"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Hebr. 13:8

Kiertokirje Joulukuu 1994

Tervehdin Teitä kaikkia mitä sydämellisimmin meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliissa nimessä Jesaja 40: 8 sanoin:

"...meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti."

Neljännessäkymmenennessä luvussa profeetta Jesaja aloittaa ennakkokatsauksensa Uuteen Testamenttiin. Hän ilmoittaa siinä myöskin Johannes Kastajan palvelustehtävän, joka valmisti Herralle tien erämaahan ja tasoitti arolle tien Jumalalle. Siten on Lunastaja tarkalleen kuvattu. Me tiedämme kuka Hän on. Me tiedämme keneen me uskomme. Profeetalle huudahti ääni: "Julista!" Hän kysyi: "Mitä minun pitää julistaman?", sillä Jumalan tehtävään asettamana hän ei voinut yksinkertaisesti julistaa vain jotakin.

Vastaus kuului: "Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa." Tässä hän tuo ihmiskunnan silmien eteen sen katoavaisuuden. Kaikki tähän elämään syntyneet kukoistavat kuin kukkanen. Lapsuutta seuraa nuoruuden kukoistus; joskus sitten elämässä Herran henkäys puhaltaa ihmisen ylitse, ja lopulta ollaan niin pitkällä että kukkanen lakastuu. Kukoistus katoaa, ja viimeiset sanat lausutaan hartaudella: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman!"

Mutta sitten profeetta tulee saarnansa kohokohtaan ja huudahtaa: "...mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti!" Siihen on todellisten uskovaisten usko ankkuroitu. He ovat vastaanottaneet itseensä Hänen Sanansa jumalallisen sisällön ja siten saaneet osallisuuden jumalalliseen luontoon ja iankaikkiseen elämään. Apostoli Pietari viittasi tähän sanaan Jesaja 40 kun hän puhui siitä, että uudestisyntymä tapahtuu katoamattoman siemenen, nimittäin elävän ja iankaikkisesti pysyvän Jumalan Sanan kautta. Hän lainaa mainitsemaamme Jesajan kohtaa todeten: "...mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti", ja päättää väitteeseen: "Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." (1. Piet. 1: 23- 25). Se on apostolis-profeetallinen Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin sananjulistus, missä Vanha- ja Uusi Testamentti aina ovat sopusoinnussa keskenänsä!

Henkilökohtaisia kokemuksia...

Myöskin minä olen kokenut sen kaikkina sananjulistuksen vuosina, ja erikoisesti kirjoittaessani kirjaa «Ilmestyskirja — seitsemän sinetin kirjako?» sain toistuvasti kokea, kuinka Pyhä Henki eri lukujen yhteydessä suoraan viittasi vaikeisiin tapahtumiin ja näytti yhteydet, jotka minulle sillä tavoin eivät vielä aikaisemmin olleet selviä. Minä olen tietoinen siitä millaisin ajatuksin jotkut ovat vaivaantuneita mainittua kirjaa lukiessansa. He toistavat vanhastaan tunnetun ajatuksen: "Sana tulee profeetoille" — mikä myöskin pitää paikkansa — ja tekevät siitä sen johtopäätöksen, ettei kenelläkään muulla profeettojen ohella ole pääsyä Jumalan Sanaan. Mutta tässä kohden meidän kuitenkin täytyy kysyä, että miten Sana tuli profeetoille. Se ei vielä tullut jaoiteltuna, ei vielä järjestettynä, vaan kokonaisuudessa. Profeetat näkivät yhdessä ja samassa näyssä erilaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen, ja kirjoittivat sen muistiin jopa yhteen ja samaa lauseeseen. Sellaisena me löydämme sen koko profeetallisessa Sanassa.

Vasta opettajat ja apostolit Uudessa Testamentissa voivat oikealla tavalla jakaa sitä täyttymyksen ja toteutumisen valossa. Jos jollekin Jumalan palvelijalle, vaikka olisi suurin profeetta, annettaisiin tehtäväksi tehdä kaikki yksin, niin silloin Jumala olisi täysin tarpeettomasti asettanut seurakuntaan viisi palvelustehtävää. Paavali ei ainoassakaan kohdassa sanonut itsestänsä, että hän olisi profeetta, ja kuitenkin hänellä oli profeetallinen näkökyky lopun aikaan ja sen ohitsekin.

Roomalaisille hän kirjoitti: "Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia" (Room. 1: 1). Toisessa kirjeessä Timoteukselle hän muistuttaa siitä, että hänet asetettiin apostoliksi ja opettajaksi (2. Tim. 1: 11). Hänelle suotiin se, että hän saattoi antaa sen Sanan, jonka profeetat Vanhassa Liitossa olivat vastaanottaneet, virrata Uuden Liiton Jeesuksen Kristuksen Evankeliumiin, niinkuin myöskin muut apostolit tekivät. Myöskään Pietari ei milloinkaan sanonut itsestänsä, että hän olisi profeetta, mutta korosti kuitenkin toistuvasti profeetallisen Sanan merkitystä, esimerkiksi kun hän kirjoitti: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana..." (2. Piet. 1: 19).

Alkukristillisyydessä erilaiset palvelustehtävät tuodaan yhä uudelleen silmiemme eteen. Antiokian seurakunnassa vaikuttivat seuraavat profeetat ja opettajat: Barnabas, Simeon, lisänimeltään Niger, Lukius kyreneläinen jne (Apt. 13: 1). Apostoleja Juudas ja Silas kutsutaan profeetoiksi (Apt. 15: 32). Myöskin Agabus oli profeetta (Apt. 21: 10). Meidän Herramme itse julisti profeettojen ja opettajien lähettämisen: "...minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita..." (Matt. 23: 34). Ef. 3 Paavali korostaa perehtyneisyyttänsä Kristuksen salaisuuteen, "...jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille." (j. 4- 5).

Jumalan neuvopäätöksen selvittämiseen ei kuulu ainoastaan jonkin aivan erikoisen profeetan palvelustehtävä, vaan myöskin apostolien ja profeettojen palvelustehtävät; ajatelkaamme vain apostolin opetuksellisia selvityksiä Roomalais- ja Hebrealaiskirjeissä, ylipäätänsä kaikissa hänen julkituomissansa asioissa raamatunopettajana. Jopa Pietari myönsi, että hänen kirjeissänsä on joitakin vaikeasti ymmärrettäviä asioita (2. Piet. 3). Hän ei antanut uskovaisille vain pelkkää maitoa, vaan myöskin vahvoja ruokia.

Veli Branham oli ennen kaikkea profeetta ja evankelista. Hän on näkijä, niinkuin sanotaan Vanhan Testamentin profeetoista (1. Sam. 9: 9). Hän näki tapahtumia näyissä ja sai Pyhän Hengen kautta innoituksen voidaksensa käsittää tapahtuneen merkityksen ja lausuaksensa julki ilmestyksen. Hänen virheetön profeetallinen palvelustehtävänsä on todistettu vaikuttavalla tavalla melkein kahdenkymmenen vuoden ajalta. Nauhoitetut saarnat ovat suoranainen todiste siitä. Myöskin hänen evankelistinen palvelustehtävänsä apostolisen esikuvan mukaisesti tuli jopa yliluonnollisella tavalla Jumalan täydellisesti vahvistamaksi.

Kun hän kuitenkin halusi noudattaa erästä kutsua Sveitsiin, puhui Herra näyssä hänelle: "Älä ylitä valtamerta yhden Zürichin kokouksen tähden, vaan mene Jeffersonvilleen ja varastoi siellä ruokaa." Hän kertoo siitä monissa saarnoissansa. Tuohon aikaan Herra puhui myöskin minulle: "Varastoi ruokaa!..." Myöskin minun todistukseni on maailmanlaajuisesti tunnettu. Minä en ole keksinyt sitä joskus jälkikäteen, vaan se julkaistiin jo saksankielisessä "Mehr-Licht-Verlag" julkaisussa vuonna 1963. Joka todella miettii tuota ajatusta ruuan varastoimisesta, on oikealla tavalla käsittävä yhteyden sen jakamiseen.

Kun joku astuu johonkin varastohuoneeseen, jossa säilytetään elintarvikkeita, niin silloin hän ei vielä näe mitään valmistettuja ruokia eikä mitään runsaasti katettua pöytää, vaan ainoastaan täysiä hyllyjä. Jumalan kansan eteen ei myöskään aseteta säkillistä jauhoja, laatikollista perunoita tai ruukullista öljyä, vaan valmistetulla ruualla katettu pöytä aterioineen, jonka ääressä uskovaiset nauttivat Hänen huoneensa runsaista rikkauksista.

Vielä tänään kaikuvat minun korvissani sanat veli Branhamin suusta 3. joulukuuta 1962: "Odota ruuan jakamisen kanssa, kunnes olet saanut loputkin..." Herra antoi veli Branhamin tehtäväksi varastoida ruokaa siellä; minua Hän käski varastoimaan samaa ruokaa täällä, sillä oli Hänen mieleensä, että se jaettaisiin täältä käsin eri kielillä kaikkeen maailmaan. Täsmälleen seitsemän vuoden ajan minä sain veli Branhamin saarnat postitse. Kolme vuotta ennen kotiinmenoansa hän sanoi minulle: "Se ruoka, mitä sinun tulee varastoida, on tälle ajalle luvattu ja paljastettu Sana ja se on ääninauhoilla." Niin Jumala on sen järjestänyt: Aika tuli, ja tämä jumalallinen sanoma, luvattu ja paljastettu Sana, julistetaan ja levitetään puhtaudessa koko maan päälle.

On totta, että Jumala profeetallisen palvelustehtävän kautta on tehnyt tunnetuksi koko Sanan ja kätketyt salaisuudet Mooseksesta Ilmestyskirjaan; aivan yhtä totta on se, että Herra itse on luvannut asettaa uskollisen palvelijan palvelusväkeänsä varten, niin että hän oikealla tavalla ja oikeaan aikaan antaisi heille tämän ruuan. Koska todellakin kaikki, koko neuvopäätös, on paljastettu, sanoi Herra: "Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi." (Matt. 24: 45- 47). Kannattaa lukea Herran suusta lähtenyttä Sanaa ja miettiä sitä. Hän on kaikkitietäväisyydessänsä tiennyt ja suunnitellut kaiken ennalta ja antaa myöskin sen tapahtua siten. Tuota tärkeätä tekstiä luvussa 24 seuraa jopa ajallisesti Yljän tulemus luvussa 25, missä viisaiden neitsyeiden valmistaminen tuota kirkkauden päivää varten on mitä suurimmasta merkityksestä. Nyt on kysymys hengellisestä mannasta, tälle ajalle luvatusta ja paljastetusta Sanasta Morsianta varten, joka itse tulee Sana-Morsiameksi.

Se tapahtui todellakin

Veli Branhamin hautaamisen jälkeen, vielä samana päivänä, puhui Jumalan Henki minun sydämessäni yhtäkkiä, kuultavalla äänellä toistamiseen: "Nyt on tullut sinun aikasi jakaa ruokaa." Seuraavana päivänä minä pyysin useita amerikkalaisia veljiä keskusteluun ja vaadin että ne saarnat, jotka siihen asti olivat vain ääninauhoilla, tulisi jatkossa julkaista vihkosina, niin että ne palvelisivat käännöksien tekemistä. Niin tämä työ alkoi ja on keskeytyksettä jatkunut edelleen. Huomionarvoista tässä yhteydessä on se, ettei veli Branham milloinkaan sanonut, että jakamisen tulisi tapahtua Jeffersonvillestä tai Tucsonista käsin. Veli Greenin täytyi vahvistaa se vuosia sitten taloni olohuoneessa Lechstrasse 7: "Veli Frank, sinä voit osoittaa päivän, jolloin Herra kutsui sinut; sitä en voi minä eikä kukaan muukaan veli tehdä." Sen jälkeen hän itki ja syleili minua.

Siihen aikaan en ollut tietoinen sanasta Aamos 8: 11, että Jumala lähettäisi maahan nälän kuulla Hänen Sanaansa, enkä myöskään vielä tiennyt tuosta mainitusta Sanasta Matt. 24. Myöskään ei minulla tuohon aikaan ollut mitään aavistusta tuon esikuvan merkityksestä, että Joosefin täytyisi kärsiä niin paljon ja sitten nälänhädän aikana pitää elossa ne, jotka olivat kavaltaneet, hyljänneet, kieltäneet ja myyneet hänet. Minä olen parhaani mukaan suorittanut minulle annetun kaksiosaisen tehtävän — ensiksi Jumalan Sanan julistamisen, ja toiseksi ruuan jakamisen.

Rinnakkain maailmanlaajuisen sananjulistuksen kanssa olen pitänyt huolta siitä, että veli Branhamin saarnat on julkaistu monilla kielillä. Molemmat olen jättänyt sellaiseksi kuin ne ovat. Minun julistukseni perustus oli ja on yksin Jumalan Sana, Raamattu, niin hyvin saarnoissa kuin myöskin kaikissa julkaisuissani. Samoin minä olen jättänyt kaikki veli Branhamin saarnat sellaisiksi kuin ne ovat, ilman että olisin ottanut pois asiayhteydestänsä määrättyjä ilmaisuja ja tehnyt niistä oppeja. Kaikkina näinä vuosina minä olen myöskin oppinut tekemään eron «Messiaan merkkinä» tapahtuvan virheettömän profeetallisen palvelustehtävän, ja sen välillä, mitä merkitsee se, kun veli Branham aivan kuin Paavalikin sanoi jotakin itse. Apostoli Paavali kirjoittaa esimerkiksi: "Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra..." ja jatkaa sitten: "Mutta muille sanon minä, eikä Herra..." (1. Kor. 7: 10- 12).

14. luvun selvityksissä voidaan tuntea se, kuinka apostoli asettaa koko jumalallisen painon innoitetuille esityksillensä. Siinä kehotetaan jopa profeettoja ja hengellisiä: "...tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky." (J. 37).

1. Tim. 2 hän tuo esiin, että on Jumalan tahto, että kaikki ihmiset tulevat pelastetuiksi ja pääsevät totuuden tuntemiseen. Hän jatkaa: "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä." Varmaa oli myöskin se, että Paavalin itsensä säätämä oli Jumalan tahdon mukaista.

Apostoli todistaa 1. Tim. 1: 12: "Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa." Paavalilla ei ollut vain jokin palvelustehtävä, joka vastaa noita viittä virkaa seurakunnassa, vaan hänet oli asetettu suoraan pelastushistoriaan sidottuun Herran palvelustehtävään. Siitä huolimatta hän teki eron sen välillä mitä hän saattoi sanoa Jumalan Sanan perusteella, mikä siis on ja oli NÄIN SANOO HERRA, ja sen välillä, mitä hän jumalanmiehenä sanoi tietonsa perusteella. Meidän täytyy ainaisesti pitää kiinni seuraavasta: NÄIN SANOO HERRA on ainoastaan se, minkä me löydämme Hänen kirjoitetusta Sanastansa NÄIN SANOO HERRANA! Paavalin palvelustehtävä oli pelastushistoriallisesti merkittävä, vaikka hän toistuvasti sanoi jotakin oman tietonsa mukaisesti. Sama koskee luvattua, vertaansa vailla olevaa veli Branhamin palvelustehtävää. Jumalan käskystä alussa, apostolien aikana, seurakuntaa varten säädetyt opit pätevät loppuun asti.

Oppi ja tieto

Veli Branhamin palvelustehtävä pysyy koskemattomana, koska sillä on pelastushistoriallinen merkitys, ja se luvattiin lopunaikaa varten. Toteutuu se, mitä hänelle sanottiin 11. kesäkuuta 1933, että tämä ajanmukaisesti paljastetun Sanan sanoma kulkisi Kristuksen toisen tulemuksen edellä. Niinkuin me kuitenkin Paavalin kohdalla erotamme opin ja tiedon välillä, samoin meidän täytyy tehdä veli Branhamin kohdalla. Viitaten tietoon apostoli sanoo: "Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista" (1. Kor. 13: 9). Säädetyt perusopit Jumaluudesta, kasteesta, ehtoollisesta, ylösnousemuksesta, ylöstempaamisesta jne eivät ole mitään vajavaista, vaan ne ovat perustavaa laatua olevat opit seurakunnassa. Kun apostoli puhuu syömisestä ja juomisesta, päivien ja vastaavan pitämisestä, niin silloin hän käyttää käsitettä "tieto" ja kirjoittaa: "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee." (1. Kor. 8: 2). Tieto voi ilman muuta olla erilaista jumalanmiesten kohdalla, koska se on vajavaista. Mutta oppien täytyy kaikkialla ja kaikkina aikoina olla kaikille samat.

Mitä tulee oppeihin, niin on veli Branham alusta alkaen tuonut ne julki selvästi ilman mitään muutoksia. Mitä tulee tietoon, niin hän on tietyissä kohdissa julkituonut eroavia ilmaisuja, kuten esimerkiksi Danielin 70 vuosiviikon kohdalla. Myöskin hän käytti melkein aina monikkoa Ilm. 10: 7 yhteydessä ehkä siitä syystä, että oli kysymys monien salaisuuksien paljastamisesta hänen palvelustehtävässänsä viimeisenä sanansaattajana, alkaen syntiinlankeemuksesta sinettien avaamiseen asti. On kuitenkin taivaanlaajuinen ero "Jumalan salaisuuden", joka on Kristus, joka tulee päätökseensä, ja niiden monien Sanan ja Jumalan valtakunnan (Matt. 13: 10- 11) salaisuuksien välillä, jotka olivat kätketyt ja tulivat paljastetuiksi.

Mitä tulee 70 vuosiviikkoon, niin minä olen myöskin tämän aiheen tuonut esiin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä. Joskus riittää pelkkä ajatusvirhe siihen, että päädytään väärään tulokseen. Kuinka voidaan esimerkiksi sijoittaa meidän Herramme palvelustehtävä seitsemännenkymmenennen vuosiviikon ensimmäiseen osaan, kun tämä alkaa vasta noin kaksituhatta vuotta myöhemmin? On totta, että Messias tapettaisiin 62 vuosiviikon kuluttua, joita nuo 7 ovat edeltäneet. Niin on myöskin tapahtunut. Heti ylösnousemuksen jälkeen Herra antoi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan, julistaa Evankeliumia, opettaa kaikkia kansoja jne. Joka lukee ilman ilmestystä ei näe sitä, että tuo seitsemäskymmenes vuosiviikko ei ylipäätänsä seurannut silloin, vaan voi olla vasta nyt lopunajassa.

Ruhtinas on solmiva liiton yhdeksi vuosiviikoksi (Dan. 9: 27) ja rikkova sen keskellä, niin on kirjoitettuna. Sen tähden on yksinkertaisesti mahdotonta liittää ensimmäinen puolisko noihin kuuteenkymmeneen yhdeksään. Kun Raamattu sanoo, että liitto tehdään yhdeksi vuosiviikoksi, ja nimenomaan antikristuksen vaikutuksesta, niin silloin sen tulee olla siten. Ja kun edelleen sanotaan, että tämä liitto rikotaan tuon vuosiviikon keskellä, niin se ei voi olla toisin. Ehkä tarvitaan kuitenkin Jumalan asettama opettaja asettamaan oikealle paikallensa kaikki se, mikä vielä on jäänyt avoimeksi.

Oikea arviointi

Mitä veli Branham sanoi esimerkiksi vuodesta 1977, jonka tietyt "kommentoijat" olivat laskeneet "super-riemuvuodeksi", ei olisi ollut lainkaan niin traagista, elleivät veljet kuten Pearry Green, Josef Coleman ja monet muut olisi tehneet siitä oppia ja kirjaimellisesti julistaneet "Vuotta 1977". Sama koskee myöskin kaikkia muita kiistanalaisia kohtia. Minulla on vieläkin kasetit, joilla pastori Coleman huusi niin kovaa kuin jaksoi: "Minä en välitä mitään siitä, onko se aikaisemmin tai vuonna 1977, minä menen ylös!" Jos hän ei vielä ole kuollut, niin hän yhä tänäänkin asuu New Yorkissa. Pastori Green on haukkunut minua, koska en suostunut hyväksymään vuotta 1977 viimeiseksi. Jumalan armosta minä jäin seisomaan sen Sanan varaan, ettei kukaan tiedä aikaa eikä hetkeä. Hän moitti minua sanoen, että olen asettunut profeetan yläpuolelle ja väitti täysin vakavasti: "Profeetan ennalta sanominen on ennustuksen vertainen." Hän matkusti hyvästelemättä pois vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa. Niinpä tapahtui, että asioista tietämättömät ja asiaankuulumattomat tekivät lainauksia opeiksi, eikä yksikään harhaan menneistä veljistä ole tähän päivään mennessä korjannut mitään. Petoksen henki pitää heitä pilkkanaan, eivätkä he huomaa sitä.

Toukokuussa 1976 kun juuri tulin jumalanhuoneen ympäri, sanoi Herra minulle: "Palvelijani, mene viereiselle tontille ja vihi se minulle ja rakenna sille, sillä on tuleva ihmisiä kaikkialta maailmasta..." Minä jäin seisomaan siihen paikkaan — pimeys oli juuri laskeutunut — käännyin ympäri ja menin ostoskeskuksen pysäköintipaikalle johtavan pienen portin lävitse tuolle tontille, polvistuin risukkoon ja vihin sen Herralle. Vuodesta 1977/78 ovat molemmat lähetysrakennukset tuolla vihityllä alueella. Ihmiset tulevat kaikesta maailmasta, ja Jumalan kansasta pidetään huolta lähes kaikissa maissa. Minä en milloinkaan voinut uskoa, että 1977 kaikki olisi lopussa, ja sen jälkeen kun Taivaan Herra toukokuun lopulla 1976 oli antanut minulle sellaisen tehtävän, oli se vieläkin mahdottomampaa uskoa. Yhä vielä pätevät sanat: "Vaikuttakaa, kunnes Minä tulen!" , ja ettei kukaan tiedä aikaa.

Veli Branham on julkituonut joitakin ilmaisuja, jotta kaikki ne, jotka eivät pitäydy kirjoitettuun Sanaan, voisivat mennä harhaan. He rakentavat erikoisfantasioita ilman että heillä olisi siihen raamatullista perustaa ja pohjaa. Mutta vain siten voi erimielisyyden siemen tulla julki. Saarnassansa "Erimielisyyden siemen" veli Branham viittasi veljiin, jotka joutuvat väärän innoituksen valtaan, mutta siitä huolimatta esittävät erikoisen hurskaita teesejä: "Kaikkea mahdollista tuli esiin; meillä täytyisi olla tämä tai tuo ja jälleen perustaa uusi ryhmä. Joku astui esiin, joka sanoi: 'Hän tulee valkoisella pilvellä.' Toinen väitti: 'Hän tulee valkoisella hevosella.' Ja niin syntyi jo kaksi erilaista ryhmää. Mitä se on? Erimielisyys kylvettiin." Sen välityksellä vihollinen tänään kylvää alusta alkaen oman erimielisyyden siemenensä mitä uskonnollisimmalla tavalla. Niin ovat muodostuneet erilaiset ryhmät sanoman sisällä, kun he ovat tehneet lainauksista erikoisoppeja. Raamattu jätetään huomioimatta, ja omiin käsityksiin soveltuvat ilmaisut revitään pois asiayhteydestänsä ja pystytetään erikoiseksi pyhäköksi.

Niinpä edustaa esimerkiksi yksi laita oppikäsitystä, että seitsemän ukkosenjylinää olisivat jo paljastetut; toinen sitä, että ne paljastetaan välittömästi ennen Kristuksen paluuta. Kumpikaan ei halua olla tekemisissä toisensa kanssa, kumpikin kutsuu toistansa väärässä olevaksi eivätkä he tiedä, että molemmat ovat vastahakoisuuden siementä, koska he ovat Jumalan Sanan ulkopuolella, sillä Jumalan siemen on aina Jumalan Sana. Tämänkaltaiset miehet, jotka astuvat esiin erikoisoppien kanssa, ovat itse hajaannuksessa ja kylvävät muihin, niihin jotka heitä kuulevat ja uskovat, saman vastahakoisuuden siemenen. Me emme halua tässä mennä läheisemmin epäraamatullisiin oppeihin, joita yhä vielä tuodaan esiin ja mitkä ovat aikaansaaneet erilaiset leirit, ettemme saattaisi itseämme ihmisten pilkan alaisiksi.

Klassinen perustuntomerkki kaikkien näiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät perustu raamatulliselle pohjalle, on aina sama: He katsovat taaksepäin ja puhuvat siitä, mitä Jumala menneisyydessä on tehnyt — luonnollisestikin vain profeetan kautta — ja mitä Hän tulevaisuudessa on tekevä, mutta kulkevat kuitenkin halveksien sen ohitse, mitä Hän juuri nyt tekee. He omaavat kaikki ne ominaisuudet mitkä olivat kirjanoppineilla, jotka viittasivat profeettoihin ja istuutuivat jopa Mooseksen istuimelle, mutta siitä huolimatta olivat sokeita sokeiden taluttajia. He ovat erimielisyyden siemenenä irrottautuneet Kristuksen ruumiista, joka pysyy Sanassa. Veli Branham sanoi: "Jatkuvasti viitataan siihen, mitä Jumala on tehnyt ja mitä Hän tulee tekemään. Mutta mitä Hän juuri tekee, sitä he eivät huomioi. Niin me tuomme erimielisyydet sisälle." Heti joitakin rivejä myöhemmin tämä jumalanmies huudahtaa: "Jumala antakoon meille miehiä, jotka eivät ole sidottuja mihinkään muuhun kuin Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Miehiä, jotka sanovat totuuden siitä. Juuri sitä me tarvitsemme. Mitä me olemme tehneet? Kylväneet erimielisyyttä. Me olemme kylväneet tuuleen, nyt meidän satomme on myrsky."

Monet tuulet ovat näiden vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana puhaltaneet maan ylitse! Pahaa aavistamattomat sielut on johdettu harhaan, koska heille erikoisessa määrin on saarnattu kunnioittavaa pelkoa «profeetan» edessä, mutta kuitenkin täysin jätetty huomioimatta kunnioitus Jumalan ja Hänen Sanansa edessä. Mutta todella valittuja ei voida johtaa harhaan. He tietävät, että ensimmäinen viettelys Eedenin puutarhassa tuli pahasta (paholaisesta), kun Herran Sana esitettiin toisin kuin mitä se oli lähtenyt Herran Jumalan suusta. Viimeinen viettelys tapahtuu nyt viimeisessä herätyksessä samalla tavoin. Paavali kirjoittaa kehottaen: "Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä." (Gal. 5: 10). Harhaan johdetuille on vielä toivoa, mutta ei harhaanjohtajille: "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen (Sanan rikkojan) hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden." (Jaak. 5: 19- 20).

Harhaanjohdetut tuntevat olevansa vapaita seurakuntaan kuulumisesta. He tekevät ja käyttäytyvät niinkuin haluavat; he jättävät huomioimatta sen mitä Kirjoitukset heille henkilökohtaisesti sanovat ja myös «profeetta» todistaa.

Erimielisyyden siemen kuvataan meille selvästi Pyhissä Kirjoituksissa. Nämä ovat ihmisiä, jotka kulkevat Kainin tiellä. Se tarkoittaa sitä, että he ovat täynnä vihaa, kantavat sisimmässänsä kateutta ja luulevaisuutta. Jumalan silmissä tällaiset ovat tappajia ja murhaajia. Heillä ei ole mitään todellista, käytännössä elettyä veljesrakkautta — he rakastavat sanoin ja tappavat teoissansa. Niinkuin apostoli Johannes toi julki, rakastavat he Kainin tavalla, joka oli pahasta (paholaisesta) ja löi kuoliaaksi veljensä. He saarnaavat ja puhuvat täydellisestä rakkaudesta, mutta toteuttavat täydellistä vihaa, nostavat esiin vanhan vihollisuuden ja saattavat sovituksen ja anteeksiantamuksen pois voimasta. Jopa heidän synnintunnustuksensa johtaa siihen, että muut tulevat raskautetuiksi ja syytetyiksi. Apostoli Juudas jatkaa edelleen, että sellaiset miehet ovat kietoutuneet Bileamin eksytykseen, mikä merkitsee palkan etsimistä, ja Kooran tavoin nousevat Jumalan asettamia palvelijoita vastaan. Kaikki nämä tuntomerkit ovat niin ilmeisiä, että jopa taitavinkaan naamiointi ei kykene kätkemään sitä. Itseasiassa voi jo tästä jokainen käsittää, kuka ja mitä hän itse on Sanan kuvauksen mukaisesti.

Me koemme myöskin juuri nyt sen, mitä alusta alkaen on ollut ja mikä on toistunut jokaisen herätyksen yhteydessä. Jokaisen täytyy kysyä itseltänsä missä hän seisoo, mihin ryhmään hän kuuluu — ja tässä ei päde korkealentoisten sanojen huultentunnustus, vaan tässä puhuvat tosiasiat, jotka käytännön elämässä tulevat julki. Joka on Jumalasta, käsittää mitä Hän on tehnyt, on osallinen siihen, mitä Hän juuri nyt tekee, ja saa kokea mukana sen, mitä Hän vielä on tekevä — täydellistämiseen asti.

Oikea asenne

Kaikki Totuuden Sanan kautta ulos kutsutut pysyvät sopusoinnussa kirjoitetun Sanan kanssa ja tulevat siinä pyhitetyiksi (Joh. 17: 17). Sana-Morsiamelle on selvää se, että seitsemän ukkosenjylinää täytyy jättää siihen yhteyteen missä ne ovat, ja ne kaikuvat vasta sitten, kun Herra Liiton Enkelinä paljastaa itsensä uskoon tulleille juutalaisille molempien profeettojen palvelustehtävän täyttymisen jälkeen Jerusalemissa — niinkuin me myöskin vastaavassa luvussa Ilmestyskirjasta selvästi voimme osoittaa. Mitä nuo seitsemän ukkosen ääntä ovat puhuneet, sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä morsiusseurakunnan kanssa; sitä ei saanut kirjoittaa muistiin, siitä ei tullut mitään ennustuksen Sanan osaa, ja siten sitä ei ole määrätty julistettavaksi. Tämä on NÄIN SANOO HERRA Hänen Sanassansa.

Veli Branham odotti Jumalalta suuria asioita, mitkä ovat tapahtuva morsiusseurakunnassa. Odotuksensa hän sitoi Ilmestyskirjan 10 lukuun, kun hän toistamiseen viittasi siihen, tekemättä siitä kuitenkaan oppia. Sellaiset saarnaajat, joita ei ole kutsuttu Sanan palvelustehtävään, vääristelevät sitä omaksi turmioksensa. Heillä on siten mahdollisuus vanhurskauttaa omat epäraamatulliset teesinsä itsensä ja kuulijoidensa edessä. Kuitenkaan heillä ei ole yhtään ainoata raamatunkohtaa, jolle he voisivat rakentaa, ja siten he ovat ilmiselvästi Sanan ulkopuolella ja samalla vääryydessä ja erehdyksessä. Yleensä ottaen on veli Branham kyllin usein sanonut, että morsiusseurakunta menee ylös luvussa 4 ja tulee jälleen alas luvussa 19 hääaterian jälkeen. Hän viittasi myöskin siihen, niinkuin oikein onkin, että Herra jättää morsiamen hääaterialle, tulee alas ja paljastaa itsensä juutalaisille Liiton Enkelinä luvun 10 mukaisesti.

Minä syytän erikoisesti veljiä USA:sta ja Kanadasta siitä, että he ihmiseen keskittyneen julistuksen kautta ovat tehneet sen, mitä jo aikaisemmin adventistit "profetissansa" Ellen Whiten, jehovantodistajat "profeettansa" Charles T. Russelin, mormonit "profeettansa" Josef Smithin suhteen ovat muiden ohella tehneet. He ovat asettaneet painopisteen jonkun ihmisen virheettömyyteen, jota he tarvitsivat antamaan itsellensä arvovaltaa, vaikka virheettömyys kuuluu yksin Jumalalle. Näennäinen "yliluonnollinen" ilmapiiri, jonka he itse aikaansaavat, selitetään Jumalan läsnäoloksi kokouksissa. Jumalan antamalla arvovallalla minä syytän tässä vakavassa hetkessä näitä itsenimitettyjä paimenia ja opettajia ja vaadin heitä Herran nimessä antamaan Jumalan kansan lähteä ulos heidän orjuudestansa ja palata takaisin Sanaan.

"Seitsemän ukkosenjylinän" varjolla on aikaansaatu korjaamatonta vahinkoa ja aikaansaadaan vieläkin. Siinä puhutaan paljon "ilmestyksestä", "ylöstempaamisuskosta", "salaisuudesta", mitä he eivät kuitenkaan pohjimmiltaan ottaen itse tiedä. Kun nähdään oikealla tavalla, on ilmeisen selvää, että paholainen pitää ihmisiä narrinaan. Tämän johdosta lopunajan sanoma on joutunut huonoon maineeseen. Monet vilpittömästi etsivät ovat vetäytyneet pois, koska he eivät löydä opetettuja asioita Raamatusta eivätkä sen tähden voi ottaa niitä vastaan. Siten he samalla hylkäävät veli Branhamin palvelustehtävän kokonaisuudessaan.

Joka lukee tuosta tapahtumasta Johannes 12: 20- 36 saa tietää, että ukkosenjylinä on identtinen Jumalan äänen kanssa, ja on nimenomaan yhteydessä tuomioon eikä ylöstempaamiseen. Jeesus sanoi: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan." Sitten seuraa viittaus Hänen kuolemaansa ja hedelmään, uuteen, moninkertaiseen elämään, joka tulee esiin ylösnousemuksen kautta. Kamppailunsa keskellä Ihmisen Poika sanoo: "'Isä, kirkasta nimesi!' Niin taivaasta tuli ääni : 'MINÄ olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.' Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: 'Häntä puhutteli enkeli.' Jeesus vastasi ja sanoi: 'Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.'"

Jumalan ääni, joka kaikui taivaasta, oli samalla havaittava, kuultava ukkonen, ja tuo ukkonen oli Jumalan ääni. Tässä yhteydessä Herra sanoi: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos." Kun Herra tulee alas Liiton Enkelinä ja asettaa jalkansa maan ja meren ylle, kuuluvat nuo seitsemän ukkosen ääntä ja silloin puhkeaa hirvittävä tuomionaika: armonistuin muuttuu tuomioistuimeksi. Hyvin paljastavat ovat tässä yhteydessä myöskin sanat Job 36: 33 ja 37: 2- 5 ja muissa kohdissa.

Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta todistaa, että on ero ukkosena kaikuvan «Jumalan äänen», ja «Herran äänen» välillä.

«Herran äänen» olen kuullut useaan kertaan tuon muistettavan 2. huhtikuuta 1962 jälkeen, esimerkiksi vuonna 1972, ennen kello viittä aamulla Marseillessa, sen jälkeen kun edellisenä iltana olin puhunut seitsemästä ukkosenjylinästä. HÄN käski kaksi kertaa peräkkäin: "Palvelijani, nouse ja lue 2. Tim. 4." Korostus siinä oli lauseella: "Saarnaa sanaa!" Siellä Herra itse näytti minulle ja vahvisti, että saadaan saarnata vain sitä, mikä on kirjoitetussa Sanassa.

Vuonna 1975 Herra käski minua kuultavalla äänellä kaksi kertaa tunnin aikana: "Peruuta matkasi Intiaan." Ensimmäisen kerran jälkeen epäröin vielä, mutta toisen kerran jälkeen minä tein sen. Noin 36 tuntia ennen suunniteltua lentoa lähetin sähkösanomat vastuussa oleville veljille, vaikka kaikki kokoukset oli jo järjestetty. Vasta myöhemmin sain tietää syyn, sillä se lentokone, jonka lennolle minulle oli varattu paikka Bombaysta Madrasiin, syttyi heti lähdön jälkeen tuleen ja kaikki 96 matkustajaa paloivat kuoliaaksi.

Samana vuonna Herra puhui minulle Edmontonissa, juuri kun olin lähtenyt huoneestani ja aioin mennä aamiaiselle: "Palvelijani, minä olen Matt. 24: 45- 47 mukaisesti määrännyt sinut siihen, että jaat ruokaa." Edellisenä iltana oli Don Bablitz kysellyt minulta palvelustehtävästäni. Hän sanoi, että veli Branhamin palvelustehtävä on vahvistettu Kirjoituksissa; miten on sitten minun palvelustehtäväni suhteen, joka myöskin ulottuu kaikkialle maailmaan? Minä saatoin vain vastata siihen, että minä vain annan eteenpäin sitä, mitä olen Herralta saanut. Tuohon päivään mennessä en ylipäätänsä tiennyt, mitä tuossa mainitussa sanankohdassa sanotaan, saati sitten että se koskisi minun palvelustehtävääni.

Marraskuussa 1978 Herra puhui eräänä lauantaiaamupäivänä seuraavat sanat: "Palvelijani, tutki apostolien teoista, asetettiinko milloinkaan joku mies palvelustehtäväänsä vaimonsa kanssa." Monet veljet ja sisaret tuntevat nuo olosuhteet, minkä kautta eräs aviopari ja koko seurakunta joutuivat suureen sisäiseen hätään väärän profetian johdosta.

Näistä kokemuksista minä voin sanoa kaikella varmuudella, että «Herran ääni» on ylhäinen ja valtava ja siinä on käskyn äänensävy, jotakin lopullista, mutta ei ukkosen kaikua. Minä ajattelin joka kerta: "Jos Herra vielä kerran puhuu, niin koko maailma seisahtuu."

«Jumalan ääni» on aivan toisenlainen. Minä olen kokenut sen yhden ainoan kerran kuin jonakin korviahuumaavana jylinänä, joka tuli yhä voimakkaammaksi ja laskeutui. Se tapahtui päivänkoitteessa 16. kesäkuuta 1979 tanskalaisella Fanøn saarella. Kun tuo jylinä oli aivan yläpuolellani, kuului suoraan siitä vihainen Jumalan ääni, jossa jokaisella sanalla oli kuin ukkosenisku itsessänsä. Yhdeksästä sanasta koostuva lause tunkeutui minulla nivelien ja ytimien lävitse. Koska tuo jylinä ja sitten ukkosenääni tulivat ylhäältä oikealta, kaaduin sen voimasta sanan varsinaisessa merkityksessä vasemmalle. Minä voin todellakin henkilökohtaisesta kokemuksesta vahvistaa Raamatun kuvaaman yksityiskohtia myöten. Jumalan palvelijat eivät oleta tai spekuloi, vaan he omassa elämässänsä ja palvelustehtävässänsä kokevat saman, mitä meille Pyhissä Kirjoituksissa kerrotaan.

Raamatullisella perustalla olevat palvelustehtävät

Uudessa Testamentissa Jumalan miehet aivan henkilökohtaisesti kokivat kirjoitetun Sanan merkityksen. Koko Uusi Testamenttihan toteutuu raamatullisen profetian mukaisesti. Johannes Kastaja saattoi selvästi perustaa palvelustehtävänsä luvattuun Sanaan (Joh. 1: 19- 23). Jeesus asetti kaiken Hänelle tapahtuvan Vanhan Testamentin kolmen pylvään varaan: Mooseksen lain, psalmien ja profeettojen (Luuk. 24: 44- 49) ja avasi siten heidän ymmärryksensä Kirjoituksille, jotka viittasivat Häneen. Helluntaipäivänä myöskin Pietari asetti yliluonnollisen Hengen vaikutuksen profeetallisen Sanan perustalle (Apt. 2: 14- 21). Apostoli Paavali viittasi profeetalliseen Sanaan, kun Jumala pelastusjulistuksessa kääntyi pakanoiden puoleen (Apt. 13: 46- 49). Apt. 15 apostoli Jaakob vahvisti Pietarin esittämän ja sanoi: "Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat" (j.15). Meitä ei siis tule ihmetyttää sen, että myöskin nyt huomattavat ja tärkeät palvelustehtävät perustuvat Pyhiin Kirjoituksiin. Miksi tulisi Jumalan muuttaa toimintatapaansa? HÄN pysyy samana, niinkuin myöskin Hänen toimintatapansa palvelijoidensa ja kansansa suhteen. Kaikkien tulee olla vakuuttuneita siitä, että me emme ole seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja eikä myöskään ilmassa roikkuvia spekulaatioita, vaan Jumala itse on liittänyt meidät pelastussuunnitelmaansa.

Jumala tekee kaiken Sanansa mukaisesti. Sen johdosta meillä on mahdollisuus tunnistaa Hänen vaikutuksensa, ja meidän tarvitsee vain ratkaista olemmeko me halukkaita mukautumaan Hänen tahtoonsa ja olemmeko valmiita kulkemaan Hänen teillänsä, vai olemmeko me uppiniskaisia, koska Hänen tekemänsä ei sovi meille. Jumala koettelee sydämet ja sisimmät, Hän näkee kaikkien ajatusten lävitse ja sanoo vielä tänään: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin." (Jes. 55: 8- 11).

Jumala vastustaa kaikkea ylpeää, mutta nöyrille Hän lahjoittaa armon, nimittäin niille, jotka taipuvat Hänen valtavan kätensä alle ja siten kaiken sen alle, mitä Hän tekee.

Euroopan Unioni

Aivan ilmiselvästi tulee roomalaisen valtakunnan voima uudelleen esiin Euroopan Unionin kautta. Nyt liittyvät mukaan entiset EFTA- maat yksi toisensa perään. Missä ensimmäinen yritys ei onnistu, siellä se tapahtuu toisella kertaa ylivoimaisella enemmistöllä. Tämän me olemme kokeneet aivan lähimenneisyydessä Itävallan, Suomen ja Ruotsin kohdalla. Me emme voi pidätellä lopunajan profetiaa. Kaikki yhdistyy nyt Rooman hengellisen ylivallan alla. Mielenkiintoista siinä on se, että paavi ja hänen avustajansa tukeutuvat niinsanottuihin Maria-ilmestyksiin Fatimassa vuonna 1917 ja siihen, mitä kolmelle paimenlapselle tuossa yhteydessä uskomuksen mukaan sanottiin.

Joka lukee katolisten arvohenkilöiden asiaa koskevat julkaisut käsittää, mitä merkitsee se julistus, että koko Eurooppa on pyhitetty Marian tahrattomalle sydämelle. Siten ihmiskunta saatetaan palvomaan naista, niinkuin aina on tehty vanhoissa uskonnoissa. Seuraavat lainaukset tuovat sen selvästi esiin: "Rauha ja yhteys. Taivaan rauhanehdot liittyvät yhteen kahdessa: rukousnauharukous ja maailman vihkiytyminen Marian nuhteettomalle sydämelle. ...Koska maailma janoaa yhteyttä kaikessa, mikä liittyy maailmaan, haluaa Herra ja Mestari tuoda tämän maailman kansoille hengellisen yhteyden. Sen tähden Hän lähettää ... myöskin Marian kaikkien kansojen Ladyksi."

"24.12.1941 vaati paavi Pius XII rakentamaan uuden Euroopan ja uuden maailman.

20.3.1953 kuului julistus: 'Euroopan kansat, liittykää yhteen...'

25.3.1957 perustettiin Euroopan Talousyhteisö.

12. syyskuuta 1958 Milanon arkkipiispa Montini vihki Eurooppa-Madonnan, joka kantaa nimeä: 'Meidän rakas Ladymme ja Euroopan Hallitsijatar.' Katolinen kirkko näkee Mariassa 'aurinkonaisen' raamatullisen hahmon, jolla on päässänsä kahdentoista tähden seppele. Paavi Johannes Paavali II sanoi: 'Kääntäkäämme uudelleen katseemme maailman Lunastajan äitiin, Johanneksen salaisen ilmestyksen Ladyyn, Ladyyn, joka on puettu auringolla.'

16.9.1978 sanoi piispa Dr. Graber: 'Me rukoilemme ja anomme hiljaisuudessa, että länsimaat jälleen tulisivat siksi, mitä ne kerran olivat, Imperium Marianumiksi.'" Vastaavanlaisia lainauksia voitaisiin luetella mielinmäärin.

Kaksitoista tähteä Eurooppa- lipussa vahvistavat roomalaiskatolisen hallinnan. Poliittiseen yhdistämisprosessiin liittyy uskonnollinen, ja niin pyritään poistamaan kaikki uskonpuhdistuksen kautta tapahtunut ja jopa aikaansaamaan syyllisyyden tunne protestanteille.

Protestantit eivät enää protestoi, ja monet jopa ovat pahoillaan kirkkojen jakaantumisesta. Jopa evankeliset arvohenkilöt eivät enää tunne kristillisen ajanlaskun ensimmäisten vuosisatojen todellista kehitystä. Kukaan ei näytä tietävän, että ensimmäisinä vuosisatoina ei ylipäätänsä ollut mitään yhtenäistä Rooman kirkkoa, vaan ainoastaan paikallisia seurakuntia ja yksittäisiä uskonsuuntia. Vasta Konstantinin vaikutuksesta alkoi yhdistämisprosessi, ja se vietiin läpi valtiollisella väkivallalla neljännen vuosisadan loppuun mennessä ja viidennen vuosisadan aikana. Rooman kirkon kohdalla ei todellakaan milloinkaan ole ollut kysymys Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta.

Kaikkina aikoina on kaikissa kansoissa ollut pieniä kotiyhteisöjä. Aina oli ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen pelastuskokemus ja jotka lukeutuivat lunastettuihin. Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei ole mikään organisaatio, jota ihmiset hallitsisivat ja johtaisivat, vaan elävä organismi, joka on yksinomaan Kristuksen, Pään, hallinnassa ja seuraa Pyhän Hengen johdatusta.

On hyvin merkittävää se, miten avoimesti ja itsestään selvästi kaikki tapahtuu. Jopa uskosta osattomilla pilapiirtäjillä on joskus oikeaan osuva innoitus: Niinpä näin mm pilapiirroksen, missä portto rinnat paljaana ratsastaa pedolla. Sen alta on nähtävissä ainoastaan jo kahdentoista unioniin kuuluvan valtiomiehen jalat ja hännässä ne, jotka nyt liittyvät mukaan.

Painostus on tuleva...

Painostusta tullaan harjoittamaan kaikkia niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tästä suuresta yhdistymisprosessista. Kun esimerkiksi uskonnolliset fanaatikot, kuten vuosia sitten Jim Jones Guanyassa, sitten David Koresh Wacossa, Teksasissa, ja nyt nuo molemmat, Luc Jouret ja Joseph di Mambro Länsi-Sveitsissä, kauhistuttavien tekojensa kautta monien kuolleiden kanssa pääsevät otsikoihin, nousee yhä uudelleen esiin vaatimus "lahkojen valvonnasta".

Tiedotusvälineissä ja julkisuudessa ei lainkaan nähdä eroa aivan normaalia elämää elävien uskonyhteisöjen, ja pahojen henkien riivaamien henkilöiden välillä. Yhä uudelleen saatetaan huonoon maineeseen uskovaiset, jotka eivät kuulu kansan- ja valtionkirkkoihin. Nyt jo ministerit aivan avoimesti puhuvat lahkojen valtiollisesta valvonnasta.

Joka tarkkaili tapahtumapaikalta Sveitsissä otettuja kuvia, voi selvästi panna merkille "Auringontemppeli- järjestön" katolisen luonteen alttarista, risteistä ja kynttilöistä. Mutta sellaiset kauhistuttavat tapahtumat otetaan tekosyyksi uskovaisten piirien saattamiseksi väärään valoon julkisuudessa. Joka tapauksessa me voimme valmistautua siihen, että viimeisessä vaiheessa ennen Herran paluuta, kun tapahtuu suuria veli Branhamin näkemän ja puhuman mukaisesti, tullaan todellisia uskovaisia kohtaan harjoittamaan painostusta.

Israel keskipisteenä

Juutalaisella kansalla on vielä hyvin vaikea tie edessänsä. Lopulliset neuvottelut Jerusalemista on asetettu toukokuulle 1996. Mutta jo nyt eri äänet ilmoittautuvat tuomaan julki tahtonsa. Näiden joukossa on sheikki Ikrima Sabri, joka on Jerusalemin Al-Aksa moskeijan imaami. Eräässä haastattelussa hän antoi seuraavan paljastavan lausunnon: "Israel voi päättää mitä tahtoo. Minulle ja kaikille uskovaisille on Jerusalemin israelilainen anastus tyhjänpäiväinen. Ei Israel, vaan me olemme se kallio, jota kukaan ei ohita. Me palestiinalaiset olemme ne osapuolet, joista on kysymys neuvotteluissa. Israelilaiset ovat viimeiset, joilla on oikeus päättää Jerusalemista. Myöskään Jordanialaisilla ei ole mitään tekemistä Jerusalemin kanssa. Jerusalem merkitsee uskontoa ja politiikkaa. Jos me emme Jerusalemissa saa takaisin oikeuksiamme, sortuu rauhanprosessi kasaan kuin korttitalo — aivan samantekevää kuinka monia rauhansopimuksia israelilaiset ja arabit ovat tuloksekkaasti neuvotelleet."

PLO-johtaja Jasser Arafat antoi julkilausuman: "Kuulkaa minua, Hussein ja Rabin, Jerusalem on Palestiinan pääkaupunki, riippumatta siitä mitä sopimuksia Ammanissa tai jossakin muualla on allekirjoitettu. Te ajattelette, että se on kaukana. Mutta me ajattelemme, että se on aivan lähellä."

Rauhanprosessissa on aivan lopussa kysymys todellakin vain Jerusalemista. Siellä ei ole oleva mitään lepoa, saati sitten kestävää rauhaa. Me kuulemme ja näemme päivittäin uutisia Jerikosta ja länsirannalta, Golanin kukkuloilta ja Gazan kaistaleelta. Pahaa on se, että kaikki nämä kriisipesäkkeet ovat niin lähellä Jerusalemia. Gazaa, joka on noin 80 km etäisyydellä Jerusalemista, ei Juudan heimo aikanaan, niinkuin Joosua sääti, voinut valloittaa (Tuom. 1: 18). Mutta Sefanja 2: 4- 7 lupauksen mukaisesti on koko filistealaisten maakaistale kuuluva Juudan huoneelle niin pian kuin kaikki on jumalallisessa järjestyksessä. Meidän rukoushuutomme kuuluu: "Oi Israelin Jumala, armahda kansaasi Israelia!"

Vuoden lopussa

Jälleen me saamme luoda katsauksen taaksepäin runsaasti siunattuun vuoteen. Jumala on tehnyt ylitse meidän pyyntöjemme ja ymmärryksemme enemmän kuin mitä saatoimme odottaa. Evankeliumin pasuunan selvällä äänellä saavutetaan maan ääret. Usein minä olin väsynyt, mutta yhä uudelleen Herra lahjoitti uutta voimaa.

Erikoisesti olen Jumalalle kiitollinen kaikista veljistä ja sisarista, jotka toimivat sanomien kääntämiseksi muille kielille, ja kaikista, missä sitten se onkin, jotka huolehtivat painamisesta ja lähettämisestä. Erikoisesti me ajattelemme veli Alexis Barilielia, joka kantaa suurta vastuuta ranskaa puhuvista veljistä ja sisarista, myöskin veli Etienne Gentonia, joka tekee saman italian kielen suhteen. Siunaus lepää kaikkien veljien yllä, jotka työskentelevät yhdessä niiden kanssa, jotka todellakin ovat saaneet tehtävän Herralta.

Me ajattelemme myöskin kaikkia muita veljiä maailmanlaajuisesti, kuten esimerkiksi Markku Vuorta Suomessa, jolla on erikoisen vaikea asema. Herra olkoon hänen kanssansa ja siunatkoon sen työn, mitä hän kaikella antaumuksella tekee. Voitaisiin vielä luetella suuri määrä niiden nimiä, jotka toimivat Jumalan työssä. Jumalan avulla me pidämme huolta painatuskustannuksista myöskin Intiassa, Filippiineillä ja Keniassa. Me autamme siellä missä se on tarpeen. Missä tarvitaan tuhansia kappaleita, siellä on jälkipainoksen ottaminen edullisempaa omassa maassa, kuin että me painaisimme ja lähettäisimme täältä.

Veljiä Kinshasassa me kehotamme kovasti Herrassa, että he ennen kaikkea jättäisivät kaiken oman tekemisen eivätkä yrittäisi omilla julkaisuillansa tehdä nimeä itsellensä. Me toivomme, että he palaavat takaisin normaaliin ja kohtuulliseen itsensä arvostamiseen. Mitä me nyt tarvitsemme, on todellakin kaikkien palvelustehtävien sopusointuinen yhteistyö jokaisessa maassa. Voi niitä, jotka jonkin omaperäisen tiedon kautta tässä niin pitkälle kuluneessa ja vakavassa ajassa saattavat Jumalan kansan hätään ja hajottavat sitä! Todelliset Kristuksen palvelijat eivät ole riidanhaluisia eikä omahyväisiä, vaan suovat toisille oman hengellisen vapauden. Älkäämme unohtako, mitä Paavali kirjoittaa: "Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on..." (Room. 14: 22).

Lähetys-Keskuksessa Krefeldissä on työ lisääntynyt suuresti. Muiden slaavilaisten kielten ohella tuli välttämättömäksi painaa myöskin venäjän kielellä suuremmassa mittakaavassa. Me olemme jo vieneet kirjaimellisesti kuorma-autokaupalla kirjasia ja Raamattuja entisiin Neuvostoliiton maihin. Me olemme erikoisen kiitollisia veli Paul Schmidtille. Herra sallii hänen kokea, että hän nyt voi pitää huolta niistä, joiden keskellä hän sodan seurauksena vuosina 1945-1960 eli ja osaksi sai kärsiä nöyryytyksistä ja jopa vankeudesta. Me kaikki olemme kiitollisia veli Russille hänen väsymättömästä palvelustehtävästänsä täällä paikanpäällä. Me kiitämme Jumalaa kaikista veljistä kaikissa maissa maan päällä ja iloitsemme siitä, että Hänen kutsumansa epäitsekkäästi ja yksimielisyydessä suorittavat palvelustehtäviänsä. Monet eivät edes halua tulla nimeltä mainituiksi. Lausuttakoon myöskin sydämellinen kiitos kaikille meidän sisarillemme, jotka niin uskollisesti auttavat säännöllisesti lähettämössä, olkoon se sitten täällä Krefeldissä, Sveitsissä, Italiassa tai muualla.

Jumala on ihmeellisellä tavalla pitänyt huolen siitä, että kaikki laskut voitiin jälleen maksaa ajallaan. Työn laajetessa nousevat myöskin kustannukset, mutta kiitos Herralle, joka on antanut teille kaikille halukkaan sydämen kantaa tätä taakkaa yhdessä. Jokainen ei voi tehdä lähetysmatkoja, kääntää, painaa, lähettää jne, mutta kaikki voivat rukouksinensa ja lahjoinensa suoranaisesti osallistua siihen, mitä tehdään. Iankaikkisesti uskollinen Jumala on palkitseva myöskin teidän uskollisuutenne. Hän palkitkoon sen jo nyt täällä ja sitten siellä armonsa rikkauden mukaisesti. Sanon kaikille Hänen nimessänsä: Sydämellinen kiitos.

Vuosi 1995 on edessämme. Tuokoon se suuria voittoja Jumalan kansalle. Tuskin on vuosi alkanut, kun se jo on rientänyt loppuunsa nopeammin kuin olemme ajatella saattaneet. Herra ei viivytä tulemustansa, mutta Hän haluaa, että vielä viimeisetkin tulevat pelastetuiksi. Vasta sen jälkeen on armon ovi sulkeutuva. Kaikissa Hänen omissansa tulee kaipaus aina vain suuremmaksi ja huuto voimakkaammaksi: "Tule pian, Herra Jeesus!" Me olemme lopullisen valmistautumisemme keskellä, sillä mehän tiedämme, milloin Herra tulee, nimittäin niinkuin on kirjoitettu: "hetkenä, jona emme sitä oleta." Se merkitsee sitä, että meidän täytyy pitää huoli siitä, että olemme joka hetki valmiina. HÄN, joka on niin ihanalla tavalla aloittanut työnsä, on vievä sen päätökseensä tulemuksensa päivään mennessä. HÄNELLE olkoon kunnia!

Jumalan käskystä toimien

Ewald Frank