä? Sen kautta tulee havainnollistetuksi Hänen verensä, sillä Hänhän oli jo aikaisemmin sanonut Joh. 15: 1:

»Minä olen totinen viinipuu, te olette oksat.«

Myös tähän sisältyy paljon, mitä me emme nyt halua lähemmin kuvata. Mutta niin kuin viinipuu ja oksat muodostavat ykseyden, niin myös seurakunta muodostaa ykseyden Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tulkoon se jokaiselle paljastetuksi Pyhän Hengen kautta.


Jeesuksen täytyi kulkea kärsimysten kautta, ennen kuin Hän vuodatti verensä. Niinpä täytyy myös rypälemehun kulkea käymisprosessin kautta, ennen kuin se voidaan ojentaa Jeesuksen Kristuksen verenä. Jumalan karitsan verestä on kirjoitettuna, että se on pyhä. Joka sen tähden alentuu siihen, että ojentaa ehtoollisella rypälemehua, sen tulisi itse tutkia ja todeta, kuinka paljon likaa käymisprosessin kautta lähtee rypälemehusta. Aivan kuten ehtoollisella käytettävä leipä tehtiin ilman hapatusta, niin täytyy myös viinin olla vapaa kaikesta käymisestä. Sen tähden täytyy rypälemehun kulkea käymisprosessin kautta, jotta siitä tulee kirkasta, puhdasta viiniä. Jumala on varmasti antava tässäkin kaikille vilpittömille oikean valon ja ymmärryksen.


Vanhassa testamentissa me näemme Melkisedekin, kun hän tulee leivän ja viinin kanssa Aabrahamin luokse. Me luemme siitä 1. Moos. 14: 18:

»Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä.«

Se on viittaus ehtoolliseen; tekihän Herra liiton Aabrahamin kanssa. Tähänkään emme kuitenkaan tahdo mennä yksityiskohtaisesti. Sen, että rypälemehua ei voida säilyttää, me tiedämme. Sitä vastoin viini pysyy aina hyvänä. Samoin on myös Jeesuksen Kristuksen veren suhteen, joka aina pysyy samana ja puhdistaa jokaisen ihmisen, ja puhdistaa syvintä sisintä myöten. Tulkoon myös tässä kohden Hänen seurakuntansa johdetuksi uskon ja tiedon yhteyteen!


Copyright © 2000 FREIE VOLKSMISSION Finland ry. Kaikki oikeudet pidätetään.