"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."
Hebr. 13:8
Mitä sydämellisimmin tervehdin teitä kaikkia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä Sanalla Jesajan kirjasta 45:11:
"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot!"
Millainen tärkeä ilmaisu! Herra itse on puhunut. Hän haluaa, että me kysymme Häneltä tulevista asioista. Mutta kuinka me voimme kysyä Jumalalta tulevista asioista? Ja miten me voimme Hänen poikinansa jättää Hänen haltuunsa Hänen kättensä teot? Sen voimme tehdä kääntymällä luottavaisesti rukouksessa Hänen puoleensa, ja niin Hän sallii meidän saada pettämättömän vastauksen Hänen Sanansa kautta. Me emme selitä, vaan sallimme Hengen, joka tuntee ja paljastaa tulevaisuuden, johtaa meidät sisälle profeetalliseen Sanaan. Raamatullisessa profetiassa on pääasiassa kysymys Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikaisista tapahtumista, ja nyt viimeisessä ajanjaksossa Hänen paluustansa. Molemmissa tapauksissa on jo etukäteen kirjoitettu muistiin Hänen Sanaansa kaikki oleellinen, aivan yksityiskohtia myöten.
Kaikki oli ennalta sanottu edelläkävijästä ja meidän Herrastamme, Messiaasta, Hänen ristiinnaulitsemiseensa ja ylösnousemukseensa asti. Niin Herra kuin neljä evankelistaa ja myöskin apostolit perustivat jokaisessa tilanteessa pelastushistoriallisen tapahtuman ennalta puhuttuun profeetalliseen Sanaan. Jumala kaikkitietäväisyydessään voi todellakin sanoa kaiken ennalta.Loppu oli Hänen edessänsä niinkuin alkukin; tuleva kuin nykyhetki. Hän näki ja suunnitteli kaiken, mitä tuli tapahtua ajan alkamisesta iankaikkisuuden koittamiseen asti.
Joka Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikana kysyi Jumalalta tulevia, suunnistautui kirjoitetun luvatun Sanan mukaisesti, joka juuri sillä hetkellä toteutui. Samaa virheetöntä tietä johtaa Herra nytkin omiansa. Meidän silmiemme edessä ennalta puhuttu profetia saavuttaa täyttymyksensä.
Luukas 24 löydämme joitakin meidän Herramme hyvin tärkeitä ilmaisuja, jotka tässä ajassa auttavat meitä parempaan ymmärrykseen. "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!... Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu."
Tuotuaan esiin kaikki nämä profeetalliset sanankohdat, jotka nyt toteutuivat, Hän avasi kuulijoidensa mielen ymmärtämään Kirjoitukset. Niinpä heille valaistui täyttynyt lupauksen Sana, ja heidän sydämensä olivat palavat Hänen puhuessansa heidän kanssansa.
"Ja hän sanoi heille: 'Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.' Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset."
Kun Herra paljasti Danielille tulevaiset, nimittäin sen, mitä päivien lopulla tuli tapahtua, annettiin hänelle enkeli Gabrielin kautta Jumalan käskystä tärkeä viittaus: "...sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky!" (9: 23). Sama huudahdus kaikuu kaikkina aikoina jokaiselle jumalanmiehelle, ja erikoisesti näissä päivissä. Me olemme kiistämättömästi raamatullisen profetian toteutumisen keskellä. Me emme ainoastaan ole tulleet lopunaikaan, vaan me liikumme armonajan loppua kohti. Niinkuin Herra aikanaan paljasti ja teki tiettäväksi Sanansa palvelijoillensa, profeetoille, sekä apostoleille, niin nytkin sama Pyhä Henki näinä päivinä valaisee sen meille täydellisellä tavalla.
Myöskään tässä suhteessa Herra ei muuta tekemistänsä. Samoin on sen tavan ja keinojen suhteen, miten Herra toimii; myöskin on sama Hänen palvelijoidensa palvelustehtävä kaikkina aikoina. Niinkuin siihen aikaan kaikki pelastushistorian kanssa yhteydessä olevat, joilla oli Sanan palvelustehtävä, perustivat kaiken tapahtuvan vastaavaan profeetalliseen Sanaan, niin tapahtuu myöskin nyt. Jumalan palvelijoilla ei ole mitään teoreettista tai kuvitteellista julistusta, joka lepää olettamuksien varassa, vaan määrätietoinen ja kaiken Jumalan valtakuntaan ja lopunajan kehitykseen liittyvän sitova selvitys.
Raamattuun tallennettujen senaikaisten esimerkkien kautta tuodaan silmiemme eteen, miten Jumalan palvelijoiden palvelustehtävä käytännössä tapahtuu. Herra tekee tänään omiensa keskellä täsmälleen saman kuin silloin. Hän viittaa molempiin: profetiaan ja sen täyttymykseen. Tämän tulee tulla meille selväksi kahdenkymmenen raamatunkohdan vertaamisella. Siten jaetaan Jumalan Sanaa oikealla tavalla. Useimmiten oli mahdollista asettaa osa samaa ilmaisua niin vasemmalle kuin oikeallekin. Kaikki tapahtui mitä tarkimmin, minkä kohdalla tulee tarkata seuraavaa: Herra ei viitannut yhtään ainoata kertaa valtaansa, ihmeisiinsä ja merkkeihin, tuodaksensa julki oikeutetun asemansa. Hän, lihaksi tullut Sana, viittasi kirjoitettuun Sanaan, joka Hänen seurakunnassansa ja kaikilla muillakin alueilla tulee täyttymykseensä. Hänelle olkoon kunnia!
LUPAUKSET
Jes. 7: 14: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."
Jes. 40: 3: "Huutavan ääni kuuluu: ...erämaahan..."
Miika 5:1: "Mutta Sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen... sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa..."
5. Moos. 18: 15: "Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa!"
Sak. 11: 12: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta. Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa...
Sak. 9: 9: "...sinun Kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on..."
Sak. 13: 7: "Lyö paimenta..."
Ps. 118: 22: "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi."
Matt. 1: 23: "...ja tälle on annettava nimi Immanuel..."
Matt. 11: 10: "...ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi..."
Luuk. 2: 15: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."
Apt. 3: 22- 23: "...että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta..."
Matt. 27: 9- 10: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä... ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt."
Matt. 21: 5: "...ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla."
Matt. 26: 31: "...ja lauman lampaat hajotetaan."
Mark. 12: 10: "...on tullut kulmakiveksi..."
Ps. 2: 7: "Sinä olet minun poikani..."
2. Sam. 7: 14: "Minä olen oleva hänen isänsä..."
Ps. 22: 2: "Jumalani, Jumalani...
Ps. 41: 10: "Ystävänikin, johon minä luotin....
Ps. 22: 8: "...jotka minut näkevät, pilkkaavat minua...
Ps. 22: 17: "...minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet."
Ps. 22: 19: "....ja he jakavat keskenänsä minun vaatteeni...
Jes. 53: 4: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi..."
Jes. 35: 5: "Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat..."
Ps. 16: 10: "Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan...
Hebr. 1: 5: "...tänä päivänä minä sinut synnytin..."
Hebr. 1: 5: "...ja hän on oleva minun Poikani."
Hebr. 2: 12: "...ylistän sinua seurakunnan keskellä..."
Matt. 27: 46: "...miksi minut hylkäsit?"
Joh. 13: 18: "...joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan."
Matt. 27: 39: "...nyökyttivät päätänsä..."
Ilm. 1: 7: "...ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät..."
Joh. 19: 24: "...ja heittivät minun puvustani arpaa..."
Matt. 8: 17: "Hän otti päällensä meidän sairautemme..."
Matt. 11: 5: "Sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat..."
Apt. 2: 27: "...etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta."
Niistä noin sadasta profeetallisen Sanan kohdasta, jotka siihen aikaan toteutuivat, otettiin tähän mukaan vain kaksikymmentä. Meidän silmiemme edessä osoitetaan selvästi, millainen arvo asetettiin sille, että kaikki Uudessa Testamentissa lasketaan Vanhan Testamentin pettämättömälle profeetallisen Sanan perustukselle ja osoitetaan siten täyttymyksessänsä ja toteutumisessansa. Tänäänkään ei voi olla toisin. Jumala on oma selittäjänsä. Hän saattaa sen tapahtumaan.
Muutamien vielä lisäksi ottamiemme vertausten tulee näyttää meille, miten tarkasti Herra ja Hänen palvelijansa oikealla tavalla jakoivat Sanaa. Profetiasta löydämme myöskin kappaleita ja jakeita, jotka osaksi viittaavat ensimmäiseen ja osaksi toiseen Kristuksen tulemukseen. Niinkuin siihenkin aikaan, on oikean jaon esiin tuominen mitä suurimmasta merkityksestä.
Jes. 61: 1- 2: "Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää..."
Luuk. 4: 18- 21: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta... Niin hän rupesi puhumaan heille: 'Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen'."
Toisen jakeen toista osaa kostonpäivästä Hän ei lukenut, sillä silloin Hän ei olisi voinut sanoa: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän silmäinne edessä!" Toinen osahan toteutuu vasta noin 2000 vuotta myöhemmin, kun pelastuksen päivän jälkeen koittaa kauhistuttava Herran päivä. Kuinka tarkka onkaan Jumala Sanassansa, Herra ja Hänen palvelijansa saarnassa ja jaoittelussa!
Jooel 2: 28: "Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle... Ja jokainen, joka huutaa avuksensa Herran nimeä, pelastuu.Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut..."
Apt. 2: 16- 21: "Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta... ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Myöskin Pietari lakkasi kesken jaetta. Hän viittasi vain siihen osaan profeetallista Sanaa, joka koskee uusitestamentillisen seurakunnan ajanjaksoa. Voidaan vain kuvitella, kuinka kohtalokasta se olisi ollut, jos hän olisi lukenut edelleen ja julistanut ihmisille: "Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut..." Silloin olisi kaikkien koko maailmasta, missä tahansa sitten Apostolienteot 2 saarnattiin, täytynyt pyhiinvaeltaa Jerusalemiin voidaksensa tulla pelastetuiksi. Tämän sanan toinen osa on myöskin toteutuva vasta Jeesuksen Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen Israelille Siionin vuorella Jerusalemissa. Kuinka tarkka onkaan Jumala Sanansa suhteen! Hän valvoo Sanaansa toteuttaaksensa sen oikeaan aikaan. Tällaiselta näyttää todellinen Pyhän Hengen johdatus ja oikea Sanan jakaminen todellisten Jumalan palvelijoiden kohdalla.
Mal. 4: 5: "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen..."
Luuk. 1: 17: "...ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen..."
Myöskin enkeli Gabriel lakkasi kesken raamatunlauseen. Hän viittasi vain siihen osaan, joka toteutui Johanneksen palvelustehtävässä. Hänen tehtävänsähän perustui vanhatestamentillisten isien uskossa olevien sydänten kääntämiseen uuden liiton lasten ja puoleen; hänen tehtävänsä oli viitata Kristukseen. Toinen osa jäi mainitsematta ja toteutuu juuri nyt, kun Jumalan lapset johdetaan takaisin apostolisten isien raamatulliseen uskoon. Kuinka tarkasti ovat niin Herra kuin Hänen maalliset ja taivaalliset lähettinsäkin tarkanneet kirjoitettua Sanaa ymmärtääksensä sen ja nähdäksensä sen pelastushistoriallisesti oikein jaoiteltuna!
Koska ensimmäinen osa tuota lupausta, joka itseasiassa koski Eliaa, jonka täytyy astua esiin ennen suurta ja peljättävää Herran päivää, toteutui Johanneksen palvelustehtävän kautta, kutsutaan häntäkin Eliaksi. Mutta lupaus, että tuon Elian olisi tultava, jää koskettelemattomaksi, sillä niin meidän Herramme sen vahvisti Matt. 17: 11, sen jälkeen kun Johanneksen palvelustehtävä jo kauan sitten oli ollut viety päätökseensä.
Huomionarvoinen on seuraava tosiasia: Opetuslapset asettivat Mestarille "Elia-kysymyksen" ja sen jälkeen sanotaan: "Jeesus vastasi ja sanoi: 'Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen'." Tämä vastaus Herran suusta on yhä vielä tänään sitova kaikille Hänen todellisille opetuslapsillensa. Joka kysyy tämän ajan kirjanoppineilta, on saava jonkin muun vastauksen. Jolle Herran vastaus riittää, ei kysy enää keneltäkään muulta. Mehän loukkaamme Herraa, jos me emme usko Häntä ja emme ole tyytyväisiä Hänen vastaukseensa. Myöskin tässä tapauksessa me näemme, miten tarkasti ensin Herra itse ja sitten Pyhä Henki on jakanut ja oikealla tavalla järjestänyt Sanan.
Apt. 1 Pietari vielä ennen Pyhän Hengen vuodattamista viittasi niihin raamatunkohtiin Vanhassa Testamentissa, jotka olivat täyttyneet: Ps. 41: 10; Ps. 69: 26; Ps. 109: 8. Tällaisella tavalla hän Herran puhetorvena asetti tapahtuvan lujan profeetallisen Sanan varaan ennen uusitestamentillisen seurakunnan syntymishetkeä.
Apt. 2 hän teki Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen saman sanoessansa vaikutetulle kuulijakunnalle: "Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta..."
Apt. 13 Paavali kääntyy pakanoiden puoleen ja perustaa sen profeetalliseen Sanaan: "Sillä näin on Herra meitä käskenyt (Jes. 49: 6): 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti."
Apt. 15 vanhimmat ja apostolit tulivat koolle tarkastellaksensa Jumalan valtakunnassa tapahtuvaa raamatullisesta näkökulmasta. Muutamien veljien puhuttua tarttui Jaakob sanaan ja sanoi:"Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaaksensa heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat , sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan..."
Erikoisesti kirjeistä roomalaisille ja hebrealaisille me löydämme kaikissa selvityksissä monipuolisen viittaamisen profeetalliseen Sanaan. Vakuuttavalla tavalla on osoitettu Vanhan- ja Uuden Testamentin harmonia, profetia ja sen täyttymys, tapahtumisen tarkka jako sen mukaisesti, mitä ennalta sanottiin. Oli sitten kysymys Herrasta tai taivaallisista sanansaattajista, Jumalan Hengestä tai maallisista lähettiläistä; kaikki on täydellisesti säädetty ja esitetty. Myöskin nyt, kun on kysymys pelastushistorian lopullisesta osasta, olemme me saaneet selvän näkemyksen asioista. Tässä valossa me näemme joitakin Pyhien Kirjoitusten ilmaisuja, kuten esimerkiksi: "Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu" ja "Sinä olet tehnyt Sanasi suureksi ja ihanaksi." Siellä, missä Herralla on tiensä kansansa kanssa, siellä on kaikki hänen Sanansa ja tahtonsa mukaisesti nähtävissä ja mitä tarkimmin säädetty. Niin varmasti kuin pyhät miehet ovat puhuneet Jumalan käskystä, yhtä varmasti ovat pyhät miehet Jumalan vaikutuksesta oikealla tavalla asettaneet kaiken sanotun oikealle paikallensa. Vielä tänään pitää paikkansa se, mitä Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: "...sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala -niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa..." (1. Kor. 14: 33).
Huomattavaa on: kaikissa pyhien seurakunnissa, nimittäin siellä, missä Pyhä Jumala itse on läsnä pyhän Sanan ja Pyhän Hengen kautta, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Hän myöskin asettaa erilaiset palvelustehtävät, jotta kaikki tulisi järjestetyksi oikealla tavalla. Juuri mainitun luvun jakeissa 29- 32 sanotaan meille, että profeettojen tulee puhua ja muiden arvostella se. Kutsuttujen veljien tulee astua esiin profeetallisina puhujina, jotta kaikki saisivat opetusta ja tulisivat kehotetuiksi, sillä profeetalliset henget ovat profeetoille alamaiset. Vanhassa Testamentissa oli siis profeettoja, ja on Jumalan miehiä, joille lahjoitetaan Sana ilmestyksen kautta Uudessa Testamentissa. Heitä kutsutaan profeetoiksi, koska heillä on palvelustehtävä jakaa oikein profeetallista Sanaa. Missä Herra itse voi olla vaikuttamassa, siellä kaikki on luotettavaa ja varmaa, ja sillä on apostolisen esikuvan leima Jumalan säätämyksen mukaisesti.
Raamatun viimeisessä luvussa on sitten vielä puhe profeettojen henkien Jumalasta. "Ja hän sanoi minulle: 'Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää'." Mitä tulee käsitteeseen "profeetallinen", me olemme tekemisissä profeetallisen Sanan, profeetallisten puhujien ja profeetallisten henkien kanssa. Meillä on tänään sama varmuus, kuin mitä oli profeetoilla ja apostoleilla. Ilm. 19 kuvataan Karitsan hääateriaa: hääaterialla kutsutut julistetaan autuaiksi, sillä he ovat ne, joilla valittuina jokaisesta ajanjaksosta on Jeesuksen todistus, mikä on profetian henki. On kirjoitettu:"...kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki."
Ei milloinkaan ole ollut sellaista aikaa, jolloin Jumalan Sana ja Jumalan tekeminen, ylipäätänsä koko Jumalan suunnitelma ihmiskunnan kanssa olisi tullut niin laajakantoisesti ja niin selvästi paljastetuksi ja julistetuksi kuin meidän päivinämme. Todellakin on armonajan ehtoolla tullut valoisaa. Sama valo, joka alussa loisti, säteilee nyt lopussa. Profetian Henki tuo esiin profeetallisen Sanan oikeassa järjestyksessänsä aivan kuten siihen aikaan Uuden Testamentin alussa. Herra ja Hänen palvelijansa, apostolit ja profeetat, eivät milloinkaan viitanneet itseensä ja heidän kauttansa tapahtuviin ihmeisiin ja merkkeihin, vaan he perustivat kaiken kirjoitettuun Sanaan. Siihen perustuu todellisen Jumalan palvelijan palvelustehtävä.
Yhä uudelleen minua anotaan antamaan raamatullinen vastaus koskien avioliittoa, aviorikosta ja avioeroa. Miksi vielä kysytään? Miksi on vielä epäselvyyksiä? Eikö kaikki ole kyllin selvästi Raamatussa? Eikö veli Branham mitä seikkaperäisimmin käsitellyt tätä aihetta Herran suoranaisesta käskystä? Mihin perustuu se, että jotkut vielä ovat epäselvyydessä? Eikö Herra vielä ole avannut ymmärrystä siihen, eikö Hän vielä ole lahjoittanut mitään ilmestystä?
Itseasiassa on koko aihepiiri perusteellisesti käsitelty ja valaistu kaikilta puolilta niin Vanhassa- kuin Uudessakin Testamentissa. Voisiko siis olla niin, että jotkut, jotka yhä vielä haluaisivat selvyyttä tähän tärkeään aiheeseen, pohjimmaltaan ottaen edustavat omia ennakkokäsityksiänsä eivätkä lainkaan halua mitään todella raamatullisesti perustettua vastausta, vaan vain odottavat, että heidät perinteisiin perustuva näkemyksensä vahvistettaisiin?
Minä olen päättänyt julkaista tähän aiheeseen avioliitosta, aviorikoksesta ja avioerosta neutraalin selvityksen Fritz Rieneckerin "Lexikon zur Bibel":stä, jonka on julkaissut tunnettu kustannustalo Brockhaus Verlag:
"Mies ei voi rikkoa omaa avioliittoansa; aviorikokseksi voidaan katsoa vain jonkun naimisissa olevan tai kihlatun naisen sukupuolinen yhteys jonkun toisen miehen kanssa (2. Moos. 20; 3. Moos. 20: 20). Jos sellainen aviorikos paljastuu, niin koskee sekä miestä että naista kuolemanrangaistus kivittämällä (5. Moos. 22: 22-); mutta jos asiaan osallinen nainen ei ollut vapaa, vaan orja, niin mies selviää siitä vikauhrilla (3. Moos. 19: 20- 22). Jos miehellä on sukupuolinen yhteys jonkun naisen kanssa, joka ei ole naimisissa tai kihloissa, niin hänen täytyy ottaa hänet vaimoksi, maksaa morsiamen hinta, myöskin jos hän on naimisissa, ja on luopunut oikeudestaan milloinkaan jättää tämä nainen (2. Moos. 22: 15-; 5. Moos. 22: 28-). Kuolemanrangaistus kivittämällä koskee kihlattua tyttöä tosin vain silloin, kun hänet vietellään kaupungissa, missä hän olisi voinut huutaa apua (5. Moos. 22: 23-)."
Näillä ankarilla määräyksillä tuli estää avioliitosta lähteminen. Kuinka laajasti aviorikos oli levinnyt, osoittavat kohdat kuten Sananlaskut 2: 16- 19; 6: 24- 35; 7: 5- 27).
Loppujen lopuksi on avioero myöskin miehen yksinomainen oikeus. Hän on 5. Moos. 24: 1 mukaisesti oikeutettu jättämään vaimonsa, jos on löytänyt hänessä "jotakin häpeällistä" (Zuerich-käännös : rumaa, inhottavaa). Tämä säädös jättää monet selitykset avoimeksi; alkuperäisesti se koski vain siveetöntä (irstasta) kanssakäymistä, mutta Jeesuksen aikana olivat lainopettajat valmiita jo aivan vähäisestä tyytymättömyydestä myöntämään miehelle oikeuden jättää vaimonsa. Miehen tuli silloin antaa hänelle erokirje (vert. Jes. 50: 1), jonka perusteella hän palasi takaisin vanhempainsa kotiin (3. Moos. 22: 13) ja voi jälleen mennä naimisiin. Tosin häntä ei saanut — kai mielivaltaisuuden estämiseksi — ensimmäinen mies ottaa luoksensa, ei edes toisen aviomiehen kuoleman jälkeen tai uuden vapauttamisen jälkeen (5. Moos. 24: 4). Jonkun naimattoman tytön viettelemisen lisäksi mies menetti oikeutensa avioeroon myöskin silloin, jos hän mentyään naimisiin väärin syytti vaimoansa siitä, ettei tämä ollut enää ollut neitsyt (5. Moos. 22: 13- 19).
Jos jo profeetat (vert. Mal. 2: 16) eivät olleet ainoastaan avioeron kevytmielistä käyttämistä vastaan, vaan olivat taistelleet sitä vastaan, ja jos jo heille (vert. Hoos. 2: 16-; Jes. 54: 5-) yksiavioisuus oli ainoa siveellinen muoto, niin hylkää Herra Uudessa Testamentissa tämän eron perusteellisesti selittäessänsä, että se sallittiin ainoastaan kovasydämisyyden tähden (Matt. 19: 3-; Mark. 10: 2- 12). Tässä on ensimmäisen kerran puhe siitä, että mies voi rikkoa oman avioliittonsa (jae 11), ja jo jonkun toisen vaimon himoitsevasti katsominen katsotaan aviorikokseksi (Matt. 5: 27-). Jeesus sanoi yksiselitteisesti, että hylkääminen tekee naisesta avionrikkojan ja johtaa avion rikkoutumiseen (jae 32). Yhden ainoan poikkeuksen hän kuitenkin myöntää: "muun kuin huoruuden tähden" (Matt. 19: 9; Zuerich-käännös: saastaisuuden). Tässä Hän käyttää hyvin voimakasta sanaa, joka tarkoittaa enempää kuin uskottomuutta tai aviorikosta. Myöskin aviorikoksen suorittanutta naista kohtaan Jeesus tuntee anteeksiantamuksen ja sovituksen (Joh. 8: 2- 11; vert. 5. Moos. 22: 24).
Samoin kysytään yhä uudelleen, miten tulisi menetellä kymmenysten suhteen. Olennaisten seikkojen suhteen viittaan pieneen lehtiseen: "Kymmenykset". Tästä aiheesta ei tarvitse sanoa paljon. Joka todella rakastaa Jumalaa tekee sen, mitä Hän Sanassansa on käskenyt. Joka kunnioittaa Jumalaa vain huulillansa, etsii jotakin tyydyttävää vastausta välttääksensä kuuliaisuuden ja rauhoittaaksensa omantuntonsa. Sen tähden on vallalla yleinen väite, että olisi kysymys laista tai Vanhasta Testamentista. Todella juhlallinen tunne valtaa ihmiset siinä hetkessä, kun uskovaiset sanovat: "Uudessa Testamentissahan Herralle kuuluu kaikki, eivät vain kymmenykset", ja sitten pidetään itsellä niinhyvin kymmenykset kuin kaikki muukin.
Vain ohjenuoraksi: Aabraham antoi kymmenykset Herralle — Saalemin Kuninkaalle, nimittäin Melkisedekille — jo neljäsataa vuotta ennen lain antamista (Hebr. 7). Israelin kansa antoi ne lain aikana, ja uskolliset Jumalan lapset antavat ne vielä tänäänkin. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja, jonka erikoisesti viimeisen luvun huomautuksista voimme päätellä olleet Paavalin, kirjoittaa luvussa 7: 8:"Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä ne, jonka todistetaan elävän."
Aivan erikoinen esikuva meille kaikille oli myöskin tässä suhteessa veli Branham. Jos me uskomme, että Jumala oli lähettänyt hänet johtamaan seurakunnan Sanaan ja isien uskoon, ja kehoittamaan kasteen kuuliaisuuteen, niin silloin meidän tulisi myöskin tässä kohden sanoa iloisesti "Kyllä!" ja seurata hänen esimerkkiänsä.
Hän mainitsi kymmenysten antamisen hyvin usein. Erikoisesti meihin tekee vaikutuksen hänen noin 2000 dollarin suuruisen lääkärinlaskunsa ja noin 400 dollarin lääkelaskunsa maksaminen. Siihen aikaan hän ei vielä ollut naimisissa. Ajat olivat USA:ssa aivan yhtä huonot kuin muuallakin maailmassa. Hän ei voinut suorittaa näitä maksuja sairaalassaolostansa, ja niinpä hän meni tri. Masonin luokse sanoen:"Minä olen tämän velkaa teille. Minä olen vielä hyvin heikko, mutta minä yritän mennä töihin. Nyt minä en voi maksaa.' Minä olin juuri tullut uskoon ja sanoin: 'Herra Mason, ensimmäisenä on velvollisuuteni Jumalaa kohtaan, maksaa Hänelle kymmenykset. Ensin minä haluaisin maksaa Hänelle kymmenykseni, seuraavaksi on velvollisuuteni suorittaa velkani. Minun isäni on tosin sairas, ja meitä on kymmenen lasta perheessä, mutta vaikka minä en voisi suorittaa enempää kuin 25 centtiä jokaisena maksupäivänä — minä olen tekevä sen.'" (Kristus on paljastettuna omassa Sanassansa, Jeffersonville, 22. 08. 1965).
"Jokainen kristitty on velvollinen maksamaan kymmenykset, koska se on Herran käsky. Kymmenysten antaminen on välttämätön kristityn kokemukselle." (Väärinymmärretty Jumala 24. 07. 1961).
"Minä tunnen ihmisiä, jotka ottavat kymmenyksensä ja antavat jollekin leskelle. Se on väärin. Kun teillä on jotakin annettavaksi jollekin leskelle, antakaa se hänelle. Mutta älkää antako hänelle Jumalan rahaa, se ei kuulu alunpitäenkään teille, vaan Jumalalle." (Kysymyksiä & Vastauksia 15. 10. 1961).
"Kun maksatte kymmenyksenne, olette te velvolliset antamaan kymmenykset sinne, mistä saatte ruokanne." (Kysymyksiä & Vastauksia 15. 10. 1961).
Malakia 3, missä on kysymys Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijästä ja profeetta Eliasta, joka olisi tuleva ennen suurta ja peljättävää Herran päivää, puhuu Herra kansallensa hyvin selvästi ja ytimekkäästi myöskin kymmenyksistä: "Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä." Israelin kansa kantoi yleisesti kunnianimeä "Israel", mikä itseasiassa tarkoittaa "Jumalan taistelija", mutta oli pohjimmaltaan ottaen pysynyt Jaakobina -"Pettäjänä". Niinpä Herra puhuu edelleen: "...isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa meidän on käännyttävä?'" Kun uskosta osattomille sanotaan, että heidän täytyy kääntyä Jumalan puoleen, niin silloin me ymmärrämme sen. Mutta kun uskovaisille sanotaan, jopa NÄIN SANOO HERRANA, että heidän tulee kääntyä Jumalan puoleen, niin silloin he kysyvät tänään aivan niinkuin tuohonkin aikaan: "Missä asiassa meidän, jotka olemme kääntyneitä, tulisi kääntyä?"
Siihen Hän vastaa: "Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme?'." (Saks.kiel.käännös: "Saako ihminen pettää Jumaluutta, niin että te petätte minua ja vielä kysytte: 'Miten me sitten olemme pettäneet sinua?'."). Myöskin tähän kysymykseen, jonka Herra itse esittää kansallensa, Hän antaa selvän vastauksen: "Kymmenyksissä ja antimissa." Ihmiset, jotka ovat vilpittömästi uskovaisia ja ottavat kaiken hyvin tarkasti eivätkä mistään hinnasta tahdo pettää jotakin toista ihmistä, pettävät kuitenkin itse Jumalaa ehkä tiedostamatta sitä ollenkaan. Mutta kerran he ovat todella petettyinä kohtaava kauhistuttavan pettymyksen. Sillä myöskin tässä kohden on tottelemattomuus kuin taikuuden syntiä ja niskoittelu kuin epäjumalanpalvelusta. (1. Sam. 15: 23). Missä uskovaiset antautuvat niskoitteluun, siellä se on kuin kirous heidän yllänsä ja heidän hengellinen elämänsä jää vaille havaittavaa hedelmää.
Profeetta Haggain kautta Herra kysyy kansaltansa: "Onko sitten aika teidän asua paneleilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on raunioina?" Joka kuuluu Jumalan huoneeseen, sille on tämä asia ja koko Jumalan työ oleva ensimmäisellä sijalla sydämessä. Sellaisille ihmisille, jotka pettävät, riistävät, Herralta kymmenyksissä ja antimissa, Hän sanoo: "Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta!" Saako Herra vielä tänään syyttää petoksesta niitä, jotka eivät anna Hänelle kymmenyksiä ja antimia? Eikö Hän saakin sanoa niille, jotka pihistävät Häneltä ja pitävät Hänen rahansa itsellänsä, että rahan himo on kaiken pahan juuri (1. Tim. 6: 10), joka saa aikaan paljon pahaa? Joskus kysytään, että miksi uskovaisten keskuudessa on niin paljon onnettomuutta. Herralla on vastaus siihen. Vai pitäisikö Hänen, koska Hän on niin mukava, kirjoittaa sellaisia Jumalalta varastavia varten uusi raamattu?
Kukaan ei voi palvella Jumalaa ja mammonaa samanaikaisesti. Joka on sidottu mammonaan, on irti Herrasta, ja joka on sidottu Herraan, on vapaa mammonasta. Missä Herra Jeesus todella tulee asumaan taloon ja sydämeen, siellä tapahtuu aito kääntymys ja vapautus kaikesta. Niin se vahvistetaan Luuk. 19 ja Apostolien teoissa. Vasta sen jälkeen kun Sakkeus oli huudahtanut: "...ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin", sanoi Jeesus: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle."
Ihmiset, jotka kokevat Herran, saavat jumalanpelon, ja tämä jumalanpelko on jumalallisen viisauden alku ja samalla loppu omalle viisaudelle. Hänen läsnäolossansa uskovaiset vakuutetaan siitä, mitä he eivät ole tehneet oikein, ja he päättävät sillä hetkellä tehdä vastaisesti oikein. Asiat eivät jää vain hyviksi aikomuksiksi, vaan heistä tulee Sanan tekijöitä.
Jos nyt joku, joka on pettänyt toisia, haluaa korvata sen nelinkertaisesti, niin miten on kaikkien niiden suhteen, jotka vuosikausia ovat pettäneet Jumalaa; monet koko uskonelämänsä ajan? He ovat laulaneet antaumuksella, kuunnelleet Sanaa hartaudella ja hartaasti rukoilleet, ja elävät kuitenkin avoimessa tottelemattomuudessa Jumalaa kohtaan. Eikö todellisiin jumalanlapsiin pädekin se, että he elävät jokaisesta Jumalan Sanasta, mutta ei Jumalan rahasta? Eikö NÄIN SANOO HERRA Malakia 3 ja monissa muissa kohdissa olekaan mitään Jumalan Sanaa, joka täytyy elää ja tehdä? Saammeko me itseriittoisesti ja itsevarmasti asettua sen yläpuolelle? Emme varmastikaan, jos me kerran tahdomme nähdä Jumalan, joka on näin määrännyt. Hän haluaa, että hengellistä ruokaa — Hänen huoneensa runsaita hyvyyksiä — jaetaan kaikin mahdollisin välinein.
Kymmenykset eivät vielä milloinkaan ole kuuluneet jollekin uskovaiselle eivätkä ole milloinkaan kuuluva. Kymmenykset kuuluvat Jumalalle, joka siunaa meitä ja suo meille kaiken sen, mitä maallisesti omistamme. Jokaisesta tulosta, mitä meillä on, me annamme Herralle ensin kiitollisena ja aidosta sydämen ilosta Hänelle kuuluvan, "sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." Hän sanoo: "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti, minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti!" (Mal. 3: 10).
Israelissa oli niin, etteivät vain rikkaat, varakkaat, vaan myöskin köyhääkin köyhemmät antoivat Herralle siitä, mitä he puutarhoissansa viljelivät. Herra itse sanoi: "...te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä" (Luuk. 11: 42). Myöskin Herra viittasi Uudessa Testamentissa siihen, että meidän ei tule jättää kymmenysten antamista, mutta rakkautta Jumalaa ja toinen toistansa kohtaan ei tule jättää huomiotta, samoin kuin ei oikeutta ja vanhurskauttakaan. Eivät ainoastaan ne, jotka myyvät taloja tai joilla on muita tuloja, anna kymmenyksiä Herralle, vaan niinkuin tässä näemme, myöskin kaikki ne, jotka vähimmässä ovat uskollisia.
Ei kaikilla ole mahdollisuutta toimia käytännössä Jumalan työssä, mutta kaikilla on etuoikeus tukea rukouksinensa ja Jumalan rahalla Herran työtä ja siten olla osallinen Jumalan kansan maailmanlaajuiseen ruokkimiseen.
Syvällä kiitollisuudella saamme nähdä, miten paljastettu Sana otetaan uskovaisesti vastaan monilla kielillä ja monissa kansakunnissa. Yhä uudelleen ajattelen Jes. 53: 1, mihin Paavali viittaa Roomalaiskirje 10: 16:
"Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Siihen voidaan kokemuksen perusteella sanoa: Joka uskoo Jumalaa, sille paljastetaan Herran käsivarsi. Paavalin sanomahan oli Herran sanoma, eikä hänen omansa. Aivan samoin ei Branhamin sanoma ollut Branhamin sanoma, vaan Jumalan sanoma. Jos jonkun miehen sanoma ei ole puhdasta jumalallista julistusta, niin silloin se on jonkun ihmisen sanoma, ja me voimme yksinkertaisesti unohtaa sen. Jos johonkuhun ei sovi se, mitä meidän Herramme Ihmisen Poikana sanoi: "Jeesus vastasi heille ja sanoi: 'Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt!" Joh. 7: 16), niin hänen sanomassansa on jokin vialla. Meidän sanomammehan on toki ylösnousseen Herran sanoma. Meidän Evankeliumimmehan on Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi, meidän oppimmehan on Kristuksen oppi.
Kaikki palaa takaisin alkuperäiseen. Jopa Jeesus Kristus, meidän Herramme, sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt." (Joh. 12: 44- 45).Joka näkee vain Jumalan lähettämät, eikä Jumalaa, se ei vielä ylipäätänsä näe. Ja joka kuulee vain jotakin profeettaa, eikä Jumalaa, ei vielä ole ylipäätänsä käsittänyt Jumalan tekemistä. Joka puhuu vain jonkun profeetan opista, ilman että voisi osoittaa sen Kirjoituksilla Jumalan opiksi, ei vielä ole tullut Jumalan opettamaksi. Sanoma on vasta sitten oikea, jos sen alkuperä on Jumalassa ja se johtaa jälleen Jumalan luokse. Paavali ilmaisee sen näin Room. 10: 17: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Niin se on. Todellinen, ainoa Jumalan edessä pätevä usko tulee Sanan saarnasta. Se on myöskin todellinen Sanoma, josta on kysymys, eivät erilaisten tuulten sinne ja tänne heittelemät, usein typerät opit.
Joka tänään uskoo Jumalan Sanoman, sille Herran käsivarsi ilmoitetaan. Hänet viedään ulos kaikesta, mikä ei ole Jumalasta, ja asetetaan sisälle jumalalliseen.
Meillä on nyt saksankielellä käytettävissä yhteensä noin 200 veli Branhamin saarnaa, noin 150 painettuna ja 50 kaseteilla. Myöskin meillä on kirjaset, jotka olen laatinut eri aiheista. Nyt on myöskin kirja "Perinteinen kristillisyys..." painettu uudelleen. Me otamme Herran kädestä sen, että tämä lähetystyö on saanut kustantamon piirteet. Siten tämä kirja otetaan mukaan viralliseen julkaisijaluetteloon, jonka saavat kaikki kirjakaupat Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Jumala on eri maissa ottanut veljiä palvelukseensa. Veli Alexis Barilier ranskankielisellä kielialueella ja veli Etienne Genton italiankielisellä alueella kanssatyöntekijöineen suorittavat hyvää työtä. Alusta alkaen meidän veljemme ovat pyyteettömästi kaiken uhraten toimineet Herran työssä. Kuka tietää sen, miten paljon vaivaa kääntäminen, painaminen ja lähettäminen pitävät sisällänsä, ei ole vähättelevä tätä työtä. Nämä ovat uskollisia Jumalan palvelijoita, joiden kanssa olen mitä syvimmässä määrin sidottu. Herra siunatkoon heidän työtänsä ja palkitkoon heidän palvelustehtävänsä monien sielujen hedelmällä, jotka pelastetaan pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan, ja jotka pysyvät puhtaassa opissa.
Me ajattelemme myöskin monia muita veljiä, kuten esimerkiksi Markku Vuorta Suomessa, vaikka heitä ei nimeltä mainitakaan, jotka uskollisesti tekevät työtänsä Jumalan valtakunnassa. Monille kielille käännetään ja painetaan ahkerasti. Näin jaetaan Jumalan kansalle oikealla ajalla tuoretta hengellistä ruokaa. Krefeldistä käsin me huolehdimme saksan- ja englanninkielisestä maailmasta, samoinkuin koko Itä-Euroopasta.
Kuka olisi milloinkaan osannut ajatella sitä, että täällä noin kymmenentuhannen neliömetrin alueella olisi kokoushuone, lähetystyörakennukset, ja nyt myöskin erillinen kirjapaino — täysin varustettuna kahdella offset-koneella, kokoomalaitteella 28 asemineen, nitoma- ja taittolaitteineen? On myöskin kasettikopiokone, joka kymmenessä minuutissa äänittää kahdentoista kasetin molemmat puolet. Aikaisemmin me lähetimme vuodessa kymmenentuhatta kasettia, nyt kolminkertaisen määrän. Aikaisemmin tilasimme vuodessa miljoona arkkia paperia, ja nyt ylitettään kolminkertainen määrä aivan pian. Me voimme vain kiittää Jumalaa, joka saa kansansa kantamaan Hänen työtänsä rukouksen käsivarsilla ja myöskin tukemaan käytännössä. Tähän asti on kaikki voitu maksaa täsmällisellä ajalla. Myöskin uusia, suuria tehtäviä varten on Hän asettava tarvittavan käyttöömme. Hän pitää huolen kansastansa, ja Hänen kansansa pitää huolen Hänestä. Amen.
Vuodelle 1933 minä toivotan teille kaikille koko sydämestäni Jumalan runsasta siunausta. Hän on kruunannut tämän vuoden suurella armollansa ja hyvyydellänsä, ja on myöskin tulevassa vuodessa oleva meidän kanssamme. Hänen lupauksensa pysyy: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Maailmanlaajuisesti on tuhansia, jotka uskovat Herraa ja seuraavat Häntä. Kaikkina aikoina Hänellä oli jäännös (Room. 11: 5). Niin ovat myöskin nyt kaikissa maissa ne uskolliset, jotka eivät notkista polveansa Baalin edessä eivätkä alistu mihinkään uskonnolliseen järjestelmään, vaan yksinomaan Herran ja Hänen Sanansa alle. Tämä jäännös on se valittu osa, joka armosta tulee kokemaan täydellistämisen.
Me siirrymme suurella luottamuksella vuoteen 1993, koska me tiedämme, että Jumala on valtaistuimella, ja että kaikki tapahtuu vielä Hänen tahtonsa mukaisesti. Mitä Hän on luvannut, se on varmasti tapahtuva. Tehköön Hän, joka itse on uskollinen ja totinen, omansakin uskollisiksi ja totisiksi. Levätköön Hänen mieltymyksensä Hänen kansansa yllä ja tulkoot julki Hänen lupaamansa siunaukset.
Tulevia juhlapäiviä varten toivotan teille kaikille koko sydämestäni Jumalan runsasta siunausta. Kiitän sydämellisesti kaikkia, jotka rukouksissansa muistavat minua. Koska taistelen etummaisessa rintamassa, on vihollinen ottanut minut päävastustajanansa maalitauluksi, ja ampuu kovimmilla ammuksilla haavoittaaksensa ja osuaksensa minuun kuolettavasti. Sitäkin enemmän minä arvostan sitä, että te kaikki seisotte rinnallani tässä viimeisessä ja katkerassa taistelussa totuuden puolesta kaikkia uskonnollisia ja tekopyhiä pimeyden voimia vastaan. "Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaantuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien ettäihmisten!" (1. Kor. 4: 9).
Myöskin haluaisin tässä tilanteessa koko sydämestäni kiittää kaikkia uskollisesta Jumalan työn tukemisesta. Herra palkitkoon sen jokaiselle, niinkuin Hän on luvannut, ja avatkoon taivaan akkunat.
Jumalan käskystä toimien Veli Frank