"Puhuttu Sana on alkuperäinen siemen"

Kristus julkituotuna kaikissa ajanjaksoissa

(The Identified Christ of all Ages)
17 kesäkuuta 1964, Municipal Auditorium
Topeka, Kansas, USA

Tänä iltana minä tulen viittaamaan joihinkin Kirjoitusten kohtiin. Minä olen ajatellut sitä aihetta, josta on kysymys. Siihen haluaisin lukea erään Kirjoitusten kohdan, sillä minä uskon, että jokaisessa kokouksessa tulisi lukea Jumalan Sanaa. Minä tiedän, että hän voi kohdata meidät, vaikka emme luekaan Hänen Sanaansa, mutta minä pelkään, että minä voisin tehdä virheen. Kun minä luen Hänen Sanaansa, silloin minä tiedän, että siinä ei ole mitään virheitä, ja että kokous saa aikaan jotakin sen perusteella, että Hänen Sanaansa on luettu.

Sen tähden me otamme perustukseksi ajatuksillemme ne Kirjoitusten kohdat, jotka me kohta luemme. Yksi on Joh. 10: 32- 39, toinen on tunnettu teksti Hebr. 13: 8. Me aloitamme Joh. 10: 32.

Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"

Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."

Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?

Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -

niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?

Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.

Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."

Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä.

Nyt Hebrealaiskirje 13: 8:

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Rukoilkaamme. Taivaallinen Isä, pyhitä tämä sanansaattaja tänä iltana, Herra, samoin sanoma ja Sanan kuulijat. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Amen.

Minä olen ensimmäistä iltaa varten valinnut tämän tutun tekstin, jotta me aluksi tutustuisimme toisiimme. Aihe kuuluu: Kristus julkituotuna kaikissa ajanjaksoissa.

Hebrealaiskirjeessä sanotaan meille, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Toisessa raamatunkohdassa me luimme, että juutalaiset asettivat hänet kysymyksenalaiseksi. Myöskin kreikkalaiset esittivät kysymyksen hänen kohdallansa. Jatkuvasti epäiltiin Häntä. Se johtui siitä, että niin monilla ihmisillä oli niin monia erilaisia selityksiä Hänestä.

Jokainen joka milloinkaan on kuullut Hänestä, kaipaa nähdä Hänet. Minä olen varma, että jos minä tänä iltana kysyisin, kuinka monet teistä haluaisivat nähdä Jeesuksen, niin silloin jokainen käsi kohoaisi. Ei ole ketään ihmistä, joka milloinkaan olisi kuullut Hänestä eikä haluaisi nähdä Häntä.

Jopa Hänen nimessänsä on jotakin erikoista, mikä yksinkertaisesti saa meidät valtaansa. Jo nimen "Jeesus" kuuleminen valtaa sydämemme, sillä tässä nimessä meillä on syntien anteeksiantamus; siinä meillä on lunastuksemme. Koko taivaallinen perhe kantaa tätä nimeä. Jumala otti tämän inhimillisen nimen ja antoi sen itsellensä, kun hän toi julki itsensä lihassa. Mikä ihana nimi!

Me ajattelemme häntä, joka on niin suuri. Ajanjaksojen kuluessa ihmiset ovat aina kaivanneet nähdä Jumalan. Niin oli myöskin sinä aikana, kun Job oli hädässä.

Minä olen sitä mieltä, että Jobin kirja on yksi vanhimmista Raamatun kirjoista. Se laadittiin kai Mooseksen aikana, joka kirjoitti viisi ensimmäistä kirjaa.

Minä uskon, että se oli Job, joka aikanaan huudahti: "Jospa vain voisin nähdä Hänet! Jospa minä vain tietäisin, miten minä pääsisin Hänen huoneeseensa!" Toisin sanoen, "Minä haluaisin mielelläni kolkuttaa Hänen ovellensa."

Me kaikki tiedämme, että meillä on alkuperä, mutta me olemme ikään kuin esiripun takana. Mutta meissä on kaipaus johonkin, sillä me tiedämme, että me tulemme jostakin. Me emme voisi olla sellaisia kuin olemme, jos ei olisi jotakuta, joka on tehnyt meidät sellaiseksi.

Minun kelloni ei ole voinut syntyä itsestänsä. Jokainen, joka omaa selvän ymmärryksen tietää, ettei kello eikä kivet siinä, eikä kellokoneisto, eikä säätölaite, ja aivan yhtä vähän viisarit ole syntyneet itsestänsä. Se on mahdotonta.

Katsokaa koko luomista, miten kaikki on säädetty yhteen. Me tiedämme, ettei se voinut tapahtua itsestänsä. Kuinka paljon enemmän onkaan ihminen kuin kello! Ihminen on keksinyt kellon, koonnut sen ja säätänyt. Jos on mahdotonta se, että jokin kello syntyisi itsestänsä, niin kuinka paljon mahdottomampaa on sitten se, että sinä ja minä voisimme syntyä itsestämme. Meidän olemassaolomme edellyttää Luojaa. Kun me tarkastelemme Hänen valtavaa luomakuntaansa, ja miten kaikki on harmoniassa, silloin me käsitämme, että Hän elää siinä.

Ottakaamme lehti, joka riippuu puussa. Noin elokuun puolivälissä, ennen kuin pakkanen tulee, jättää elämä puun ja menee takaisin juuriin. Sitten lehti putoaa maahan. Mistä se johtuu? On olemassa älykkyys, joka säätelee sitä. Puulla ei ole mitään omaa älykkyyttä. Elämä menee takaisin puun juuriin paetaksensa kylmyyttä. Jos se jäisi paikallensa, puu kuolisi. Talvi tappaisi sen.

Mitä lehdelle tapahtuu? Se makaa maassa ja mätänee. Mitä tekee elämänneste, kun se on juurissa? Se ottaa itseensä uutta ainesta, joka on peräisin mätänevistä lehdistä, kalsiumia ja mitä muuta niissä vielä on. Keväällä se sitten jälleen nousee ylös ja tuo esiin uudet lehdet. Se on todistus kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta.

Kun aurinko aamulla nousee, vastaa se vastasyntynyttä lasta. Kahdeksalta tai yhdeksältä se tulee kouluun, kymmeneltä sillä on koulu takanansa. Kello kaksitoista vastaa keski-ikää. Sitten se jälleen laskee länteen - se kuolee. Onko tämä kaikki? Ei, seuraavana aamuna se jälleen nousee, todistaaksensa elämästä, kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Jumala elää luomakunnassansa. Sen Hän tekee nyt ja on tehnyt sen kautta kaikkien ajanjaksojen.

Meillä on mahdollisuus todeta, elääkö Jumala vielä. Me voimme nähdä Hänet Hänen luomakunnassansa; mutta miten on Jumala vielä antanut ihmisten tuntea itsensä?

Joku kysyy: "Missä sitten Jumala on? Sinä puhut niin paljon Hänestä."

Lähetyskentällä Afrikassa he käyttävät sanaa amoyah, mikä merkitsee "näkymätön voima", kuten esimerkiksi tuuli. He sanovat: "Teidän Jumalanne, näkymätön Jumala, on kuten tuuli. Hän on voima, mutta me emme kykene näkemään Häntä."

No niin, minä uskon, että me voimme nähdä Hänet. Joh. 12 meille kerrotaan kreikkalaisista, jotka tulivat katsomaan Jeesusta. He sanoivat: "Me mielellämme haluaisimme nähdä Jeesuksen!" Yksi Hänen opetuslapsistansa toi heidät Hänen luoksensa. Hebr. 13: 8 sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos siihen aikaan yksi Hänen opetuslapsistansa saattoi tuoda jonkun Hänen luoksensa, niin miksi emme me Hänen opetuslapsinansa sitten voisi myöskin tänään tuoda etsivät Hänen läsnäoloonsa, jos Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Raamattuhan sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Minä tiedän että se kuulostaa liioittelulta, mutta jos teillä on joitakin minuutteja aikaa, uskon minä voivani asettaa Hänet aivan teidän eteenne, Jumalan avulla Hänen Sanansa perusteella ja Sanasta. Oi, millainen lohdutus se olisikaan meille! Sen tähden me olemme täällä. Me olemme täällä kristittyinä löytääksemme lohdutuksen, tullaksemme Jumalan läsnäoloon, ja tuodaksemme muitakin siihen, sillä me tiedämme: Hän, joka tuo lehdet takaisin, voi myöskin kohottaa ja tuoda takaisin meidät.

Onko se vain jokin myytti? Ovatko ne vain yhteen liitettyjä sanoja? Onko se jokin juutalainen taru? Vai onko se totuus? Jos on olemassa niin monia eksytyksiä, silloin täytyy myöskin jossakin olla totuus löydettävissä. Jos on olemassa väärä dollari, niin silloin minä toki sanoisin, että on myöskin olemassa oikea, jonka mukaan väärennetty tehtiin. Jos on niin paljon jäljiteltyä ja niin monia asioita, jotka me tänään näemme, silloin täytyy jossakin olla myöskin todellinen Jumala.

Eikö meidän tulisi vielä palvella Häntä, haluammeko kääntyä pois niistä asioista, joita teemme, palvellaksemme Häntä. Mitä meitä sitten hyödyttää tunnustuksemme, jos sen takana ei ole mitään? Meidän vilpittömyytemme ei varjele meitä kadotukselta. Myöskin pakanat ovat vilpittömiä. Monet ihmiset ovat täynnä vilpittömyyttä juoneet karboolihappoa, koska he luulivat sen olevan jotakin muuta. Vilpittömyys ei riitä. On olemassa oikea tie ja väärä tie.

Minä uskon, että Raamattu pitää paikkansa. Minä uskon, että jumalan Sana on oikeassa. Jumalan täytyy tuomita maailma jonkin mittapuun mukaan.

Minun esivanhempani olivat molemmilta puolilta irlantilaisia. Minun isäni ja äitini eivät tosin enää, mutta minun perheeni sitä ennen periytyi Irlannista ja oli katolinen. Minulle olisi ollut vain luonnollista palata takaisin katoliseen kirkkoon. Minun isäni ja äitini eivät olleet sen paremmin kirkollisesti vihittyjä kuin eivät he myöskään käyneet kirkossa. Kun olin kyllin vanha käsittämään, että on olemassa Jumala, niin kuin monet teistä olette lukeneet kirjastani, tiesin minä, että Jumala on jossakin.

Kysymys kuuluu: Jos Jumala tuomitsee maailman kirkon välityksellä, niin mikä kirkko se sitten on oleva? Jos se on katolinen kirkko, niin minkä katolisen kirkon mukaan sitten, roomalaisen vaiko ortodoksisen? Minkä mukaan Hän on sitten tuomitseva sen? Jos Hän tuomitsee sen protestanttisen kirkon mukaan, niin ovatko ne sitten metodistit, baptistit, helluntailaiset vai presbyteerit? Mitkä niistä? Vallitsee niin paljon sekaannusta.

Joku saattaisi sanoa: "Sillä ei ole väliä, niin kauan kuin ollaan vilpittömiä siinä." Oi, toki!

Raamatun ensimmäisessä kirjassa meille kerrotaan, minkä kautta synti, kärsimys, sairaus ja kuolema aiheutettiin: koska yksi henkilö ei uskonut Sanaa. Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirja 22, sanoo sama Jumala, että joka ottaa pois tai lisää yhden sanan, sen osa Elämän Puuhun otetaan pois. Sen täytyy siis olla tuomion kirja.

Joh. 1 me luemme: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli Sana... ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me olemme katselleet Hänen kirkkauttansa, kirkkautta, jonka Isä on suonut ainokaiselle Pojalle." Sana, Jumala itse, tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Hebr. 13: 8 sanotaan, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos Hän on sama, ja Hänhän on Sana, niin miten sitten on Sana kaikissa ajanjaksoissa julkituonut itsensä? Samalla tavalla sen täytyy myöskin nyt todistaa itsensä, jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämä on puhdas totuus. Hän on Sana. Miten on Sana kaikissa ajanjaksoissa julkituonut itsensä? Jumala ei muutu. Malakia 3: 6 sanotaan: "MINÄ olen Jumala enkä minä muutu."

Aivan sellainen, kuin Hän alussa oli, Hän on tänään. Alussa Hän oli ihmisille Sana. Jumala ei ole antanut ihmiskunnalle jotakin kirkkoa eikä jotakin uskontunnustusta suojaksi, vaan Hän suojasi ihmisen Sanallansa. "Uskokaa tämä Sana ja eläkää." Tänään se on sama. Kristus on Sana. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli tuo Sana... ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Mitä Hän oli muissa ajanjaksoissa, sitä täytyy Hänen tänäänkin olla, jos Hän pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä uskon nyt perusteellisesti selvittäneeni, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; ja Hän on Sana.

Jeesus sanoi: "Kirjoituksia ei voida tehdä tyhjäksi." Se on totta. Kirjoitukset sanovat Joh. 1: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Jumala tuli Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa lihaksi ja asui meidän keskellämme. Joh. 10: 35 Jeesus puhuu niistä, joiden luokse Hän tuli, ja sen Hän teki Sanana, joka oli alussa: profeetoista. Jeesus sanoo tässä: "Jo teidän omassa laissanne on kirjoitettuna, että niitä, joille Jumalan Sana tuli, kutsuttiin jumaliksi." Ja Jumalan Sana tuli profeetoille!

Hebr. 1 sanotaan, että Jumala muinaisina aikoina - se merkitsee vanhoina aikoina - moninaisesti ja monella tapaa puhui isille profeettojen kautta. Näiden päivien lopussa Hän on puhut meille Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa.

Huomatkaa, se oli Jumala! Jeesus sanoi, että niitä, joille Sana tuli, nimittäin profeettoja, kutsuttiin "jumaliksi". Ei ihminen itse ollut Jumala, niin kuin ei myöskään Jeesuksen Kristuksen ruumis ollut Jumala. Hän oli ihminen, jossa Jumala oli verhottuna.

Jumala on aina kätkeytynyt julkisuudelta ja paljastanut itsensä niille ihmisille, jotka uskoivat. Viime sunnuntaina minä saarnasin kappelissa Jumalan paljastamisesta. Jumala on aina verhoutunut, niin että ihmiset, jotka ovat ulkona maailmassa, eivät tunteneet Häntä. Mutta lapsillensa Hän paljastaa itsensä, nimittäin niille, jotka ovat valmiit astumaan esiripun taakse.

Vanhassa Testamentissa se oli esirippu mäyrän nahoista, jonka taakse Jumala kätkeytyi. Hän oli yliluonnollisessa kirkkaudessa, joka oi mäyrännahkaisen esiripun takana. Aikaisemmin ne olivat tavallisia mäyrän nahkoja.

Sana oli profeetta Mooseksessa. Hän nousi vuorelle. Hän oli kohdannut Tulipatsaan, josta hänelle puhuttiin. Hän meni, suoritti profeetan merkit ja toi Israelin kansan ulos Egyptistä tämän vuoren luokse. Sitten Jumala laskeutui ja vahvisti Mooseksen, kun Hän otti hänet sisälle tulipatsaaseen ja verhosi siihen. Kukaan muu ei voinut mennä sisälle. Kukaan ei voinut jäljitellä sitä. Se oli mahdotonta. He olisivat kuolleet. Se oli sallittu vain yhdelle miehelle. Hän meni sisälle Tulipatsaaseen, Jumalan kirkkauteen, yliluonnolliseen loisteeseen. Kun hän jälleen tuli ulos Sanan kanssa tuota ajanjaksoa varten, loistivat hänen kasvonsa Jumalan kirkkaudesta niin kovasti, että hänen täytyi verhota ne. Ihmiset eivät kyenneet katsomaan häntä. Se oli luonnollinen esirippu.

Mitä tapahtuu, kun joku ihminen nyt pääsee esiripun taakse yliluonnolliseen kirkkauteen? Maailma kutsuu häntä fanaatikoksi. He eivät käsitä, että he ovat väärässä. Ulkonaisesti ei hänessä ole mitään kaunista. Ehkä hänen lausumisensa ei ole tarkkaa. Ehkä hän ei pukeudu sopivalla tavalla. Ehkä hän ei pukeudu papin asuun. Hän ei pukeudu siten, kuin häneltä odotetaan. Näin saattaa olla, mutta katsokaahan, tämän "mäyrännahan", nahka-esiripun takana, on yliluonnollinen kirkkaus. Sisällä on Sana, siellä ovat näkyleivät. Yliluonnollinen kirkkaushan on valo; se on valo, joka saa jyvän kypsymään.

Te ihmiset Kansasista tiedätte sen vehnästänne. Ilman aurinkoa se ei kypsy.

Vasta sitten kun te astutte mäyrännahkaisen esiripun taakse, jätätte vanhan nahkanne, vanhat ajatuksenne, vanhat uskontunnustuksenne, ja tulette Jumalan läsnäoloon, tulee Sana teille eläväksi todellisuudeksi. Silloin te tulette tietoiseksi tästä yliluonnollisesta kirkkaudesta; Raamattu tulee teille uudeksi kirjaksi; silloin on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Te elätte Hänen läsnäolossansa, syötte näkyleipiä, jotka ovat määrätyt vain uskovaisia varten, tämän päivän pappeja varten. "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, omaisuudeksi korotettu kansa, joka tuo Jumalalle hengellisiä uhreja." Mutta teidän täytyy tulla esiripun taakse, nähdäksenne Jumalan paljastettuna. Jumala on paljastettu, kun Hänen Sanansa on tuotu julki.

Tänään on niin monia, jotka sanovat: "Me, sinä-ja-sinä, uskomme sen siten." Toinen ryhmä väittää: "Me, sinä-ja-sinä, uskomme sen siten." On olemassa niin monia selityksiä!

Jumala ei tarvitse mitään selittäjää; Hän selittää itse oman Sanansa. Raamattu sanoo, etteivät Kirjoitukset salli mitään omia selityksiä. Jumala paljastaa itsensä kun Hän tekee sen. Alussa Hän sanoi: "Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli. Se ei tarvitse mitään selitystä. Jumala sanoi: "Neitsyt tulee raskaaksi!" ja se tapahtui. Se ei tarvitse mitään selitystä. Jumala sanoi myöskin, että Hän viimeisinä päivinä vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle, ja Hän teki sen. Se ei tarvitse mitään selitystä.

Se on yhä vielä Sana. Sana on Jumala. Hän on jakanut jokaiselle ajanjaksolle tietyn sanan. Tarkatkaa, mitä Hän teki. Sitä varten Hän lähetti profeetan. Herran Sana tulee profeetoille. Profeetta paljastaa sen seurakunnalle, ja seurakunta uskoo sen. Niin Jumala toimii. Niin Jumala vaikuttaa Henkensä kautta.

Me tiedämme, että Hän täällä teki itsensä tunnetuksi Ihmisen Poikana, täyttääksensä Sanan. Kun Hän siihen aikaan oli maan päällä, toi hän julki itsensä julkisuudelle ulkonaiselta olemukseltansa Ihmisen Poikana. Hän tuli kolmessa poika-nimityksessä: Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana ja Daavidin Poikana. Ihmisen Poika merkitsee "profeetta". Jehova itse kutsui Hesekieliä "ihmisen pojaksi"(suom. käännös: "ihmislapsi"). Jehova puhui miehelle, profeetalle, ja puhutteli häntä "ihmisen pojaksi". Jeesus teki itsensä tunnetuksi Ihmisen Poikana, sillä kirjoituksia ei voida tehdä tyhjäksi.

Israelin lapset sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä meidän kanssamme, silloin me kuuntelemme; mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme...!"

Hän sanoi: "MINÄ en enää puhu siten heidän kanssansa, vaan lähetän heille profeetan."

5. Moos. 18: 15 sanotaan: "Minun kaltaiseni profeetan on Herra, sinun Jumalasi, antava nousta sinun keskuudestasi, kansalaistesi keskuudesta: häntä teidän tulee kuulla!" Tätä Kirjoitusten kohtaa ei voitu tehdä tyhjäksi; sen tähden Hänen täytyi tulla Ihmisen Poikana. Niin se oli määrätty Hänen ajanjaksoansa varten, kun Hän oli täällä maan päällä.

Kuolemansa, ylösnousemuksensa, taivaaseen astumisensa jälkeen Hän lähetti Pyhän Hengen. Tämä on Jumalan Poika. Jumalahan on Henki, ja seurakuntajaksojen aikana Hän on Jumalan Poika.

Tuhatvuotisessa valtakunnassa Hän on Daavidin Poikana istuutuva valtaistuimelle ja hallitseva. Hän on noussut ylös. "Joka voittaa, sen minä sallin istua Minun kanssani Minun valtaistuimelleni, niin kuin Minäkin olen voittanut ja istuutunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimellensa." Hän istuu nyt Isän valtaistuimella. Tuhatvuotisessa valtakunnassa Hän on kuitenkin istuva omalla valtaistuimellansa, sillä Hän on Daavidin Poika.

Hän on Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Daavidin Poika. Katsokaahan, se on yksinkertaisesti täydellistä.

Me olemme siis todenneet, että Hänen täytyi tulla profeettana. Kuinka muuttumaton Hänen Sanansa onkaan! Hän ei muutu. Jumala ei muutu, sillä Hän oli Profeetta Joosefissa, Hän oli Profeetta - Hän oli Jumala Joosefissa. Hän oli myöskin Jumala Daavidissa.

Katsokaahan, Joosef havainnollisti Kristuksen elämää melkein täydellisesti. Mutta myöskin hän teki virheen. Se osoitti, ettei hän vielä ollut Se. Me ihmiset epäonnistumme. Hän neuvoi isäänsä Jaakobia, joka oli profeetta: "Sano faaraolle, että te olette karjankasvattajia, sillä paimen on egyptiläisille kauhistus." Henki ei kuitenkaan sallinut sitä isälle. Hän sanoi: "Sinun palvelijasi ovat pikkukarjan paimenia." Te näette siis: siellä Joosef teki virheen.

Myöskin Daavid, tämä suuri mies, epäonnistui. Hän oli Jumalan sydämen mukainen mies. Siitä huolimatta hän otti Batseban ja oli sitä mieltä, että voisi kätkeä sen Jumalalta, jota hän koko elämänsä ajan oli palvellut. Mutta Jumala paljasti sen profeetta Naatanin kautta.

Mutta katsokaapa, mitä Daavid teki, sen jälkeen kun hänen oma kansansa oli hyljännyt hänet, ja hän pakeni hyljättynä kuninkaana. Yksi hänen veljistänsä oli häpäissyt hänen tyttärensä, ja toinen veli tappoi hänet. Sitten oli Absalom noussut häntä vastaan, saattanut sotajoukon puolellensa ja tehnyt salaliiton. Daavid, hänen oma isänsä, hyljättiin, hänen oma kansansa hylkäsi hänet, ja hänen täytyi paeta. Kun hän tuli erääseen kaupunkiin, astui eräs mies häntä vastaan, joka pilkkasi ja herjasi häntä. Yksi hänen kaartistansa veti miekan esiin ja sanoi: "Miksi saisi tämä kuollut koira kirota minun herraani, kuningasta? Salli minun mennä ja lyödä häneltä hänen päänsä pois!"

Daavid vastasi: "Salli hänen kirota, sillä Herra on sallinut sen hänelle."

Epäilyksettä ei Daavid tiennyt, mitä hän teki, kun hän hyljättynä kuninkaana nousi ylös Öljymäelle, katseli alas ja itki. Joitakin satoja vuosia myöhemmin oli Jeesus Kristus, Daavidin Poika, hyljättynä Kuninkaana samalla vuorella ja itki samoin tuota kaupunkia. Myöskin Häntä he kohtelivat häpeällisesti, jopa sylkivät Häntä.

Katsokaahan, kaikissa näissä asioissa on Kristus esitetty vertauskuvallisesti. Hän oli osa sitä. Jumala ei muutu. Hänen luonteensa ei muutu; Hänen olemuksensa ei muutu. HÄN on yhä vielä Sana. Mal. 3: 6 todistaa sen. Hän muuttaa vain ilmestymismuotoansa jokaisessa ajanjaksossa. Jokaiselle ajanjaksolle Hän on ajatellut tietyn osan Sanaansa. Se tuli ennustuksena, mitä tiettynä aikana tuli tapahtua. Niin pian kuin tämä ajanjakso tulee, Jumala muuttaa vain ilmestymisensä tapaa. Mutta aina on kysymys Jumalasta, Sanasta, joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Hebr. 4: 12 me voimme nähdä, että Jeesus oli täydellisesti tunnistettavissa teoistansa, sillä siinä sanotaan, että Jumalan Sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja on sydämen aivoitusten ja ajatusten tuomitsija.

Siitä Abraham tunsi tämän Miehen, joka pöly vaatteissansa seisoi hänen edessänsä, ja jonka Hän oli kutsunut. Molemmat muut menivät Sodomaan. Ihana kuva siitä päivästä, jossa me elämme! Me voimme verrata modernia Billy Grahamia ja muita niiden kanssa, jotka toivat ihmiset ulos Sodomasta.

Tarkastelkaa kuitenkin valittua seurakuntaa, todellista Abrahamin siementä. Loot oli Abrahamin veljen poika. Mutta tuo mies, joka puhui Abrahamin kanssa, ei mennyt sinne. Kun Hän puhui hänen kanssansa, puhutteli Hän häntä "Abrahamiksi". Ajatelkaa, että vielä hetki sitten hänen nimensä oli "Abram", ja hänen vaimonsa "Saarai", ei Saara.

Hän kysyi: "Abraham, missä on sinun vaimosi Saara?"

Tämä vastasi Hänelle: "Sisällä teltassa takanasi."

Silloin tämä sanoi: "Vuoden kuluttua tästä ajasta minä tulen jälleen sinun luoksesi: silloin on sinun vaimollasi Saaralla oleva poika."

Sille Saara nauroi sydämessänsä.

Tuo mies, joka Raamatun mukaan istui selkä kohti teltan aukkoa, kysyi sen tähden Abrahamilta: "Miksi Saara sitten nauroi?", joka oli teltassa Hänen takanansa.

Abraham kutsui tätä miestä Elohimiksi. Elohim merkitsee "itsessänsä olemassa oleva".

Sanalla Jumala on monia merkityksiä. Juuri englanninkielisten sanojen kohdalla tulee tarkata, koska yhdellä sanalla on usein erilaisia ja jopa vastakkaisia merkityksiä. Tämä puhujanpönttö saattaa olla jumala; jokin puu voi olla jumala; jokin ihminen voi olla Jumala - kaikki voi olla jumala. Niin yleinen on sanan "jumala" merkitys englanninkielessä.

Elohim kuitenkin merkitsee "itsessänsä olemassa oleva". Tämä puhujanpönttö ei ole olemassa itsestänsä. Ihminen ei ole olemassa itsestänsä. Puu ei ole olemassa itsestänsä. Mutta Elohim on olemassa itsestänsä, on ilmestynyt lihassa, seisoi siinä, söi ja joi. HÄN joi lehmänmaitoa, söi vasikanlihaa ja leipää, kun Hän puhui Abrahamin kanssa. Abraham puhutteli Häntä "Elohimiksi".

Luukas 17 Jeesus sanoi: "Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva tulemuksessa, kun Ihmisen Poika ilmestyy." Tässä ei sanota "Jumalan Poika", vaan "kun Ihmisen Poika ilmestyy" - kun Hän ilmestyy ja antaa seurakuntansa tuntea itsensä. Ihmisen Poika on ilmestyvä, ennen kuin luvattu Poika tulee.

Abraham oli nähnyt Jumalan erilaisessa hahmossa; valossa ja näyissä. Mutta nyt Jumala oli miehen hahmossa, juuri ennen kuin odotettu luvattu poika tuli.

Jeesus halusi sanoa, että ennen kuin luvattu poika tulee, olisi Elohim - Jumala julkituova itsensä, Sanansa, lihassa.

"Me haluaisimme mielellämme nähdä Jeesuksen."

Jumala on kaikkina aikoina julkituonut itsensä samalla tavalla: kun Hän kätkeytyi inhimillisen lihan taakse. Se on Jumala teissä. "Pieni hetki, niin maailma ei enää näe minua, mutta te tulette näkemään minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne." Hän on meissä, on oleva loppuun asti, kunnes Hän itse tulee alas taivaasta ja tekee itsensä siten tunnetuksi.

Mitä Hän on Sanassansa luvannut tätä ajanjaksoa varten? Jos te katsotte Raamattuun ja käsitätte, mitä tätä aikaa varten luvattiin, ja näette sen täyttyvän, silloin ei ole mitään merkitystä sillä, kutsuuko joku sitä oikeaksi tai vääräksi. Se on oikein, koska Jumala sen kautta selittää oman Sanansa.

Hän ei tarvitse ketään, joka sanoo: "Voi, nämä päivät ovat ohitse. Jumalallista parantumista ei ole olemassa. Tämä kaikki on vain fanatismia." Se ei pidä paikkaansa! Jos Jumala sanoo, että Hän tietyssä ajanjaksossa on tekevä jotakin, silloin Hän on tekevä sen. Mutta on kysymys siitä, että me liitymme johonkin vanhaan mielipiteeseen aikaisemmalta ajalta, johonkin vanhaan oppiin, ja sen tähden emme käsitä sitä.

Tästä syystä he eivät myöskään tunteneet Jeesusta, kun Hän tuli. He halusivat edelleenkin elää lain alla, vaikka Raamatussa yksiselitteisesti oli kirjoitettuna jotakin muuta. Tässä se on. Minä luen sen teille: "Hän sanoi heille: tutkikaa Kirjoituksia, sillä te olette sitä mieltä, että teillä niissä on iankaikkinen elämä, ja ne ovat todellakin se, mikä todistaa Minusta."

"Jos Kirjoitukset eivät todista Minusta, silloin se on väärin." Heidän olisi toki tullut käsittää, että neitsyen tuli tulla raskaaksi. Hän oli todellakin täydellinen vastaus noihin Kirjoitusten kohtiin! Me kristityt uskomme sen.

Mitä olisi hyödyttänyt, jos Mooses olisi astunut esiin Nooan sanoman kanssa? Mitä se olisi hyödyttänyt, jos Johannes Kastaja olisi tullut Mooseksen sanoman kanssa?

Me emme ole vastaanottaneet Sankeyn sanomaa. Meille ei ole tuotu Moodyn sanomaa. Me olemme kuulleet tämän hetken sanoman. Se ei ole Lutherin eikä Wesleyn sanoma. Ne olivat hyviä, mutta tämä on toinen päivä toisen lupauksen kanssa. Tämä on toinen seurakuntajakso. "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." On hämmästyttävää, miten sokeita ihmiset voivat olla tässä seurakuntajaksossa, mutta niin täytyy olla. Raamattu sanoo, että he tulevat tässä Laodikean seurakuntajaksossa olemaan penseitä ja tulevat sylkäistyiksi ulos Hänen suustansa. Mutta kaikki, joita Hän rakastaa, ne hän vakuuttaa ja heitä Hän kurittaa. Hän on ilmoittanut, että siten tulisi olemaan tässä Laodikean seurakuntajaksossa.

Ajatelkaa sitä, Jumala muuttaa hahmoansa. En morphe, kreikkalainen sana sille merkitsee, että Hän astuu esiin erilaisissa "rooleissa", kuten näyttelijä Carmenissa tai jossakin Shakespearen näytelmässä. Häntä voitaisiin verrata johonkin näyttelijään, joka muuttaa ulkonäköänsä. Kaikki, mikä teki profeetat siksi, oli Jumala noissa profeetoissa. Jeesus sanoi: "Jos Kirjoitukset kutsuivat jumaliksi jo niitä, joille Jumalan Sana tuli ... kuinka te voitte sitten sitä, ...jonka Hän on lähettänyt maailmaan, syyttää jumalanpilkasta, koska Minä olen sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika?'"

Samoin on tänään; se on Jumala paljastettuna lihassa, tämän hetken Sanoma, tämän päivä Valo. Me emme voi enää pitäytyä kiinni aikaisempiin sanomiin; ne ovat täyttäneet tarkoituksensa. Me elämme enää vain tuon valon loisteessa.

Suurin rikos, tai suurin ryöstö, mistä maailma milloinkaan on tiennyt, tehtiin hiljattain Englannissa väärien valojen avulla. Rautatieryöstöä, jossa saatiin saaliiksi seitsemän miljoonaa dollaria, ei historiassa ole vielä ollut. Se oli suuri rikos, huippukohta koko rikosmaailmalle maan päällä.

Suurin rikosmuistomerkki tässä ajanjaksossa, maailmassa, jossa me elämme, on väärä valo tässä hetkessä, jonka kautta meille jälleen yritetään tuoda perittyjä uskontunnustuksia ja samankaltaista, vaikka me olemme eläviä, kirjoitettuja kirjeitä. Toisin sanoen: me olemme eläviä kirjeitä, jotka ovat kirjoitetut ja elämme nyt Jumalan Sanan, kuten Hän tätä aikaa varten on luvannut. Julki tullut Sana; kirjoitetut kirjeet, jotka elävät sen. Sitä olivat apostolitkin.

Sitä oli myöskin Johannes Kastaja. Hän oli sen ääni, joka huutaa erämaassa. Hän yritti sanoa sen heille. Malakia 3: 1 koski myöskin häntä: "Tietäkää: minä lähetän enkelini, että hän valmistaa tien eteeni..." Hän oli tämä elävä Sana.

Niin on todellinen, uudestisyntynyt seurakunta elävä Jumalan Sana tässä hetkessä. Se on tämän hetken julkitullut Sana. Tutkikaa Kirjoituksia ja todetkaa, mitä tässä ajanjaksossa tulee tapahtua. Siinä teillä on jälleen elävä Kristus, joka vain ottaa toisen hahmon.

Hänet oli yksiselitteisesti vahvistettu Messiaaksi. Heidän olisi tullut käsittää se. Me tiedämme, mitä Messiaan tuli olla. Hänen tuli olla profeetta. Niin sanoo Raamattu Hänestä. Sen Hän sanoi itsestänsä, kun Hän kysyi: "Kenenä te Minua pidätte, Ihmisen Poikaa?" HÄN aina kutsui itseänsä tuon ajanjakson profeetaksi, Jumala- profeetaksi. Sitä Hän myöskin oli.

Mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala- profeetta. Hän oli, mitä Daavid, Mooses, Elia, mitä he kaikki yhdessä olivat - Hänessä asui koko jumaluuden täyteys ruumiillisesti." Hän oli Jumala-profeetta. Hän oli Jumala, Jehova, joka omassa Pojassansa tuli lihaksi, joka valmisti itsellensä ruumiin, julkituodakseen itsensä siinä. Kaikki muut olivat epäonnistuneet. Heissä oli puutteita. Mutta Hän oli puutteeton. Jopa Jumala itse sanoi: "Tämä on Minun rakas Poikani, johon Minä olen mielistynyt." Se pitää paikkansa. Hänessä ei ollut mitään puutetta. "Kuulkaa Häntä!" Hän oli julki tullut Jumala.

Häntä syytettiin: "Sinä teet itsesi Jumalaksi, teet itsesi Jumalan kaltaiseksi." HÄN oli sitä. HÄN oli Hänen oma Poikansa. Amen. HÄN oli Jumalan julkituleminen. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

Myöskin näissä viimeisissä päivissä Hän puhuu Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ihmisille ja antaa tuntea itsensä. Mitä sitten on Kristus? Sana! Mikä Sana - Mooseksen Sanako? Sitäkin, mutta tänään Hän on tätä päivää varten julki tuotu Sana.

Huomatkaa, millainen Jeesus oli. Hänenhän tuli olla Profeetta, sen tähden me haluamme todeta, oliko Hänellä Messiaan merkki. Tarkastelkaamme seuraavien viiden tai kymmenen minuutin ajan vielä Johannes 1, ennen kuin lopetamme. Johannes 1 me näemme, miten Hän tuli maan päälle. Hän syntyi neitsyestä, niin kuin Raamattu oli ennalta sanonut. Hänet vastaanotettiin neitsyen syliin.

Mutta tuo neitsyt ei ollut sen tähden mikään jumalatar. "Miten sitten on Marian suhteen?" Myöskin hän oli epätäydellinen. Hän oli nainen kuten kuka tahansa muukin nainen; ei mikään jumalatar, vaan nainen. Joku sanoi minulle: "Etkö sinä häpeä sanoa noin?" Varmastikaan en!

Pankaa merkille, missä hän teki virheensä. Se oli, kun he menivät pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Kotimatkalla hänen vanhempansa huomasivat, ettei Hän ollut heidän kanssansa. Sen tähden he palasivat takaisin ja etsivät Häntä. Kolmen päivän kuluttua he lopulta löysivät Hänet, kun Hän temppelissä väitteli pappien kanssa Kirjoituksista. Huomatkaa, mitä Maria sanoi Hänelle noiden pappien, arvostelijoiden, läsnäollessa. Hän sanoi: "Sinun isäsi ja minä olemme pelolla etsineet Sinua!"

Mutta Sana korjaa aina erehdyksen. Myöskin kaksitoistavuotiaana poikana Hän oli jo Sana. Mistä muualta tämä viisaus sitten olisi?

Ajatelkaa sitä, siellä Maria kielsi todistuksensa. Hän tiesi, että Jumala oli Hänen Isänsä, ja täällä hän puhui Joosefista, kun hän sanoi: "Sinun isäsi ja minä etsimme Sinua pelolla!"

Hän vastasi: "Ettekö te tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?" Näettekö te? Jos Joosef olisi ollut Hänen isänsä, silloin olisi Hänen täytynyt toki valmistaa huoneen ovia ja vastaavaa, ollaksensa Isänsä tykönä. Mutta Hän askaroi todellakin Isänsä asioiden kanssa, kun Hän esitti Sanan tuota päivää varten. Hän oli Sana. Amen. Katsokaahan, tämän virheen teki Maria. Mutta Hän ei tehnyt mitään virhettä, sillä hän oli Täydellinen.

Hän syntyi, kasvoi, tuli Johanneksen kastamaksi, Pyhä Henki laskeutui Hänen yllensä, ja Hän meni erämaahan. Sen jälkeen Hän alkoi parantamispalvelustehtävänsä. Eräs mies nimeltänsä Simon tuli veljensä Andreaksen kanssa erääseen kokoukseen.

Kuunnelkaa nyt hyvin. Me lopetamme pian. Katsokaahan, mitä Hän siihen aikaan oli. HÄNhän oli puhunut isille profeettojen kautta ja näinä viimeisinä päivinä Poikansa kautta. Katsokaa, mitä Jumala tänään on. Todetkaa, tekeekö Hän itsensä tunnetuksi samalla tavalla.

Miten Hän siihen aikaan antoi tuntea itsensä? Tuliko Hän alas ja sanoi: "MINÄ olen käynyt sen ja sen koulun; minä olen osallistunut promootioon jne. Nyt Minä olen valmis palvelustehtävääni varten!"? Ei. Sitä Hän ei tehnyt. Hän meni erämaahan kuten Johanneskin teki ja astui esiin Pyhän Hengen voitelemana.

Tarkatkaa, miten Hän antoi tuntea itsensä, kun Hän alkoi saarnata. Siellä oli eräs mies nimeltänsä Andreas, joka jo oli kuullut Johannesta. Hän kulki Jeesuksen kanssa saadaksensa tietää, missä Hän asui, ja seurasi Häntä kokoukseen. Sitten hän toi veljensä Simonin. Kun Simon tuli Jeesuksen läsnäoloon, sanoi Jeesus hänelle: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika." Se todisti, kuka Hän oli. Siellä muutettiin hänen nimensä Simonista Pietariksi, mikä merkitsee "pieni kivi". Myöhemmin hän oli päävastuussa seurakunnassa.

Tarkatkaamme vielä jotakuta, josta siellä on puhe: Filippusta. Hän sanoi ehkä itseksensä: "Hetkinen! Neljäänsataan vuoteen meillä ei enää ole ollut mitään profeettaa. Me tiedämme, kuka seuraava profeetta tulee olemaan."

Hän kulki noin viisitoista mailia vuoristoon, missä hän löysi ystävänsä, jonka kanssa hänellä aina oli raamattutunteja. Te voitte merkitä muistiin tuon kohdan, kun te olette löytäneet sen. Tämä oli hyvin vilpitön, hieno ja sivistynyt mies. Hänen nimensä oli Natanael. Epäilyksettä hän meni hänen luoksensa kotiin, totesi kuitenkin, ettei hän ollut siellä. Todennäköisesti hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Hän on mennyt oliivitarhaansa rukoilemaan."

Filippus oli aivan innoissansa siitä, mitä hän oli kokenut. Se oli täydellinen täyttymys 5. Moos. 18: 15: profeetta oli astunut esiin! Sen tähden hän meni Nataelin luokse ja sanoi: "Tule ja katso, kenet me olemme löytäneet." Hänellä ei ollut aikaa keskustellaksensa säästä ja muusta. Sanoma oli kiireinen. Hänen sydämensä paloi. Tämä on hätänä meidän suhteemme: meillä on liian paljon muita asioita tämän ohella. Ensimmäinen, mitä hän sanoi, oli: "Tule ja katso, kenet me olemme löytäneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista."

Me haluamme mennä mukaan heidän keskusteluunsa, jota he kävivät matkallansa meren rantaa pitkin. Minä voin kuulla, miten Filippus sanoo Natanaelille: "Sinä tunnet tuon vanhan kalastajan, eikö vain?"

"Ai, sinä tarkoitat sitä vanhaa Johannesta, joka hiljattain on kuollut."

"Ei, ei. Hänen poikaansa Simonia."

"Oi kyllä. Minä olen ostanut häneltä kaloja. Miten on sitten hänen suhteensa? Hänellähän ei ole kyllin koulutusta, voidaksensa tehdä allekirjoituksensa. Hän ei osannut edes allekirjoittaa kuittiani." Raamattuhan sanoo, että he olivat ihmisiä ilman koulutusta ja opittua sivistystä; tiedettiin kai myöskin, että he olivat olleet Jeesuksen seuraajia. Hän ei siis osannut edes allekirjoittaa kuittia.

Hän sanoi: "Tiedätkö mitä? Kun hän tuli tämän Miehen läsnäoloon, sanoi Hän hänelle, vaikka ei tuntenut häntä, että hänen nimensä on Simon ja että hän on Johanneksen poika." Hän jatkoi: "Eikö tämä ole Messias? Eikä tämä ole se Profeetta? Eikö tämä ole Kirjoitusten täyttymys 5. Moos. 18? Seuraa toki Hänen elämäänsä takaisinpäin. Missä päivässä me elämme? Me odotamme tulevaa Messiasta. Jokainen meistä hebrealaisista. Eikö nyt olla niin pitkällä?"

"Hetkinen", tuumasi Natanael, "se minun täytyy itse koetella."

"Se ei yllättäisi minua ollenkaan, jos Hän tuntisi sinut."

"Oi, sen tahtoisin kokea. Menkäämme kokoukseen ja nähkäämme, tapahtuuko se."

Niin pian kuin hän oli tullut kokoukseen, meni hän Jeesuksen luokse. Tämä sanoi: "Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä."

Natanael kysyi: "Mistä Sinä tunnet minut?"

Jeesus vastasi hänelle: "Ennen kuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin Minä sinut." Sitä se oli! Sitä se oli!

Mitä se merkitsee? Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." Katsokaahan, Hän todisti, että Hän itse oli Sana.

Miten kuului tämän miehen vastaus? "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin Kuningas!"

Mutta siellä oli myöskin sellaisia, jotka eivät uskoneet sitä. He sanoivat: "Tämä mies on Beelsebul."

Jeesus sanoi: "MINÄ annan teille anteeksi, että te Jumalan Henkeä kutsutte joksikin saastaiseksi", sillä sovitusuhria ei vielä oltu täytetty, "mutta kun Hän, Pyhä Henki on tullut" - Hän on persoonapronomini; ei siis mikään ajatus, vaan Persoona - "kun Hän, Pyhä Henki, on tullut, ja tekee saman, niin joka silloin puhuu sanankin sitä vastaan, sille sitä ei milloinkaan anneta anteeksi." Ajatelkaa sitä: HÄN on eilen, tänään ja iankaikkisesti sama: lihaksi tullut Sana, joka tekee itsensä tunnetuksi. Mitä me tähän asti olemme tarkastelleet, Hän teki juutalaisten keskuudessa.

On olemassa vain kolme erilaista ihmisrotua. Rotuerottelu ja syrjintä eivät kiinnosta minua. Minä olen Kristuksen palvelija ja palvelen kaikkia ihmisiä. Mutta kuulkaa. Sallikaa minun sanoa jotakin. Katsokaa tänne, olivat juutalaiset, samarialaiset ja pakanat.

Evankeliumissa kerrotaan, että Pietarille annettiin avaimet. Helluntaipäivänä hän avasi juutalaisille oven. Myöhemmin Filippus meni Samariaan, ajoi siellä ulos paholaisia ja kastoi. Mutta Pyhä Henki ei vielä ollut langennut. Silloin Pietari tuli sinne, pani kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. Korneliuksen kotona vastaanottivat pakanat Hänet.

Pakanat, me anglosaksit esim. emme siihen aikaan odottaneet Messiasta. Me olimme pakanoita, jotka orjuutettiin siten, että he palvelivat epäjumalia. Mutta niin juutalaiset kuin samarialaisetkin odottivat Messiasta.

Eräänä päivänä täytyi Jeesuksen, kun Hän halusi mennä Galileaan, ottaa tiensä Samarian kautta, joka on vuoristossa. Me olemme tarkastellee, kuinka Hän julkitoi itsensä Messiaana, kun Hän osoitti Messiaan merkin. Mutta koska sitä pilkattiin, täytyi Hänen valita tiensä Samarian kautta. Myöskin he odottivat Messiasta. Lopulta Hän tuli keskipäivän aikaan erääseen kaupunkiin nimeltään Sykar.

He istuutuivat kaivolle, joka oli kaupungin portin ulkopuolella. Se on yhä vielä olemassa. Se oli yleinen kaivo. Kaikki tulivat noutamaan vetensä sieltä. Ei ollut mitään pumppua, vaan ämpäri laskettiin köydellä alas ja nostettiin siten vesi ylös. Siihen aikaan oli suuria ruukkuja, joita on vieläkin. Jotkut teistä naisista laittavat kirjoja päänsä päälle ja astelevat siten edestakaisin osoittaaksensa, että he osaavat tasapainoilla. Teidän tulisi kerran nähdä, miten nämä naiset kantavat 25 litran ruukkua päänsä päällä ja toista lantiollansa ja kulkevat samalla keskustellen. He ovat yksinkertaisesti täydellisiä tasapainoilussa.

Koska oli keskipäivä tai noin 11.00, kun he saapuivat sinne, lähetti Hän opetuslapsensa kaupunkiin ostamaan elintarvikkeita.

Kaupungissa asui eräs huonomaineinen nainen. Hän ei saanut toisten kanssa noutaa vettä; sen tähden hän tuli ulos tähän aikaan. Kun hän juuri halusi laskea vesiämpärin alas, näki hän miehen istuvan muuria vasten, joka sanoi hänelle: "Nainen, anna Minulle juotavaa."

Juutalaisten ja samarialaisten välillä vallitsi ankara "rotuerottelu". Sen tähden nainen antoi heti Hänen tietää, että ei ollut tavallista Hänen kaltaisellensa miehelle pyytää samariattarelta palvelusta, sillä juutalaiset ja samarialaiset eivät ajatelleet hyvää toisistansa. Heillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. HÄN vastasi: "Jos sinä tietäisit, kuka se on, joka toivoo sinulta juotavaa, niin sinä pyytäisit Häneltä, ja Minä antaisin sinulle vettä, mitä sinä et täältä saa."

Mitä Hän teki? HÄN otti Hengen kanssa yhteyden tähän naiseen. Hänhän oli profeetta. He puhuivat siitä, tulisiko rukoilla Jerusalemissa vai tuolla vuorella. HÄN sanoi: "Isä haluaa rukoilijoita, jotka rukoilevat Häntä hengessä ja totuudessa."

HÄN puhui naisen kanssa niin kauan, kunnes totesi hänen hätänsä. HÄN tutki, kunnes totesi hänen hätänsä. Me kaikki, jotka luemme Raamattua, tiedämme Joh. 4 mitä se oli. Mitä me totesimme? Hänellä oli liian monia miehiä. HÄN sanoi: "Mene, kutsu miehesi ja tule sitten jälleen tänne!"

Nainen vastasi: "Minulla ei ole mitään miestä."

Siihen hän vastasi: "Sinä sanoit totuuden, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi."

Katsokaa eroa tämän naisen ja noiden päivien pappien välillä.

Nainen sanoi: "Herra, minä näen: Sinä olet profeetta. Neljään sataan vuoteen ei ole enää yhtään astunut esiin. Minä käsitän, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, on Hän antava meille tiedon kaikesta." Pitääkö tämä paikkansa? "Hän on näyttävä meille nämä asiat ja sanova meille kaiken."

Hän vastasi hänelle: "MINÄ olen se, joka puhun sinun kanssasi."

Tuo Mies, joka siellä istui, oli tavallinen, noin kolmekymmentävuotias. Todennäköisesti Hän näytti melkein viisikymmentä vuotiaalta, sillä Joh. 8 sanoivat juutalaiset Hänelle: "Sinä et ole vielä viisikymmentävuotias, ja olisit nähnyt Abrahamin? Nyt me tiedämme varmasti, että Sinä olet pahan hengen riivaama."

Mutta Hän sanoi: "Ennen kuin Abraham oli, Minä olen."

Siellä Hän istui, nuorena miehenä, jonka parta ehkä Hänen tekojensa johdosta jo oli hiukan harmaantunut, sillä Hänen inhimillinen ruumiinsa oli heikko. "Hänellä ei ollut mitään muotoa eikä kauneutta, niin että olisimme Häntä halunneet" - niin kuin vanhat mäyrän nahat. Mutta sisällä oli yliluonnollinen kirkkaus; Hänen sisimmässänsä oli Jumala! Jumala! Mitä se oli? Siellä Hän teki itsensä tunnetuksi Jumalan Sanana, koska hän tunsi naisen sydämen ajatukset. Se oli Jumalan Sana. Hän oli Jumalan Sana!

Jumalan Sana vaikuttaa yhä vielä saman, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Käsitättekö te sen? Voitteko nyt tarttua siihen ajatuksissanne? Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hän juoksi kaupunkiin ja sanoi: "Tulkaa ja katsokaa Miestä, joka on sanonut minulle kaiken, mitä minä olen tehnyt! Eikö tämä ole Messias?"

Tämä oli Messiaan merkki juutalaisille ja samarialaisille. Hän ei katso keneenkään henkilöön, ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Siihen aikaan Jumalan vaikutus juutalaisia ja samarialaisia kohtaan kulki loppuansa kohti, ja tämä on ajanjakson loppu kansakunnille. HÄN julkitoi itsensä jatkuvasti, uskonpuhdistuksen aikana jne, loppuun asti, josta Hän on luvannut, että viimeisinä päivinä, kun Ihmisen Poika ilmestyy pakanoille, tulisi olemaan niin kuin Abrahamin päivinä. HÄN palaisi takaisin.

Tähän voitaisiin vielä sanoa niin paljon. Mutta minä haluaisin kiiruhtaa, sillä on jo yli klo 9.00. Jos Herra suo, lopetamme me klo 9.30.

Huomatkaa, profeetta Sakarja sanoi luvussa 14: 7: "Se on oleva yhtä ainoata päivää - se on Herralle tunnettu - ilman päivän ja yön vaihtumista, ja myöskin ehtoolla on oleva valoisaa." Sitä me haluamme vielä nopeasti tarkastella. Mikään Kirjoitus ei voi raueta tyhjiin. Kaiken täytyy toteutua.

Missä aurinko nousee? Idässä. Missä se laskee? Lännessä. Sivilisaatio on kulkenut auringon kanssa, samoin Evankeliumi. Käsitättekö te sen? Me olemme nyt länsirannikolla; jos me kulkisimme eteenpäin, tulisimme me jälleen itään. Tyynen Valtameren takana on itä. Sen välissä ei ole enää mitään. Sivilisaatio on kulkenut auringon kanssa.

Evankeliumi on ylittänyt meret. Paavalin kautta se tuli Välimeren alueelle, kulki sitten Saksaan, Saksasta kanaalin ylitse Englantiin, Englannista Atlantin ylitse Yhdysvaltoihin, ja nyt se on tullut Tyynelle Valtamerelle.

Huomatkaa: se on sama aurinko, joka idästä nousee ja laskee lähteen. Sama Pyhä Henki, joka helluntaipäivänä lankesi idässä, on tänään täällä. Se oli yksi päivä, jota ei itse asiassa voitu kutsua päiväksi. Se oli pilvinen, sateinen, niin pilvinen ja sateinen, kuin täällä Kansasissa on. Meillä oli kylliksi valoa, liittyäksemme kirkkoihin - seurakuntiin ja vastaavaan, kylliksi valoa kulkeaksemme siinä hiukan eteenpäin. Mutta Hän on sanonut: "Ehtoolla on oleva valoisaa. Aurinko on jälleen puhkeava esiin." Pyhä Henki palaa näinä viimeisinä päivinä takaisin koko Jumalan voiman täyteyden kanssa. Jumalan Sana tuo julki itsensä.

Se oli kuin pyramidi, joka syntyy. Ensimmäinen uskonpuhdistus toi esiin luterilaiset, sitten tuli Wesley ja myöhemmin helluntaiherätys. Nyt meidät sovitetaan. Kun huippukivi jälleen tulee pyramidiin, täytyy Hänen sopia aivan yhtä hyvin kuin kaiken muunkin. Se on oleva niin täydellistä, ettei edes veitsen terä mahdu siihen väliin. Niin täsmälleen on palvelustehtävä näinä viimeisinä päivinä oleva sopusoinnussa.

Se on kuin teidän kätenne suhteen, joka on positiivi. Sen varjo on negatiivi. Toinen liikkuu toista kohti, ja lopulta ne tulevat yhdeksi. Niistä tulee yksi. Samoin on seurakunnan suhteen: Morsian ja Kristus tulevat yhdeksi, kuten mies ja hänen vaimonsa tulevat yhdeksi. Se lähenee viimeisiä päiviä, ja siinäkö me vielä yritämme elää jonkin toisen ajan loisteessa? Hän on toki sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Siten Hän vahvistaa Hebr. 13: 8 täydellisesti: "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti."

Me olisimme aivan yhtä hyvin voineet elää Lutherin ajanjaksossa. Kun me katsomme taaksepäin tuohon ajanjaksoon, käsitämme me yksiselitteisesti, että Luther oli Sardeen sanansaattaja, missä ratsu tuli esiin ja jäännös meni sisälle.

Wesleyn aika oli Filadelfian seurakuntajakso. Se oli valtavien herätysten ja aidon veljesrakkauden aika. Me olemme todenneet, että Wesley otti paikkansa aivan siten, kuin Raamattu oli sen hänestä ennustanut.

Tänään me löydämme Hänet sieltä, missä Hänen sen mukaisesti, mitä Hän on sanonut, tulee olla. Se on se hetki, aika, jossa me elämme.

Kuulkaa. Kreikkalaiset eivät tunteneet Häntä. Miksi? He sanoivat: "Me haluaisimme mielellämme nähdä Jeesuksen." Siitä huolimatta he eivät tunteneet Häntä, koska Hän oli kätketty inhimilliseen temppeliinsä - Jumala miehen hahmossa. Inhimillinen verhous sokaisi heidät. He eivät voineet ymmärtää sitä. "Sinä, joka toki olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."

Hän vastasi: "Kirjoitukset ovat jopa niitä, joille Jumalan Sana tuli, kutsuneet jumaliksi, ja Kirjoitukset eivät voi kadottaa pätevyyttänsä."

HÄN, Jumalan Poika, Lunastaja, oli koko Sanan täyteys, Sana tuota päivää varten. Jumala itse tuli tämän maan päälle ja asui ihmisessä, voidakseen ottaa kuoleman yllensä ja lunastaaksensa kaiken. HÄN, Elämän Puu Eedenin puutarhasta, Mies, ei nainen, toinen Adam, kuoli ja haudattiin, jälleen tuodaksensa esiin tuon "aineen", maahan pudonneet lehdet, ylösnousemuksessa. Amen! Kuinka paljon voitaisiinkaan vielä sanoa siitä! Me tarvitsisimme tunteja!

Nyt me olemme tulleet tähän pisteeseen. Pakanat eivät siihen aikaan käsittäneet sitä, koska se oli kätkettynä inhimilliseen lihaan. Minä kysyn itseltäni, eikö meille käy juuri siten. Minä kysyn itseltäni, emmekö me teekin saman virheen kuin he siihen aikaan, kun me emme tunnista Häntä. HÄN, Sana tuota ajanjaksoa varten, toi julki itsensä inhimillisessä ruumiissa. Hän oli nuori Mies ilman koulutusta. Ei kerrota, että Hän olisi käynyt koulua. Meillä ei ole mitään dokumenttia siitä, että hän milloinkaan olisi ollut jonkin tuon ajan organisaation jäsen. Hänellä ei ollut sen paremmin sivistystä kuin ei hyvää mainettakaan. Häntä kutsuttiin "hulluksi", viinin juojaksi, syntisten ystäväksi, sellaiseksi, joka halusi asettaa maailman päälaelleen, aviottomaksi. Hänen äidistänsä sanottiin, että hän oli raskaana jostakin sotilaasta, ja kutsui Häntä sitten "Jumalan Pojaksi". Heille Hän oli vain galilealainen, joka piti itseänsä profeettana.

Mutta Sana tuli julki! "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi." Niin on tänään, kun me näemme tämän valtavan Pyhän Hengen vaikutuksen tulevan julki. "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi." Jeesus Kristus paljastaa itsensä Sanansa kautta jokaisessa sukupolvessa samaksi.

Kumartakaamme päämme.

Kristityt ystävät, minä haluaisin pyytää teitä pysähtymään ja ajattelemaan hetken. Onko tämä totuus vai onko se petos? Mitä se on? Jos se on totuus, silloin me olemme sille kaiken velkaa. Minne me kuljemme? Minne se päättyy? Miten te voitte tietää, että te uskotte oikean? HÄN oli alusta alkaen Sana, ja Sana erottaa sydämen ajatukset. Niin se tapahtui profeettojen kautta, niin se tapahtui Kristuksen kautta, ja Hän on luvannut sen myöskin viimeisiä päiviä varten, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Taivaallinen Isä, ota Sinun Sanasi ja aseta se kaikkien niiden sydämeen, jotka tänä iltana ovat täällä kokoontuneina. Me käsitämme, Herra, että me elämme Sinun tulemuksesi varjossa. Varjo ja positiivi tulevat yhä lähemmäksi toisiansa, vuosi vuodelta. Me näemme, miten pelottavat merkit ilmestyvät, ja luemme siitä sanomalehdistä ja viikkolehdistä. Kuu on muuttuva vereksi. Kaikkialla maailmassa kuullaan maanjäristyksistä. Koko maailmaa ravistellaan.

Tuona päivänä, kun Jumalan Poika virallisesti hyljättiin ja ristiinnaulittiin, vapisi koko maa. Nyt me toteamme, että yksi suuri ryhmä, joka kutsuu itseänsä Kirkkojen Maailmanneuvostoksi, on julkisesti hylännyt Hänet, niin kuin tästä Laodikean seurakuntajaksosta on ennalta sanottu. HÄN seisoo ulkona seurakunnan edessä ja kolkuttaa ovelle, tullakseen jälleen päästetyksi sisälle. Hiljattain oli jälleen maanjäristys, joka ei järisyttänyt muita, vaan meidän kansakuntaamme. Koko maa vapisi. Niin oli, kun Jeesus virallisesti hyljättiin. Tänään Hän on täällä ja pyytää. HÄN on yksiselitteisesti tehnyt itsensä tunnetuksi samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Käsittäkööt uskovaiset sen. Käsittäkööt sen sairaat, Herra. Olkoot he kykenevät tänä iltana koskettamaan Hänen viittansa lievettä kuten silloin. Paranna sairaat ja pelasta kadotetut. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen. Jumala siunatkoon teitä.

Mitä tulee rukousjonoon, niin meillä on vielä vain vähän aikaa, nimittäin täsmälleen viisitoista minuuttia, jos me haluamme sulkea täsmällisesti. Minä voin sanoa vain yhden asian: Minä olen ihminen, ja minun sanani voivat olla väärät kuten jokaisen muunkin ihmisen, niin kuin meidän kaikkien. Minä olen tänä iltana tuonut teille todisteen, että jokainen profeetta ja kaikki muut ovat tehneet virheitä. Mutta Jumala ei tee mitään virheitä. Hänen Sanansa on totuus. Kuinka monet uskovat, että Hän on Sana? Jumala siunatkoon teitä. Siihen on minun uskoni perustuneena - ei mihinkään vähäisempään kuin Jeesuksen Vereen, ja Jeesus on Sana.

Minä uskon, että Billy on jakanut rukouskortteja. Onko jaettu rukouskortteja? Minä en tiennyt sitä tarkalleen. Alunperin hän ajatteli, ettei hän voisi tulla tänne ja jakaa niitä. Jos se nyt kuitenkin tapahtui, asetamme me rukousjonon.

Onko täällä joku rukouskortti numero yhden kanssa? Kenellä on rukouskortti numero yksi? Kyllä, sinulla siellä? Ei. Kenellä on rukouskortti numero yksi? Ehkä hän ei ole sittenkään jakanut yhtään. Oi, täällä on numero yksi. Hyvä, se, jolla on rukouskortti numero yksi, asettukoon tähän.

Kenellä on numero kaksi, numero kaksi? Meillä on vain muutama minuutti enää. Siellä makaa joku paareilla. Katsokaa heidän korttejansa, jos heillä on sellainen. Kolme. Neljä? Kenellä on numero neljä?

Se on pieni kortti. Minun poikani tai joku muu tulee ja sekoittaa ne teidän edessänne, ja sitten ne jaetaan. Kerran tapahtui siten, että joku yritti myydä rukouskortteja. Sen tähden me olemme merkinneet ne, jottei niitä voida myydä, eikä kukaan tiedä, mitä lukuja kutsutaan. Kun minä sitten tulen, en minä aloita jostakin määrätystä numerosta, vain jostakin satunnaisesta. Te tulette näkemään sen tällä viikolla. Minä kutsun numeroita alusta, lopusta, keskeltä jne. Me jaamme joka päivä uusia kortteja, jotta ihmisillä joka päivä on mahdollisuus tulla kutsutuksi.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Minä kutsun ne peräkkäin, sillä ehkä joku on kuuro ja sanoo sitten lopuksi: "Kukaan ei sanonut sitä minulle", ja ei ole sen tähden tullut rukousjonoon. Jos jollakin on rukouskortti, ei hän todennäköisesti saa mitään toista enää.

Kenellä on numero viisi? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Rukouskortti numero viisi. Hyvä. Nyt numerot kuudesta yhteentoista.

Tarkastakaa, ehkä joku joukossa on kuuro. Katsokaa naapurinne korttia. Minä uskon että niitä on jaettu kaikkialle. Kuinka monta meillä on, Roy? Ole hyvä ja laske. Yksitoista? Olkaa hyvät, nyt kaikki kahdestatoista viiteentoista. Hyvä. Tässä me lopetamme, sillä meillä ei ole kovin paljon aikaa.

Kuinka monilla ei ole mitään rukouskorttia ja uskovat, että Jumala parantaa heidät? Nostakaa kätenne. Jumala siunatkoon teitä. Niin se on oikein. Te uskotte sen. Ajatelkaa sitä, ystävät, kun rukousjono asetetaan: älkää kulkeko ympäriinsä seuraavina kymmenenä, viitenätoista minuuttina, kunnes me olemme valmiit. Sillä myöskin teillä on henki.

Minä haluaisin kysyä teiltä jotakin. Minä olen sanonut sen teille ja lukenut Kirjoituksista, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Korostamatta sitä minä viittasin siihen, että Hänen nyt viimeisinä päivinä täytyy tehdä sama. Kuinka monet uskovat sen? Malakia 3: 23 ja monet muut sanankohdat todistavat, että Hän jälleen tulee alas ja tekee itsensä tunnetuksi profeetallisessa sanomassa, kääntääksensä lasten sydämet apostoliseen, helluntailaiseen isien uskoon. Juuri sen tulisi tapahtua; ei johonkin uskontunnustukseen, vaan takaisin alkuperäiseen uskoon. Sen me uskomme koko sydämestämme.

Joillakin teistä ei ole mitään rukouskorttia. Mutta ajatelkaa sitä: minä olen Hänen palvelijansa, ja te olette Hänen palvelijoitansa - Jumala minussa ja Jumala teissä. Te olette hädässä, ja minä olen tässä palvellakseni teitä. Kun me yhdistymme, on Jumala tekevä sen.

Kerran tuli eräs nainen. Minä haluaisin vielä näyttää teille yhden Kirjoitusten kohdan, joka myöskin on Johanneksen Evankeliumissa. Tällä naisella oli verenvuoto. Olettakaamme, että hänellä ei ollut rukouskorttia, mutta halusi siitä huolimatta, että hänen puolestansa rukoillaan. Niin monet tungeksivat, että hän ei päässyt rukousjonoon. Hän ajatteli: "Jos minä vain kosketan Hänen viittansa lievettä, niin minä tulen terveeksi." Kuinka monet tuntevat tuon kertomuksen? Oi varmastikin! Mitä hän teki? Hän tunkeutui väkijoukon lävitse ja kosketti Hänen viittaansa.

Viitta roikkui Palestiinassa vapaana alusvaatteiden päällä. Pölyn vaikutuksesta lieve tuli likaiseksi. Jos te koskettaisitte jonkun miehen takin lievettä, ei hän ylipäätänsä huomaisi sitä. Miten on sitten jonkin karkean, paksun, raskaan palestiinalaisen viitan suhteen, joka roikkui Hänen jalkoihinsa asti? Fyysisesti Hän ei tuntenut tuota kosketusta.

Nainen kosketti Hänen viittaansa ja vetäytyi takaisin väkijoukkoon. Olettakaamme, että hän istuutui. Aikaisemmin hän oli seissyt, mutta nyt hän istuutui. Mitä tapahtui? Jeesus pysähtyi ja kysyi: "Kuka kosketti Minua?"

Apostoli Pietarista tämä kysymys tuntui hiukan oudolta, sillä ihmisethän tunkeilivat Hänen ympärillänsä. Sen tähden hän hiukan ojensi Häntä. Toisin sanoen: hän sanoi ehkä: "Katso nyt, kaikkihan koskettavat Sinua. He ajattelevat, ettei jokin on kohdallaan Sinussa. Jokainenhan yrittää koskettaa Sinua, Rabbi."

Mutta Hän vastasi: "MINÄ tunsin, että voimaa lähti Minusta."

Tuo nainen oli vastaanottanut tämän voiman Hänestä. Hän katseli ympärillensä, löysi naisen ja sanoi hänelle, mitä hänellä oli ollut ja mitä oli tapahtunut. Raamattu sanoo, että Hän on nyt Ylipappi, joka voi sääliä meitä meidän heikkouksissamme. Jos teillä on sama usko samaan Jeesukseen, on teille tapahtuva sama.

Olkaa nyt todella hartaita. Rukoilkaa. Älkää epäilkö. Uskokaa koko sydämestänne, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Hän on lahjoittava teille nämä siunaukset.

Isä, paljastakoon Sinun suuri Pyhä Henkesi meille Sanan, joka julkituo itsensä lihassa, heidän ruumiissansa ja minun ruumiissani. Selittäköön Pyhä Henki itse Sanan ja Evankeliumin lupauksen, joka tänä iltana on saarnattu, sillä Hän on luvannut olla meidän kanssamme. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyhitämme itsemme Sinulle sanoman kanssa, jotta Sinä vahvistaisit Sanasi sitä seuraavien merkkien kanssa, niin kuin Sinä Markus 16 mukaisesti olet sen tehnyt. Amen.

Olkaa kaikki todella hartaita. Olkaa hyvät älkääkä kulkeko ympäriinsä. Pysykää hiljaa istumassa, sillä joskus me joudumme konfliktiin. Kuinka monet meidän keskellämme ovat uudestisyntyneitä kristittyjä? Saanko nähdä teidän kätenne? Se on hienoa. Silloin te tiedätte, mistä minä puhun.

Onko tämä se nainen? Tämä nainen on ensimmäinen rukousjonossa. Hyvä. Niin pitkälti kuin minä tiedän, olemme tämä nainen ja minä vieraat toisillemme. Se on kuva kuin Johannes 4, kun Jeesus Samariassa kohtasi tuon naisen kaivolla. Tämä on samankaltainen kuva. Myöskin he kohtasivat ensimmäistä kertaa elämässänsä. Niin pitkälti kuin tiedän, on tämä todellakin ensimmäinen kohtaamisemme. Me olemme vieraat toisillemme. Pitääkö se paikkansa? Jotta ihmiset tietäisivät, että se on totta, ole hyvä ja kohota kätesi. Te näette, että me kohtaamme ensimmäistä kertaa.

Koska Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, olen minä puhuva tämän naisen kanssa, kuten Hän siihen aikaan teki tuolle naiselle kaivolla todetaksensa, onko hän tehnyt jotakin, tai mikä muu ei pidä paikkaansa hänen kohdallansa; jotakin mitä minä en voi tietää. Sitten minä olen sanova sen hänelle. Minä en vielä milloinkaan ole nähnyt häntä; tämä on ensimmäinen kerta, kun minä olen tässä kaupungissa. Minä olen juuri tullut tänne. Hän on minulle vieras. Eikö se vahvistaisi Jeesuksen Kristuksen samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti? Ettekö silloin tietäisi, että tämä Sana tuntee ajatukset teidän sydämessänne, ja että Hän on sama, mitä Hän eilen oli?

Tässä ovat minun käteni ja minun Raamattuni: Minä en ole vielä milloinkaan elämässäni nähnyt tätä naista. Jumala tietää sen. Minulle hän on vain joku nainen, joka seisoo täällä. Minä en tiedä enempää hänestä kuin kukaan muukaan vieras, joka on läsnä. Se on totta, ja hän tietää sen.

Minä en tunne häntä, mutta Hän tuntee hänet. Hän on Sana, ja Sana paljastaa sydämen ajatukset, kun se tuo julki vastaavat asiat. Jos hän on tehnyt jotakin väärää, eikä sitä ole tunnustettu ja tuotu Veren alle, on Hän sanova sen hänelle. Jos hän on tekouskovainen, on Hän myöskin sanova sen hänelle. Jos hän on todella uskovainen, on Hän sanova sen hänelle. Jos hänellä on jokin ruumiillinen vaiva, sanotaan se hänelle. Jos hän on täällä jonkun toisen puolesta, on Hän sanova sen hänelle. Hän voi tämän kaiken, sillä Hän on Jumala. HÄN tietää kaikki asiat. Minä en tiedä mitään. Hän ei tunne minua, enkä minä tunne häntä. Jos Hän paljastaa sen tällaisella tavalla, olette te tietävä, että se yhä vielä on Sana. Hebrealaiskirje 4: 12 sanoo, että Jumalan Sana paljastaa sydämen aivoitukset ja ajatukset. Se tuntee tilanteen.

Jos Jumala tänä iltana paljastaa sen meille, sisar, kun me molemmat seisomme tässä, niin silloin sinä olet tietävä, että minä en voi tietää sitä, vaan että sen täytyy olla Häneltä. Minä haluaisin hetken puhua sinun kanssasi, ja siten, kuin se on Sanassa. Minä olen saarnannut, ja nyt minä puhun sinun kanssasi, niin kuin Hän puhui tuon naisen kanssa kaivolla. HÄN keskusteli hänen kanssansa, kunnes oli löytänyt hänen hätänsä. Jos Jumala paljastaa minulle, mihin sinun vaikeutesi perustuu, olet sinä tietävä onko se totta vai ei.

Uskotteko te kaikki silloin? Tunteeko joku tämän naisen? Silloin nostakaa kätenne. Kyllä, monet tuntevat hänet. No niin, hyvä.

Suokoon Herra Jeesus sen. Se ei ole silloin vain saarnattu, vaan lihaksi tullut Sana, ja tuo julki ja paljastaa asiat. Raamatussa ei sanota, että sinä seisoisit täällä, mikä sinulla ei ole kunnossa ja yksityiskohtia, miksi sinä olet täällä ja mitä sinä olet tehnyt. Se ei lue siinä. Mutta Sana laskeutuu ja vahvistaa puhujan ja todistaa, että Jumalan Sana ja Sanoma ovat totta. Sen kautta Jumala vahvistaa, että Sanoma on totuus. Jos se uskotaan totuutena, silloin täytyy myöskin kasteen Pyhällä Hengellä ja täyden Evankeliumin olla totuus.

Todettakoon aluksi, että sinä olet hermostunut, todella hermostunut. Sinä olet kiihtynyt jostakin. Se pitää paikkansa. Sinulla on huolia, ja niin on ollut jo jonkin aikaa. Se koskee sinun lonkkasi tilaa, ja se on oikean. Sinä pelkäät, että se on syöpä. Se aikaansaa sinulle suuria vaikeuksia. Oikea puoli on kokonaan vaivan alla. Se on iskenyt sinua vatsaan ja tekee sinut aivan sairaaksi. Jos se on totta, nosta kätesi. Älä pelkää, usko ainoastaan, ja Hän on tekevä sinut terveeksi. Uskotko sinä sen? Hyvä, sitten mene, kiitä Jumalaa siitä ja ole terve. Herra siunatkoon sinua. Minä haluaisin vielä laskea käteni sinun päällesi.

Uskotteko te, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti?

Tässä meillä on jälleen vastaavanlainen kuva kuin Jeesuksen, juutalaisen ja naisen kanssa, samarialaisen kanssa: valkoinen ja värillinen. HÄN antoi naisen tietää, ettei ole mitään eroja rodun perusteella. Herra kuoli meidän kaikkien puolesta. Se pitää paikkansa. "Hän on myöskin tehnyt siten, että koko ihmissuku on peräisin yhdestä verestä." Se maa, jossa me olemme kasvaneet, vaikuttaa meidän ihon värimme. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä meidän sisimpämme kanssa. Kyllä, se pitää paikkansa.

Sinä olet kristitty. Minä tunnen aivan selvästi sinun sydämellisen asenteesi minua kohtaan. Siitä minä käsitän, että sinä olet uskovainen. Sinun henkesi todistaa sen. On siten, kuin Hän siihen aikaan sanoi: "Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään väärää."

Minä näen, että sinä olet hyvin sairas. Tutkimus osoitti, että sinulla on syöpä. Se pitää paikkansa. Uskotko sinä, että Hän voi sanoa minulle, missä tuo syöpä on? Löydön perusteella syöpä on paksusuolessa. Jos se pitää paikkansa, kohota kätesi. Nyt sinä tiedät, että täällä on Joku, joka tuntee sinut. Uskotko sinä, että Hän tekee sinut terveeksi? Jos sinun uskosi voi niin lähetä Häntä, että sinä voit koskettaa Hänen viittaansa, niin että Hän voi paljastaa saman kuin silloin, niin silloin mene ja usko Häntä, ja niin sinä tulet olemaan terve ja parantunut. Jos sinä vain voit uskoa sen, yksinkertaisesti uskoa. Niin yksinkertaista se on, sisar, sinun täytyy vain uskoa. Älä epäile.

Minä oletan, että myöskin me olemme vieraat toisillemme. Me emme tunne toisiamme. Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko sinä, että Jumala voi paljastaa minulle sinun hätäsi? Uskotko sinä, että Hän voi paljastaa minulle jokaisen läsnäolevan vaikeudet? Uskotko sinä sen?

Kuinka monet kokouksessa uskovat sen? "Amen!"

Mitä sinä ajattelet siitä? Uskotko sinä koko sydämestäsi? Silloin eivät sinun sappikivesi enää vaivaa sinua. Minä tunsin, että joku ajatteli, että minä lukisin ihmisten ajatuksia, ja halusin osoittaa teille, ettei niin ole.

Uskotko sinä, että minä olen Hänen palvelijansa? Koko sydämestä? Kiitos. Sinä olet kristitty. Kyllä. Sinä olet todella uskovainen; et mikään mukana juoksija, vaan aito kristitty. Sinä olet uudestisyntynyt. Uskotko sinä, että meidän Taivaallinen Isämme, joka tuntee meidät molemmat, minulle veljenäsi, joka ei tiedä sinusta mitään, voi paljastaa, mikä sinun hätäsi on? "Kyllä!"

Minä näen, että sinulla on monia hätiä. Sinut leikattiin; se on syöpäleikkaus. Sinulta otettiin pois toinen rinta. Mutta sinä olet yhä vielä sen vaikutuksessa. Uskotko sinä, että sinä nyt tästä lähtien olet terve? Tule tästä ohitse ja usko koko sydämestä. Jumala siunatkoon sinua. Parantakoon Herra sinut.

Uskokaa, älkää epäilkö. Uskokaa koko sydämestä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Uskotko sinä nyt, rouva? Myöskin me olemme toisillemme vieraat. Minä en tunne sinua; sinä et tunne minua. Me olemme toisillemme täysin vieraat. Mutta taivaallinen Isä voi paljastaa minulle, oletko sinä tehnyt jotakin väärää, jotakin, mitä sinä et olisi saanut tehdä, tai mitä sinun olisi tullut tehdä etkä ole tehnyt. Mitä tahansa se sitten onkin: sinä olet sitten uskova, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sinä tiedät, että vain Hän kykenee tekemään sen, eikö totta?

Kasvain aiheuttaa sinulle hätää. Kasvain on päässä. Sinä olet sen tähden huolissasi. Se pitää paikkansa. Uskotko sinä, että se nyt voi kadota ja että Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi? Niin kuin sinä olet uskonut, niin sen tulee tapahtua sinulle. Mene ja usko. Amen. Jumala siunatkoon sinua. Usko myöskin, kun sinä lähdet täältä. Älä epäile. Usko yksinkertaisesti koko sydämestä.

Uskokaa. Älkää epäilkö. Uskokaa koko sydämestänne.

Sinun vatsasi on aiheuttanut sinulle hätää. Sinulla on vatsavaivoja. Haluaisitko sinä syödä? Usko. Se riittää.

Mitä sinulle kuuluu? Myöskin me olemme toisillemme vieraat. Minä en tunne sinua, ja sinä et tunne minua. Mutta täällä on Joku, näkymättömänä, meidän keskellemme verhoutuneena, Joka tietää, mihin sinun hätäsi perustuu. Minä näen, miten sinä yrität kävellä. Sinulla on reuma. Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut siitä? Mene, usko se. Sinä et enää ole oleva rampa, jos sinä vain voit uskoa sen.

Sinulla on paljon, mistä sinä kärsit. Sinulla on kauan ollut naistenvaiva, mutta pääasiassa on kysymys siitä, että parantuisit arthrisista. Uskotko sinä, että Hän tekee sinut terveeksi? Mene ja usko se. Enempää ei tarvita, kuin yksinkertaisesti uskoa eikä epäillä.

Myöskin sinulle minä olen vieras. Minä en milloinkaan elämässäni ole nähnyt sinua. Jatkuvasti ilmestyy joku toinen nainen eteeni. Ehkä Jumala paljastaa jotakin sinusta minulle. Kyllä, se on kasvain. Sinulla on leikkaus edessäsi. Naisella, joka siellä makaa paareilla, on myöskin kasvain, joka tulisi leikata. Uskotteko te koko sydämestänne? Todellakin? Jumala parantaa teidät molemmat, jos te uskotte sen. Laske kätesi hänen päällensä. Sitä se on! Herran Jeesuksen nimessä, Herran Jeesuksen nimessä sinä olet parantunut, sisar.

Katsokaa, ystävät, minä en voi selittää sitä. Älkää kysykö minulta siitä. Se on kuin paine, voima. Mikä on tumori? Kasvain. Mikä on kasvain? Solujen kokoontuma. Mitä te olette? Solujen kokoontuma. Mikä on tumori? Raamatussa sitä kuvataan demoniksi, piinaajaksi. Kun joku huusi apua, sai hän vastauksen. Tässä oli kaksi samanlaista tapausta. Sen kautta se tapahtui.

Tule, nainen. Myöskin me olemme toisillemme vieraita. Sinulla on kauan ollut hermovika, vatsavaiva, vatsahaava jonka seurauksena on liikahappoisuus vatsassasi, ja joka myöskin on syy sinun yliherkkiin hampaisiisi. Uskotko sinä, että Jeesus Kristus nyt tekee sinut terveeksi? "Amen!" Silloin mene ja syö illallisesi. Usko koko sydämestä, että Jeesus Kristus parantaa sinut. Usko se nyt.

Myöskin me olemme toisillemme vieraita. Missä asuu Jumala ihmisessä? Hänen sydämessänsä! Se on myöskin se, mikä aiheuttaa sinulle hätää: sinun sydämesi, mutta ei siksi, että Jumala on siellä. Sinun täytyy vain antaa tilaa uskollesi, että sinun sydänvaivasi parantuu, silloin sinä tulet terveeksi. Mene, usko, usko koko sydämestäsi. Älä epäile. Mene ja usko.

Jos sinä uskot, ovat kaikki asiat mahdollisia. Kuinka monet uskovat koko sydämestä? "Amen." Uskotteko te, että Jumala on täällä tehdäksensä teidät terveeksi? Onko Sana tullut lihaksi? Mitä se on? Ei ole kysymys vain siitä, kuinka suuri minun uskoni on, myöskin teidän täytyy uskoa. Tämä nainen uskoi ja kosketti Hänen viittaansa.

Siellä istuu eräs mies, joka katsoo minuun. Hänellä on murtuma ja peräpukamat. Uskotko sinä, että Jumala tekee sinut terveeksi? Jos uskot, niin silloin sinä voit saada sen, mitä pyydät.

Uskovatko kaikki muutkin samoin, että Jumala parantaa sairaat ja kärsivät? Uskotteko te, että Sana tänä iltana tuntee sydämen salaisuudet? Uskotteko te sen? Hyvä! On tullut myöhäisempi kuin mitä ajattelimme.

Miksi te uskotte sen? Te tiedätte, että Kirjoitukset on selvästi esitetty teidän edessänne. Älkää salliko lihan esiripun pidätellä teitä siitä. Ajatelkaa sitä: Se on luvattu Sana tätä päivää varten. Kuinka monet ymmärtävät sen? Luvattu Sana! Minä en tiedä kuinka paljon jäljittelyä te olette jo nähneet. Mutta niin totisesti kuin Jumala minua auttakoon: Jeesus Kristus on tämän luvannut, ja se on totta. Katsokaahan, tämä on totuus.

Eikö Hän sanonutkin viimeisissä sanoissansa, ennen kuin Hän jätti maan ja nousi ylös taivaaseen: "Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa Evankeliumia koko luomakunnalle! Joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi. Joka ei usko, tuomitaan. Mutta niitä, jotka ovat tulleet uskoon, ovat nämä ihmemerkit seuraava." (Mark. 16)? Oletteko te lukeneet sen? Mitä sisältää Hänen viimeinen tehtävänsä? "He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Kuinka monet tietävät, että se on totta? "Amen!"

Jokainen teistä on aikaisemmin kohottanut kätensä ja siten todistanut, että te olette uskovaisia. Ettekö haluaisi nyt panna kätenne toistenne päälle? Meidän ei tarvitse enää jatkaa; te tiedätte, että Hän on täällä. Miksi te sitten ette panisi käsiänne toistenne päälle ja rukoilisi vieressänne olevan henkilön puolesta, jos te olette uskovaisia? HÄN ei sanonut sitä vain minua varten, vaan jokaista teitä varten. Uskotteko te nyt? Silloin sanokaa Amen. Se on hyvä.

Älkää nyt rukoilko itsenne puolesta, sillä se, joka panee kätensä teidän päällenne, rukoilee teidän puolestanne. Rukoilkaa lähimmän puolesta, ja minä rukoilen teidän kaikkien puolesta. Jos te vain uskotte sen, ja yksimielisesti, silloin tämä on oleva yksi ihanimmista ajoista, mitä te milloinkaan olette kokeneet.

Jeesuksen Kristuksen läsnäolo on täällä valaistaksensa seurakunnan, jotta se käsittää, että uskontunnustukset, "ismit" ja kirkkokunnat ovat tukehduttaneet Sanan näissä viimeisissä päivissä, ja että Jeesus, Sana, on seurakunnan ulkopuolella. Mutta te näette, että Hän jälleen tulee kansansa keskuuteen ja julkituo itsensä, niin kuin Hän on luvannut: "Viimeisinä päivinä, kun Ihmisen Poika ilmestyy..." Hän on paljastanut itsensä kasteen kautta. Hän on paljastanut itsensä jumalallisen parantumisen kautta. Nyt Hän on viimeisessä ominaisuudessansa täällä. Ajatelkaa sitä: se oli viimeinen, mitä Abraham näki, ennen kuin tuli lankesi ja tuomitsi pakanallisen maailman ja ennen kuin luvattu poika, Iisak, tuli. Tämä on viimeinen, mitä kristillinen seurakunta on näkevä ihmemerkkeinä, ennen kuin Jeesus Kristus ilmestyy. Jos Jumala on sallinut minun löytää armon teidän edessänne, niin silloin uskokaa minua Herran nimessä: Ei ole enää mitään muuta löydettävissä Raamatussa, mikä vielä on tapahtumatta, kuin että toiset ottavat vastaan pedon merkin ja toiset kantavat Jumalan sinettiä.

Rukoilkaa vieressänne olevan henkilön puolesta. Pankaa hänelle kädet päälle. Minä olen katsellut ympärilleni, onko täällä raajarikkoisia, mutta minä en näe yhtäkään. Siellä on yhdet paarit, mutta minä uskon, että se on jo tapahtunut. Hyvä. Pankaa nyt kätenne toistenne päälle ja rukoilkaa.

Kallis Jeesus, Sinä suuri, tahraton elävän Jumalan Poika, joka tänä iltana olet täällä Pyhän Hengen hahmossa: Sinä olet muuttanut hahmoasi, olet tullut alas ja olet paljastanut Sanasi täällä inhimillisessä lihassa. Miehet ja naiset kaikilta tasoilta ovat todiste, että Sinä yhä vielä elät. Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Herra Jeesus, me olemme täällä tässä suuressa Topekan kaupungissa. Me olemme täällä kokoontuneena Sinun lastesi kanssa ja rukoilemme siksi, että Sinä, sen jälkeen kun Sinä niin valtavalla tavalla olet julkituonut itsesi meidän keskellämme, myöskin nyt vahvistat Sanasi, niin kuin Sinä lähetyskäskyssä olet sanonut: "He panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Ne ihmiset, jotka todistavat olevansa Hengen kautta uudestisyntyneitä, panevat nyt kätensä toistensa päälle, samaistuaksensa toistensa ja samalla Sinun Sanasi ja lähetyskäskysi kanssa.

Saatana, sinä et enää kauemmin voi antaa näiden ihmisten olla sairaita. He ovat alamaisia Jumalan Sanalle. Tule ulos heistä, sinä sairaus, joka on heidän ruumiissansa. Älä piinaa heitä enää; päästä heidät vapaaksi tästä illasta lähtien! Me Jumalan palvelijoina, jotka on valtuutettu todistamaan Sana, käskemme sinua elävän Jumalan nimessä, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, nimessä, joka on tullut lihaksi meidän keskellämme: Tule ulos näistä sairaista ihmisistä ja päästä heidät vapaiksi Jumalan valtakunnan tähden, sen käskyn perusteella, jonka Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on antanut meille. Amen.

Kaikki, jotka uskovat ja ilman epäilyksen häivää ottavat vastaan parantumisensa, jotka sisimmässänsä kantavat yliluonnollista kirkkautta ja tuntevat luvatun Sanan, johon me tämän viikon kuluessa vielä enemmän haluamme syventyä, jonka te aivan edessämme näette julkituotuna: nouskaamme ja sanokaamme: "Minä otan nyt vastaan parantumiseni. Minä uskon, että Jeesus Kristus on nyt parantanut minut. Minä uskon sen koko sydämestäni. Minä otan sen vastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä." Jumala siunatkoon teitä. Kohottakaa nyt kätenne ja kiittäkää Häntä parantumisestanne, jokainen omalla tavallansa. Amen.