Me tiedämme varmuudella, että tuomion päivänä meidät asetetaan kasvoista kasvoihin tämän sukupolven kanssa. Me saarnaajina tulemme olemaan tuomareita, ja ne ihmiset, joille me olemme puhuneet, päättävät iankaikkisesta määränpäästänsä sen mukaisesti, miten he suhtautuvat siihen Sanaan, minkä me olemme heille saarnanneet. Sentähden, Herra, me olemme tuona päivänä oleva tuomareita sen sukupolven puolesta tai sitä vastaan, jolle me olemme saarnanneet.
Oi Jumala ja Isä, me pyydämme Jeesuksen nimessä, älä salli meidän sanoa väärää sanaa. Mutta olkaamme vilpittömin sydämin ja avoimin mielin, vastaanottaaksemme Sinun asiasi, jotta me olisimme nykyisen päivän mukaisesti siinä tilassa, että menisimme paremmin varustettuina erilaisille työkentillemme, koska me tänään olemme kohdanneet Sinut. Suo se, Herra. Ole Sinä meidän puhujamme, meidän korvamme, meidän kielemme ja meidän ajatuksemme. Olkoon miellyttävä Sinun edessäsi minun sydämeni hartaus, ajatukseni, kaikki, mitä minussa ja näissä minun veljissäni ja sisarissani on, oi Herra, jotta me olisimme siten Sinun Hengelläsi täytettyjä ja Sinun läsnäolosi läpitunkemia, niin että tämä huone — ei niinkään tämä rakennus, jossa me istumme, vaan se asumus, jossa me elämme — tulisi Jumalan kirkkauden pilveksi. Lähtekäämme täältä tänä aamuna niin Pyhällä Hengellä täytettyinä, että me enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin pyrkisimme viemään tämän sanoman tälle kuolevalle sukupolvelle, jossa me elämme. Kuule meitä, Herra, ja puhu meille Sanasi kautta, sillä me pyydämme sitä Sinun Poikasi ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.
Minä haluaisin tänä aamuna lukea erään sanankohdan, jonka me löydämme Psalmista 105. Minä haluaisin lukea siitä vain osan. Minä näen, että monet teistä, jotka kirjoittavat muistiin näitä sanankohtia, ovat saarnaajia. On hyvä lukea Sanaa. (Moneltako kokous tavallisesti loppuu? Noin kahdeltatoista, te sanotte? Kiitos.)
"Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
Siunatkoon Herra Sanansa lukemisen. Minä olen kirjoittanut muistiin joitakin Kirjoitusten kohtia, joihin ehkä tulen viittaamaan.
Kysyn tänään itseltäni, kuka on oleva seuraava presidentti. Kuten te tiedätte, ovat vaalit aivan pian. Kukahan on oleva seuraavan virkakauden presidenttinä? On olemassa vain Yksi, joka tietää sen, ja Hän on Jumala. Ja miten olisi, jos Jumala paljastaisi minulle, kuka olisi oleva seuraava presidentti, ja minä seisoisin täällä Phoenixissa ja ennustaisin, että sejase olisi oleva seuraava Yhdysvaltain presidentti, ja he kertoisivat siitä sanomalehdissä, ja minä olisin osunut kohdalleen? Se olisi täydellistä ja tapahtuisi juuri siten, kuin mitä minä olin sanonut. Mutta mitä hyvää se aikaansaisi? Mitä hyvää olisi ylipäätänsä sellaisessa asiassa? Sanomalehdet tiedottaisivat siitä, ja jos joku henkilö ennustaisi jotakin sellaista, ja se tapahtuisi, ehkä kaikki sanomalehdet ja aikakausilehdet julkaisisivat sen.
Mutta te tiedätte, että Jumala ei tee sellaisia asioita. Jumala ei käytä voimaansa ja lahjojansa sellaisia mielettömyyksiä varten. Kenestä tahansa sitten tuleekin presidentti, on tuleva siksi, ja sen jo nyt tietäminen ei hyödyttäisi penninkään vertaa. Siitä ei olisi meille mitään hyötyä. Sentähden Jumala ei tee sellaisia asioita.
Jos minä tekisin sellaisen ennustuksen, ja se toteutuisi, ja sanomalehdet ja viikkolehdet olisivat täynnä siitä, olisi se minun kunniakseni. Ihmiset sanoisivat: "Millainen suuri profeetta onkaan veli Branham! Hän sanoi meille jo paljon aikaisemmin ennenkuin se tapahtui, kuka tulisi olemaan presidentti!" Minua kunnioitettaisiin. Mutta Jumala ei ole kiinnostunut siitä, että vaikuttaisi asioita minun tai jonkun toisen ihmisen kunniaksi. Hän on kiinnostunut vaikuttaaksensa asioita Hänen kirkastamiseksensa, jotakin, mikä on hyödyllistä.
Kuten Paavali sanoo: "Jos minä puhuisin kielillä, eikä olisi selittäjää, niin mitä se meitä hyödyttäisi?" Me rakentaisimme vain itseämme. Mutta tämä ei ole sitä, mitä Jumala tahtoo tehdä. Jumala tahtoo kirkastaa itsensä. Me emme saa etsiä vain omaa rakentumistamme, vaan että Jumala tulee kirkastetuksi kaikessa siinä, mitä me teemme.
Sentähden minä uskon, että vaikka minä tänään tarkalleen tietäisin, kuka tulee presidentiksi ja milloin hänet valitaan ja monellako äänellä ja kaikki yksityiskohdat, ei olisi mitään hyötyä sen kertomisessa. Minulle olisi parasta vaieta siitä, vaikka tietäisinkin sen. Minä en yrittäisi julkistaa sitä, sillä minulla ei ole mitään syytä siihen. Se on tapahtuva, ja meille on itseasiassa samantekevää kuka tulee presidentiksi.
Kun Jumala käyttää lahjojansa, käyttää HÄN niitä Hänen omaksi kirkastamiseksensa ja kansansa, Hänen seurakuntansa, Jeesuksen Kristuksen ruumiin rakentumiseksi, ja valtakuntansa rakentumiseksi. Tästä syystä Hän antaa seurakunnallensa nämä asiat, sentähden Hän asettaa seurakuntaansa opettajia, profeettoja, evankelistoja, paimenia. He palvelevat seurakunnan rakentumiseksi ja Jumalan kunniaksi. Profeetta ei ole olemassa sitä varten, että hän sekottautuisi maailman kanssa ja yrittäisi saada lahjan kuten Bileam, tai saadaksensa taloudellista hyötyä. Jos hän on profeetta, on hänen tehtävänsä tuoda seurakunnalle Jumalan ilmestys ja pysyä kaukana maailman asioista. Kaikki tapahtuu Jumalan kunniaksi.
Minä uskon, että meille saarnaajina on hyvä olla uskollisia tehtävällemme niiden asioiden johdosta, mitkä tänään tapahtuvat maailmassa. Jumala on käskenyt meitä erottamaan ja tutkimaan henget. Minä uskon, että on suuri opetus nykyiselle seurakunnalle koetella jokaisen asian henki, omata henkien erottamisen kyky. Minä uskon, ettei meidän tulisi missään olosuhteissa tuomita ketään hänen johonkin kirkkokuntaan kuulumisensa perusteella, tai sen ryhmän mukaan, minkä kanssa hän kokoontuu, ovat he sitten metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, helluntailaisia tai mitä tahansa he sitten ovatkin. Milloinkaan meidän ei tulisi tuomita ketään hänen johonkin kirkkokuntaan kuulumisensa johdosta. Meidän tulisi aina tuomita, arvostella, hänet sen hengen mukaisesti, mikä hänellä on — katsokaahan, hengen mukaan. Kuuluu hän sitten myöhäis- tai varhaissadeliikkeeseen, sisäiseen, ulkonaiseen, tai ei ole missään sateessa, miten sitten onkin, me emme tuomitse häntä sen mukaisesti, vaan hänen henkensä mukaisesti. Meidän tulee erottaa henget. Tarkatkaa sitä, mitä jollakin on mielessänsä, mitä hän haluaa saavuttaa lahjalla, olkoon se miten suuri tahansa.
Minä haluaisin tänä aamuna tuoda tämän seurakunnalle: jos te olettekin erilaisissa kirkkokunnissa, muodostatte te siitä huolimatta elävän Jumalan seurakunnan. Minä haluaisin tehdä teille selväksi sen, että me emme oikeastaan ole erotetut. Me olemme eri tavalla muovattuja kiviä, mutta kaikki Jumalan kunniaksi.
Nykyisessä ajassa kuullaan paljon lahjoista. Niin monet tuomitsevat toiset sen lahjan mukaisesti, mikä heillä on. Minä uskon, että ne ovat aitoja lahjoja. Minä uskon, että se, mitä me näemme tapahtuvan, ovat Jumalan antamia lahjoja. Mutta jos me emme käytä niitä oikealla tavalla, niinkuin Jumalan tarkoitus on, silloin me aikaansaamme lahjoilla enemmän vahinkoa kuin ilman niitä. Hiljattain minä toin puhujanlavalla julki ilmaisun, että minä mieluummin näkisin veljellisen rakkauden seurakunnassa, kuin että tapahtuu parantumisia tai jotakin muuta. Katsokaahan, meidän täytyy käsittää, mitä varten nämä asiat ovat olemassa.
No niin, jos joku mies tulee jonkun suuren lahjan kanssa, aivan samantekevää kuuluuko hän meidän kirkkokuntaamme tai johonkin muuhun, niin älkää tuomitko häntä sen kirkkokunnan mukaisesti, mistä hän tulee tai miten hän pukeutuu, vaan tarkatkaa sitä, mitä hän yrittää saavuttaa tämän lahjan avulla, mikä pyrkimys hänellä on. Jos hän yrittäisi saada vaikutusvaltaa ja siten sen kautta suuren nimen itsellensä, niin silloin minulla olisi kyllin henkien erottamisen kykyä tajutakseni, että se on väärin. Aivan samantekevää millainen suuri opettaja hän on, miten mahtava, miten älykäs hän on, tai miten hänen lahjansa vaikuttaa, jos hän ei yritä rakentaa Kristuksen ruumista, sanoisi teidän oma henkien erottamisen kykynne teille, että se on väärin. Huolimatta siitä, kuinka täydellisen oikealta se sitten vaikuttaakin, se on väärin, jos se ei palvele Kristuksen ruumista.
Ehkä hänellä on jokin suuri lahja vetää ihmisiä puoleensa suuren järkiperäisen tai hengellisen voiman kautta, ehkä hän yrittää tulla kuuluisaksi tuon lahjan kautta ja tehdä itsellensä suuren nimen, niin että toiset veljet katsovat häneen jonakin suurena persoonana. Se olisi väärin. Ehkä hän haluaa edistää jotakin asiaa työntääksensä toiset pois kuvioista, niin että vain hän ja hänen ryhmänsä ovat nähtävissä. Myöskin se on väärin.
Mutta jos hänellä on Jumalan lahja ja hän yrittää rakentaa Kristuksen ruumista, niin minulle on samantekevää minne hän kuuluu. Te ette erota ihmistä, vaan te erotatte hengen, elämän, joka on tässä miehessä. Niin on Jumala meitä käskenyt. Meitä ei edes käsketty erottamaan jonkun miehen ryhmää. Jumala käski meitä erottamaan, mikä henki tuossa ihmisessä on ja mitä hän yrittää tehdä, mihin Henki haluaa johtaa häntä elämässänsä. Jos me toteamme, että hän yrittää johtaa ihmiset yhteen — ei erottaa heitä toisistansa, vaan yhdistää heitä — ja tuoda heidät elävän Jumalan seurakuntaan, ei johonkin kirkkokuntaan, vaan ykseyteen, yhteyteen, Hengen yhteyteen, niin silloin on samantekevää, kuuluuko hän varhais- vai myöhäissateeseen; hänen henkensä ja tarkoitusperänsä ovat oikeat. Ja tuo henki, joka hänessä on, aivan samantekevää mihin liikkeeseen hän kuuluu, tuo henki, joka hänessä on, yrittää osoittaa ihmiset Golgatalle, pois itsestänsä ja pois kaikesta muusta. Hänen ainoa pyrkimyksensä on ohjata heidät Golgatalle. Häntä ei vaivaa se, tunnustetaanko hänet vai ei, ei edes tunnustaako hänen omakaan ryhmänsä hänet; ei mitään sitä vastaan onko hän metodisti, presbyteeri tai roomalaiskatolinen, mihin kirkkokuntaan hän sitten saattaakin kuulua.
Se mitä hän yrittää tehdä, on hänen sydämensä tarkoitus. Jonkin miehen elämästä te voitte nähdä, mikä häntä motivoi, hänen kirkkokuntansa, hän itse, maailmalliset asiat, vaiko se, että hän haluaa tehdä itsellensä suuren nimen ja sanoa: "Minä sanoin sen ja sen ennalta. Se toteutui tarkalleen." No niin, te näette, että se alusta alkaen on väärin. Mutta jos hän yrittää käyttää sitä, minkä Jumala on antanut hänelle opettajana, profeettana tai näkijänä... Uusitestamentillinen profeetta on saarnaaja. Sen me tiedämme kaikki. Jokainen saarnaaja on profeetta, uusitestamentillinen profeetta, kun hän profetoi ja saarnaa; ei omaksi kunniaksensa ja tehdäksensä itsellensä suuren nimen tai rakentaaksensa omaa organisaatiotansa. Hänen tulisi kuulua johonkin seurakuntaan. Minä olen täällä ilman, mutta saarnaajalla tulisi olla seurakunta. Se pitää paikkansa. Jokaisella tulisi olla kotiseurakunta. Teillä täytyy olla määrätty paikka; ei vain juosta sinne ja tänne, vaan teillä täytyy olla seurakunta, johon te menette, jota te kutsutte seurakunnaksenne, paikaksi, minne te annatte kymmenyksenne, ja jonka takana te seisotte. Tehkää valintanne, mutta älkää rikkoko yhteyttä jonkun toisen kanssa, koska hän ei kuulu teidän ryhmäänne. Katsokaahan, te erotatte hänen henkensä ja näette, onko hänellä sama määränpää, silloin teillä on yhteys keskenänne. Te työskentelette yhteisen suuren asian puolesta, ja se on Kristuksen asia. Minä uskon, että se on absoluuttisesti totta.
Tarkatkaapa, Vanhan Testamentin profeetoilla oli vain yksi motiivi, yksi pyrkimys, ja se oli Jeesus Kristus. Heillä oli vain tuo yksi asia, jolle Vanha Testamentti rakennettiin; Messiaan tulemus. He eivät menneet ja tehneet asioita rahan tai maineen tähden. He olivat Jumalan voitelemia ja ennustivat Messiaan tulemuksen. Nämä miehet olivat niin Hengen voitelemia, että he täydellisesti olivat Hengessä ja joskus ennustivat asioita, aivan kuin ne koskisivat heitä itseänsä. Huomatkaa, miten nämä miehet toimivat Jumalan hengen kautta.
Ottakaamme Mooses, tuo suuri profeetta. Tällä miehellä ei ollut mitään omaa tavoitetta. Hän olisi voinut olla Egyptin kuningas, ja maailma olisi maannut hänen jalkojensa juuressa. Mutta koska profeetan kutsumus oli hänen sydämessänsä, hylkäsi hän sen, että häntä olisi kutsuttu faaraon tyttären pojaksi. Hän halusi mieluummin kärsiä vainoa ja kantaa Kristuksen häpeää, kun hän katsoi suuremmaksi Taivaan aarteet kuin mitä Egyptin aarteet olivat. Hän halveksi tämän maailman mainetta, ylellisyyttä ja niitä asioita, mitä tämä elämä tarjoaa. Hän katsoi niiden ylitse. Hän olisi voinut olla sitä.
Ottakaapa tämän päivän saarnaaja. Jos hänellä on Pyhän Hengen kaste, silloin hän tietää Sanaa saarnatessansa, että sen johdosta hänen maineensa vähenee; hänellä on oleva vain jokin pieni seurakunta, tai hän jopa seisoo kadulla. Mutta hän tietää, että hänen sydämessänsä palaa jokin. Hän näkee Herran tulemuksen. Hän ei välitä siitä onko hänellä suuri tai pieni seurakunta. Hänelle on samantekevää onko hänellä jotakin syötävää vai ei; onko hänellä hyvät vaatteet vai ei. Hänen kohdallansa on kysymys vain yhdestä asiasta, ja se on se elämä, joka tulee esiin hänen sisimmästänsä. Hän yrittää saavuttaa jotakin Jumalan kunniaksi; ja tämä mies, kun hän toimii siten, on elävä sen Hengen elämää, joka hänessä on. Pysyttekö mukana? Hän on elävä sitä.
Katsokaa Moosesta. Hänen koko elämässänsä tuli julki Kristuksen Henki, sillä Kristus oli hänessä. Tietty määrä Kristusta oli Mooseksessa. Me näemme, että hän syntyi vainon aikana. Tuohon aikaan tapettiin lapset, kuten Jeesuksenkin aikana. Me näemme, että kun tultiin siihen, että Israelin lapset olivat sellaisella tavalla tottelemattomia, että HÄN vihastui heihin ja sanoi Moosekselle: "Astu syrjään niin Minä tuhoan heidät kaikki ja teen sinusta kansan", silloin heitti Mooses itsensä Jumalan tuomion tielle ja sanoi: "Ota minut, ennenkuin otat heidät." Toisin sanoen: "Ennenkuin Sinä pääset heidän luoksensa, täytyy Sinun mennä minun ohitseni." Juuri sen teki Jeesus Kristus. Jumala olisi hävittänyt maan päältä kaikki syntiset, sinut ja minut, mutta Kristus heittäytyi tuohon aukkoon. Jumala ei voinut tehdä sitä, Hän ei voinut mennä oman Poikansa ohitse.
Ja Jumala näki tämän hengen Mooseksessa, kuin tuomiolla ristiinnaulittuna: "Sinä et voi tulla heidän luoksensa, Sinun täytyy ensin ottaa minut pois." Näettekö te Jumalan Hengen Mooseksessa? Hän olisi voinut olla Egyptin faarao, hän olisi voinut omistaa maailman kaiken ylellisyyden ja olla arvostettu, hän olisi voinut olla sen aikaisen maailman suuri hallitsija, mutta hän päätti kärsiä vainoa ja ahdistusta, sillä hän katsoi Kristuksen pilkan arvokkaammaksi kuin Egyptin aarteet. Te näette, että hän heittäytyi tuohon aukkoon. Miksi? Se oli Jumala Mooseksessa, joka teki sen. Normaalisti ajatteleva, järkevä ihminen, ei milloinkaan tekisi sitä, hän kulkisi helpompaa tietä. Sentähden, aivan samantekevää kuinka fanaattinen Mooses näytti olevan, te näette, että hän oli aito Jumalan profeetta ja yritti tehdä jotakin Jumalan valtakunnan hyväksi.
No niin, suurine ennustamisen lahjoineen hän olisi voinut olla viisas mies, olisi voinut astua esiin Egyptissä ja sanoa: "Minä ennustan teille sitä ja sitä." Ennustamisensa johdosta hänestä olisi tullut maailmankuulu. Mutta se ei ollut hänen sydämessänsä. Se ei voinut olla hänen sydämessänsä.
Kun te näette jonkun, jolla on suuri lahja, ja joka yrittää hankkia itsellensä kunniaa, sanoo teille teidän oma erottamisen kykynne, että se on väärin. Mutta Mooses yritti tehdä jotakin Herran kunniaksi. Aivan samantekevää miten huonosti se onnistui, miten huonolta se näytti tai miten paljon siitä puhuttiin, Henki Mooseksessa johti hänet suoraan hänen velvollisuutensa paikalle. Tuo Henki oli hänessä!
Katsokaa Joosefia! Kun Joosef syntyi, rakasti hänen isänsä häntä ja hänen veljensä vihasivat häntä, esikuva Kristuksesta. Hän oli heidän verisukulaisensa, heillä oli sama isä. Syy siihen miksi hänen veljensä vihasivat häntä syyttä oli se, että Jumala oli määrännyt hänet profeetaksi; hän oli hengellinen ihminen, näkijä. Ja he vihasivat häntä tästä syystä. Mutta Joosef ei voinut mitään sille, sillä Jumala oli hänet tehnyt siten.
Tarkatkaa Jumalan Henkeä Joosefissa! Katsokaa, mitä hän teki. Hän toimi kuin Kristus, sillä tuo Henki aikaansai tuon eron. Hän oli hengellinen ihminen. Hän näki näkyjä, hän selitti unia. Hän ei tehnyt sitä omaksi kunniaksensa, hän teki sen, koska hänessä oli jotakin, nimittäin Jumalan Henki. Itsestänsä hän ei olisi mennyt sinne, niin että hänet heitettiin kaivoon ja hän aiheutti vanhalle isällensä vuosikausien murheen, kun hänet myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta. Sitten hänet nostettiin tuosta kaivosta, ja hänestä tuli oikea käsi faaraolle, joka oli tuon ajan hallitsija. Ja hänen vankilassansa olivat juomanlaskija ja leipuri. Toinen oli kadotettu ja toinen pelastettu hänen ennustuksensa mukaisesti vankilassa.
Oletteko huomanneet, että kun Jeesus tuli, rakasti Hänen Isänsä Häntä. Isä antoi Joosefille monivärisen viitan (sateenkaari, liitto). Ja Isä Jumala antoi Jeesukselle, Pojallensa, liiton, ja Hänen veljensä, juutalaiset, vihasivat Häntä ilman syytä. Heillä ei ollut mitään syytä vihata häntä. Hän oli hengellinen ja Hän oli Jumalan Sana julkituotuna. Hän tuli tehdäksensä Isän tahdon; Hän tuli täyttääksensä Kirjoitukset; HÄN tuli tuodaksensa heille rauhan. Mutta he ymmärsivät Häntä väärin ja vihasivat Häntä ilman syytä. He eivät pysähtyneet katsomaan, mitä Hän halusi tehdä. He tuomitsivat Hänet, koska Hän ei ollut samaa mieltä heidän kanssansa. He sanoivat: "Hän korottaa itsensä, Hän tekee itsensä Jumalaksi." Hän oli Jumala! Jumala oli Hänessä. Raamattu sanoo, että Jumala oli Kristuksessa, paljastaen itsensä maailmalle. Kirkkauden Jumala paljasti Jumalan kirkkauden.
Katsokaa Moosesta! Hän ei voinut muuta kuin heittäytyä aukkoon. Hän ei tehnyt sitä ulkokultaisesti. Hän teki sen, koska Jumala oli Hänessä. Myöskään Joosef ei voinut mitään sille, että hän oli sellainen, sillä Jumala vaikutti hänessä ja teki itsensä tunnetuksi tuon miehen kautta. Hän ei tehnyt sitä omaksi kunniaksensa.
Jos näillä papeilla vain olisi ollut henkien erottamisen kyky, joista minä tänä aamuna puhun! Aivan samantekevää mitä maailma olisi kertonut Hänestä, he olisivat käsittäneet sen, jos he vain olisivat katsoneet Hänen Sanaansa ja käsittäneet Hänen tarkoituksensa. Hän teki kaiken kirkastaaksensa Isän. He sanoivat: "Oi, tämä Mies on suuri Parantaja. Hän voi tehdä näitä asioita." Mutta Hän sanoi: "Minä en voi tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Isä Minulle näyttää. En se ole Minä, joka tekee nämä teot. Se on Isä, joka Minussa asuu, joka tekee nämä teot." Hän ei vaatinut itsellensä mitään kunniaa. Samalla tavalla ei kukaan Jumalan palvelija vaatisi itsellensä kunniaa. Kukaan Jumalan palvelija ei käyttäisi Jumalan lahjaa siihen, että korottaisi itseänsä, vaan hänen tarkoituksensa on tehdä jotakin Jumalan kunniaksi.
Tästä syystä te näette saman tänään. Meillä täytyy olla henkien erottamisen kyky nähdäksemme, mitä joku henkilö yrittää tehdä. Yrittävätkö he kirkastaa Jumalaa, vai yrittävätkö he korottaa itseänsä?
No niin, Jumalan Henki vaikuttaessansa jossakin ihmisessä saa tämän toimimaan kuin Jumala. Ei ole mikään ihme, että Jeesus sanoi: "Eikö olekin kirjoitettuna: 'Te olette jumalia'?, ja jos he kutsuivat jumaliksi niitä, joille Jumalan Sana tuli, niin miten te voitte tuomita Minut siitä, koska Minä olen Jumalan Poika?" Jos te näette Jumalan Hengen Mooseksessa, näette te Jumalan. Mooses oli jumala. Joosef oli jumala. Profeetat olivat jumalia. (Ps. 82:6, Joh. 10:34). Raamattu sanoo, että he olivat sitä. He olivat jumalia, koska he olivat täysin antautuneet Jumalan hengelle, ja he toimivat Jumalan kirkastamiseksi.
Kun joku ihminen on siten voideltu Hengellä — sallikaa tämän tunkeutua sydämiinne — kun joku ihminen on Jumalan Hengen voitelema, niin on Jumala hänen tottumuksissansa, toimimisessansa ja kaikessa. Joskus hänet tuomitaan väärin.
Katsokaa Daavidia. Psalmissa 22 hän huudahtaa: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" ikäänkuin hän, Daavid, olisi itse ollut se. "Kaikki, jotka näkevät Minut, pilkkaavat Minua, puistelevat päätänsä."
Hän oli Jumalan voitelema, hän oli niin antautunut Jumalalle, ja voitelu oli sellaisella tavalla hänen yllänsä, kun hän huudahti tämän Jumalan Hengen vaikutuksesta, että joku, joka olisi ollut läsnä, olisi voinut sanoa: "Katsokaahan, hän ajattelee, että joku pilkkaa häntä. Miksi on Jumala hyljännyt hänet?" Ei se ollut Daavid, vaan se oli Henki, joka huudahti tämän Daavidin kautta: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Minun luuni ovat kuivettuneet. He ovat lävistäneet minun käteni ja jalkani." Olisi voitu sanoa: "Kuulkaapa tätä ulkokultaista. Kenen kädet ovat lävistetyt? Kenen jalat ovat lävistetyt?" Näin puhuvat järkiperäiset. Mutta joku henkien erottamisen kyvyn omaava olisi tiennyt, ettei se ollut Jumalan Henki, joka puhui hänestä. Kun joku ihminen on Jumalan Hengen voitelema, on hänellä Jumalan toimintatapa, ja tämä Jumalan toimintatapa ei milloinkaan riko keskinäistä yhteyttä. Jumalan toimintatapa on johtaa meidät yhteen, sillä me olemme yksi Kristuksessa Jeesuksessa, ja Jumalan tarkoitus on johtaa meidät yhteen. "Rakastakaa toisianne!"
No niin, nämä suuret profeetat! Me näemme Jumalan Hengen vaikuttavan heissä. Jeesus kutsui heitä jumaliksi. Hän sanoi, että he olisivat jumalia. Heillä oli tietty määrä Jumalan Henkeä, mutta kun tuo Yksi tuli, Jeesus, joka oli Jumalan Poika, Hänen yllensä tuli Henki ilman määrää, jumaluuden täyteys asui ruumiillisesti Hänessä, sillä Hän oli täydellinen esimerkki. Hän oli kirkkauden Jumala, joka teki Jumalan kirkkauden tunnetuksi ihmisille. Jumala oli Hänessä. Tarkatkaa Hänen elämäänsä. Hän oli koko Vanhan Testamentin aihe. Kaikki vanhat Vanhan Testamentin profeetat huudahtivat — ei itsestänsä, vaan he huudahtivat Jumalan Hengen vaikutuksesta, joka antoi heidän toimia sellaisella tavalla kuin Jumala, niin että heitä kutsuttiin jumaliksi. Mutta sitten tuli Hengen täyteys julki Jeesuksessa Kristuksessa.
Tarkatkaa Daavidia, kun hänet syöstiin valtaistuimelta Israelin kuninkaana, ja hän oman kansansa hylkäämänä kulki ylös Öljymäkeä Jerusalemin pohjoispuolella ja katsoi kaupunkia ja itki, koska hänet oli hyljätty. Mitä se oli? Se oli Kristuksen Henki. Viisisataa vuotta myöhemmin Jeesus, Daavidin Poika, istui samalla vuorella ja katseli kaupungin ylitse hyljättynä Kuninkaana ja huudahti: "Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä tahdoinkaan koota sinut (teidät eri kirkkokunnat ja samankaltaiset) niinkuin kana kokoaa poikasensa, mutta te ette tahtoneet. Kuinka usein Minä olisinkaan tehnyt sen!"
Sama Henki, joka oli Daavidissa ja täyteydessänsä tuli julki Kristuksessa, on tänään seurakunnassa ja huutaa ihmisille: "Kuinka usein halusinkaan Minä koota teidät!" Ja kun te näette jakaantumiset ja hajaannukset, veljellisen yhteyden ja kristillisen elämän rikkoutumisen, kun toinen on toistansa vastaan, niin huutaa Jumalan Henki teidän sydämessänne sitä vastaan. Todellinen Jumalan profeetta, aito opettaja, pyrkii johtamaan seurakunnan Hengen yhteyteen, Hengen yhteyteen, niin että he käsittäisivät Jumalan; tämä on heidän pyrkimyksensä, huolimatta siitä mihin kirkkokuntaan he kuuluvat. Meillä on henkien erottaminen voidaksemme erottaa hengen ihmisessä ja todetaksemme, onko se Jumalan Henki vai ei.
Huomatkaa, että kun HÄN vaelsi maan päällä, kulki Hän ympäriinsä ja teki hyvää. Jotakin muuta tulee vielä mieleeni. Oletteko huomanneet, mitä tapahtui, kun Daavid hyljättiin kuninkaana? Hän lähti kaupungista, ja pieni benjaminilainen, jonka oikeastaan tuli olla hänen veljensä, jonka olisi tullut surra sitä, että hänet hyljättiin, hän tuli sinne heitellen Daavidia lialla ja huutaen hänelle haukkumasanoja ja kiroten häntä Herran nimessä. Tämä vanha benjaminilainen kirosi kuningas Daavidia Herran nimessä.
Huomatkaa, miten Jumalan Henki ja paholaisen henki vaikuttavat. Te näette, että hän oli rampa. Tämä kuvaa nykyisten ihmisten rampuutta, jotka pilkkaavat todellista Jumalan Henkeä, joka ilmestyy Kristuksessa. Kuningas Daavidissa oli Kristuksen Henki, kun hänet hyljättiin kuninkaana. Ja tänään pilkataan niitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen; yritetään saavuttaa jotakin, johtaa metodistit, helluntailaiset, presbyteerit jne. yhteen Kristuksen ruumiina. Ja kun nähdään Hengen vaikutus, sanotaan: "Voi, tuo on helluntailainen. Tiehensä tuollainen! Minä tunnen erään, joka lähti toisen aviovaimon kanssa. Erään toisen minä olen nähnyt juopuneena. Tämä teki sitä ja tuo teki tätä." Saattaa olla niin, mutta he itse ovat kyllin ovelia kätkeäksensä omat pahat tekonsa. Mutta Daavidin kohdalla kaikki oli ilmeistä. Miksi. Hänellä oli Kristuksen Henki. Vartija sanoi: "Eikö minun tule lyödä pää tältä koiralta, joka kiroaa minun kuningastani?"
Katsokaa Kristuksen Henkeä Daavidissa: "Antakaa hänen olla, jos kerran Herra on käskenyt häntä kiroamaan minua." Käsitättekö te tätä? "Antakaa hänen olla, Herra on käskenyt häntä kiroamaan minua."
Sensijaan me haluamme tänään kohottaa nyrkkimme ja taistella heidän kanssansa ja hakata heiltä pois heidän päänsä. "Heittäkää hänet ulos, hän ei kuulu meihin."
"Antakaa hänen olla, Herra on käskenyt häntä kiroamaan minua." Tämä rampa juoksi hänen perässänsä ja heitteli Daavidia lialla. Niin he toimivat tänään Kristuksen Henkeä kohtaan. "He ovat pyhiä kieriskelijöitä, heistä ei ole mihinkään. Jumalallisessa parantumisessa ei ole mitään. Ei ole olemassa mitään enkeleitä. Ei ole olemassa mitään profeettoja. Ihmeiden ajat ovat ohitse." He heittävät likaa. Mutta antakaa heidän olla. Sillä kun Daavid palasi takaisin valtaan, Halleluja, kun hän jälleen kiistämättömänä Israelin kuninkaana palasi takaisin! Älkää olko huolissanne, tämä Jeesus, jonka Henki meillä tänään on, on tekevä osansa ja palaava takaisin fyysisessä ruumiissa toisessa tulemuksessansa kirkkaudessa, vallassa ja majesteettisuudessa.
Silloin tuo lianheittäjä lankesi kasvoillensa ja anoi armoa: "Antakaa hänen olla!", sanoo Kristuksen Henki meissä. Älkää sulkeko häntä pois yhteydestä. Ajatelkaamme sitä, että kaikkien näiden asioiden täytyy tapahtua. Meillä on vain yksi tehtävä; kulkea eteenpäin. Jumala on luvannut, että kaikki asiat vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Säilyttäkäämme henkien erottaminen, pitäkäämme oikea päämäärä silmiemme edessä. Me olemme täällä palvellaksemme Jumalaa, ollaksemme yhteydessä keskenämme, kulkeaksemme yhdessä palvellen Jumalaa. Jos ihmisellä on väärä määränpää, niin mitä silloin tapahtuu?
Me toteamme, että Jumalan Henki oli Hänessä. Kaikki vanhat profeetat puhuivat Hänestä. Se määrä Henkeä, mikä heissä oli, ei palvellut heidän omaksi kunniaksensa, vaan kaikki todelliset profeetat tekivät Hänet tunnetuksi, kun he puhuivat Hänestä. Ja kaikki mitä he sanoivat, täyttyi Hänessä. Että se tapahtui, todisti sen, että Jumalan Henki asui heissä. Mitä se oli? Jumala puhui itsestänsä. Jumala toi itsensä julki näiden profeettojen kautta.
Meidän ei tule etsiä omaa kunniaa: "Kenestä on tuleva seuraava presidentti? Tai kuka se on oleva?" Jos teitä lyödään päähän ja kysytään: "Sano meille, kuka sinua löi, niin me uskomme sinua", niin sitä se ei ole. Se tapahtuu Jumalan kirkastamiseksi. Se ei tapahdu siksi, että jostakin veljestä tehtäisiin joku suuri mies, niin että hänestä tulisi suurin mies Phoenixissa. Se ei tapahdu, että William Branhamista tehtäisiin jotakin suurta. Mitä sen kautta tulee tapahtua? Se ei tapahdu, että Oral Robertsista ja Billy Grahamista tehtäisiin jotakin suurta. Se tapahtuu sydämissä; me haluaisimme tehdä jotakin Jumalan valtakunnan hyväksi. Jumalan tulee sen kautta tulla kirkastetuksi. Kaikki lahjat ja nämä asiat eivät tee jotakuta suuremmaksi kuin toiset, se johtaa meidät vain yhteistyöhön tämän Ruumiin rakentamiseksi, johtaa meidät yhteen kansana, Jumalan kansana. Mutta kun te näette, että he toimivat sen vastaisesti, niin älkää kirotko heitä; antakaa heidän olla. Jonkun täytyy toimia myöskin siten. Mutta odottakaapa, kunnes Jeesus palaa voimassa.
Me näemme, että jokainen profeetta puhumisensa kautta kirkasti Jumalaa ja tulevaa Messiasta. Ja kun he olivat Hengessä, toimivat, puhuivat ja elivät he sellaisella tavalla, kuten Messias teki. Jos tämä tapahtui jo 'ristin toisella puolella', mikä merkitsee, ennen Hänen tulemustansa, niin kuinka paljon enemmän tulisikaan Hänen tulemuksensa jälkeen Messiaan Hengen vaikuttaa seurakunnassa, niin että Messiaan teot ja elämä tulevat esiin. Se on Jumalan Henki.
Erottakaa tuo henki, onko se Jumalasta vai ei. Tarkatkaa sitä, toimiiko se niinkuin HÄN. Jos joku nousee teitä vastaan ja heittää likaa teidän elämänne ylle, vaikka te tiedätte olevanne syytön, ja te tiedätte, että teillä on Jumalan Henki, niin älkää yrittäkö erottautua. Älkää toimiko heitä kohtaan halpamaisesti. Älkää kirotko heitä. Kulkekaa yksinkertaisesti eteenpäin siinä tietoisuudessa, että Jumala asettaa teidät koetukselle nähdäksensä, miten te reagoitte siihen. Jotenkin Hänen täytyy tehdä se.
Joitakin päiviä sitten, minä uskon että se oli veli Fullerin seurakunnassa, minä mainitsin erään polkupyöräilijän Kanadasta. Kaikki ajattelivat voivansa lyödä laudalta tämän pojan, ja että hän olisi vain surkimus, koska hän oli ainoa, joka ei osannut ajaa polkupyörällä pitämättä kiinni ohjaustangosta.
Minä pidän niistä, jotka pitävät kiinni ohjaustangosta, molemmin puolin Ristiä, ja sanovat: "Minulla ei ole mitään tuotavanani. Salli minun pitää kiinni rististä, Herra. Minulla ei ole mitään sivistystä, minulla ei ole mitään. Salli minun pitää tästä kiinni ja katsoa eteenpäin."
Heidän tuli suoriutua määrätystä matkasta jalanlevyisellä kaistalla voittaaksensa sadan dollarin polkupyörän. Kaikki nämä pojat osasivat ajaa kaupunkiin pitämättä kiinni ohjaustangosta, tehdäksensä ostokset äidillensä ja tulla jälleen takaisin ylipäätänsä koskettamatta ohjaustankoa. He eivät olleet tottuneet pitämään kiinni ohjaustangosta, ja joutuivat pois linjasta. Mutta tämä pieni poika lähti ajamaan, piti kiinni tangosta ja ajoi loppuun asti. Sitten he kysyivät häneltä: "Miten sinä pystyit siihen?" Hän vastasi: "Minä voin sanoa teille, missä teidän virheenne on, pojat. Te kaikki osaatte ajaa paremmin kuin minä, mutta te hermostuitte kun yrititte pitää tasapainon; sentähden te jouduitte pois suunnasta. Minä en ylipäätänsä ajatellut sitä, minulla oli loppu silmissäni ja minä pysyin vakaana."
Se meidän tulee tehdä. Älkää katsoko näihin pieniin asioihin: "Onko joku tehnyt sitä tai tätä?" Pitäkää päämäärä silmienne edessä ja pysykää vakaina. Kristus tulee jälleen. Tarkatkaa loppua ja olkaa lujia. Älkää välittäkö siitä, mitä nyt tapahtuu. Tarkatkaa sitä, mitä lopussa on tapahtuva, kun te tulette seisomaan siellä ja joudutte tekemään tiliä elämästänne.
Daavid ei välittänyt tästä benjaminilaisesta, joka heitteli likaa hänen yllensä. Hänhän oli rampa. Hän ei huomioinut häntä. Hän ei myöskään käskenyt aseenkantajaansa lyömään häneltä päätä, vaan sanoi: "Antakaa hänen olla, Jumala on käskenyt häntä kiroamaan minua. Jumala on käskenyt häntä tekemään sen, antakaa hänen siis olla." Daavid tiesi, että hän eräänä päivänä olisi palaava takaisin voimassa. Tuolle benjaminilaiselle olisi tuleva aikansa.
Kyllä, niin se on. Seurakunta on nouseva voitollisena. Minuthan lähetettiin vain rukoilemaan Hänen sairaitten lastensa puolesta. Enempää minä en voi tehdä. Missä tahansa he ovatkin ja mihin seurakuntaan he kuuluvat, on samantekevää. Minä yritän vain rukoilla Hänen sairaitten lastensa puolesta, pyrkimyksenäni käyttää tätä lahjaa Hänen kirkastamiseksensa. Tästä syystä minä en ole milloinkaan kuulunut mihinkään. Näin on oikein. Minä haluaisin teidän selvästi ymmärtävän minua, että minä uskon Jumalalla olevan jokaisessa seurakunnassa aitoja kristittyjä, Hänen lapsiansa. Hän ei ole milloinkaan käskenyt minua puuttumaan siihen. Minut vain lähetettiin rukoilemaan Hänen lastensa puolesta ja tekemään nämä asiat Hänen kirkastamiseksensa.
Te näette, että kaiken, mistä Jeesus ja profeetat puhuivat, täytyi olla totta, sillä se oli Jumalan voima heissä, Jumala itse puhui heidän kauttansa tulemuksestansa omaksi kunniaksensa ja kirkkaudeksensa.
"Kenestä tulee presidentti? Kuka tulee siksi tai täksi? Onko meillä tänä vuonna kyllin sadetta?" Tämä ei ole lainkaan tärkeätä. Tulee tapahtua jotakin Jumalan kunniaksi, jotakin, mikä saa seurakunnan järjestykseen, jotakin, minkä kautta Jumalan voima alkaa vaikuttaa; ei että itselle tehtäisiin suuri nimi, vaan että Jumalan kirkkaus tulee julki.
Me näemme, että kaikki mitä nämä vanhat profeetat olivat sanoneet Hänestä, toteutui, sillä HÄN oli Vanhan Testamentin sisältö. Jokainen profeetta Aadamista Malakiaan odotti Jeesusta, tulevaa Messiasta. Jokainen profeetta puhui Herran tulemuksesta. Jokainen teki osansa siinä, sillä hän oli Jumalan voideltu. Hän ei voinut puhua mistään muusta.
Me toivoisimme, että meillä olisi enemmän aikaa puhua siitä. Tarkatkaa, että kaikki mitä he sanoivat, toteutui. Tutkikaamme kuitenkin jotakin siitä, mitä nuo profeetat ennustivat.
"Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen." Onko se tapahtunut? Varmasti. "Hänen nimensä on oleva Immanuel, Rauhanruhtinas, Kaikkivaltias Jumala, Iankaikkinen Isä." Juuri sitä Hän oli: "Iankaikkinen Isä." "Teidän ei tule kutsua ketään maan päällä "isäksi", sillä Jumala on teidän isänne."
Katsokaamme edelleen: "Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, Häntä lyötiin meidän pahojen tekojemme tähden, rangaistus oli Hänen yllänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut." Se mies, joka Pilatuksen tuomiohallissa ruoski Herraa, ei käsittänyt, että Kirjoitukset olivat sanoneet ennalta, että niin tulisi olemaan. Heillä ei ollut mitään henkien erottamisen kykyä, noilla papeilla, jotka huusivat: "Me haluamme Hänet pois! Me haluamme Hänet pois!"
Ja kun Hän riippui ristillä ja huudahti: "Jumalani, Jumalani, miksi Sinä minut hylkäsit?", pilkkasivat he Häntä. Heillä ei ollut mitään erottamisen kykyä. He eivät kyenneet erottamaan tuota Henkeä. Daavid puhuu siitä psalmissa 22, että he avaavat suunsa pilkkaan tietämättä, että tekivät niin. Juuri niinkuin tuo benjaminilainen kohteli Daavidia. Katsokaahan, hän ajatteli Daavidin olevan täysin väärän, sillä hän ei ollut samaa mieltä sen kanssa, miten hän hallitsi kuningaskuntaa. Hän ei käsittänyt, että se oli Jumalan Henki Daavidissa, joka toimi siten.
Tämä on se, missä meidän täytyy erottaa jonkin ihmisen henki. Mitä hän yrittää tehdä? Mihin hän pyrkii? Ei mihin ryhmään hän kuuluu, onko hän valkoinen, musta vai keltainen mies, tai mitä tahansa hän sitten onkin. Nähkäämme, mitä hän haluaa saavuttaa Jumalan valtakunnassa. Vaikka hänellä olisi aivan eri ajatukset kuin meillä, on se kuitenkin aivan oikein niin kauan kuin hän vain haluaa tehdä jotakin Jumalan valtakunnan hyväksi. Erottakaa se hänessä. Jos hän on väärä, mutta vilpitön sydämessänsä, on Jumala jonkin ajan kuluttua antava hänen käsittää, mikä on oikein. Jättäkää hänet rauhaan, tarkatkaa vain, mitä hän yrittää tehdä.
No niin, me näemme, että kuollessansa ristillä Hän huudahti asioita, jotka profeetta oli ennustanut Hänestä: "Minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet." Siellä se toteutui. Profeetat olivat oikeassa. He huudahtivat sen aivankuin se olisi koskenut heitä itseänsä, mutta ristillä se tuli julki.
"Hänet luettiin väärintekijäin joukkoon." Niin se myöskin tapahtui. Hänet katsottiin rikolliseksi, ja Hänelle annettiin hauta rikkaiden joukossa. Niin se tapahtui. Hänet haudattiin erään rikkaan miehen hautaan. "Hän ei ole jättävä Minun sieluani kuoleman valtakuntaan, eikä salliva Minun Pyhäni nähdä mätänemistä." Se kuulostaa siltä kuin Daavid olisi ollut tuo Pyhä. Se ei ollut Daavid, se oli Jumalan Henki Daavidissa, joka huudahti tämän. Katsokaahan, Jumalan Henki tuossa ihmisessä, joka sen huudahti.
Joku on saattanut sanoa: "Älkää kuunnelko tätä vanhaa ulkokultaista siellä! Se ei ollut hän, se oli Jumalan Henki, joka hänestä huudahti. Katsokaahan, Jumalan Henki tekee itsensä tunnetuksi: "Minä en ole jättävä Hänen sieluansa helvettiin, eikä Minun Pyhäni ole näkevä mätänemistä."
No niin, veljet, kun me nyt lopetamme, sallikaa minun vielä sanoa tämä. Meidän aikamme kuluu nopeasti. Ihminen, jota koko Vanha testamentti käsittelee ja josta kaikki pyhät, Jumalan Hengen voitelemat profeetat puhuivat, ja kaikki, mitä he Hänestä sanoivat, toteutui kirjaimellisesti; tämän suuren Persoonan, jota kutsutaan Jumalan Pojaksi, tulee varmuudella olla kykenevä rakentamaan uusitestamentillinen seurakunta. Ettekö tekin usko sen? Hänellä tulee olla käsitys siitä, miten rakentaa uusitestamentillinen seurakunta.
Ensimmäiseksi haluaisin teidän kiinnittävän huomionne Matt. 16, missä Hän tulee alas ja puhuu opetuslapsillensa. Hän sanoo: "Kenen sanovat ihmiset Ihmisen Pojan olevan?" Ja he vastasivat: "Jotkut sanovat, Sinä olet Elias, toiset sanovat sitä tai tätä, toiset taas ovat sitä mieltä, että Sinä olet yksi profeetoista."
Hän kysyi: "Mutta te, kenä te pidätte Minua?" Simon Pietari sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." HÄN sanoi: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha ja veri ole sitä sinulle paljastanut, vaan Minun Isäni ylhäällä taivaassa. Ja nyt Minä sanon sinulle: 'Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle Minä olen rakentava seurakuntani, ja helvetin portit eivät ole sitä voittava." Tämän Hän puhui seurakunnasta. Pankaapa nyt tarkoin merkille, ja jos minä olisin väärässä, niin antakoot Jumala ja myöskin te minulle anteeksi.
Katolinen kirkko sanoo: "Tällä kalliolla tarkoitettiin Pietaria, ja Pietarin varaan Hän on rakentanut seurakuntansa." Me tiedämme, että tämä on väärin. Me protestanttiset emme ole yhtä mieltä sen kanssa. Mutta me protestanttiset sanomme: "Se oli HÄN itse, jonka varaan HÄN on rakentanut seurakuntansa, itsensä varaan." Mutta jos te haluatte huomata, myöskään tämän kanssa minä en ole samaa mieltä. Sitä se ei myöskään ollut. Se oli hengellinen ilmestys Hänestä itsestänsä. Liha ja veri, se tarkoittaa, te ette ole oppineet sitä jossakin seminaarissa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Te ette ole oppineet sitä jonkin seurakuntaopin kautta, niin hyvä kuin se saattaakin olla. Se on oikein, mutta liha ja veri eivät ole paljastaneet sitä sinulle. Se ei ole mikään järkiperäinen käsitys siitä, kuinka puhe tulee pitää, miten tulee kumartua, tai miten tahansa teidän sitten tulee käyttäytyä täällä maan päällä. Sitä se ei ole. Sen ei tule olla jokin suuri asia. Se on Jumalan Sanan ilmestys. Hän oli Sana. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli tuo Sana. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Tämä on Jumalan Sanan ilmestys.
Tuo Henki Pietarissa paljasti hengellisen ilmestyksen kautta, että HÄN tuli julki Ihmisen Poikana. Kirkkauden Herra teki Jumalan kirkkauden tunnetuksi. "Tälle kalliolle (Sanan hengelliselle ilmestykselle) Minä olen rakentava seurakuntani." Mitä se oli? Jos nämä profeetat olivat sellaisella tavalla Jumalan voitelun alla, että he Pyhän Hengen kautta huudahtivat: "Tämä on Jumalan Poika", silloin voi tämä sama Henki (tällä puolella ristiä) paljastaa saman. Käsitättekö te tämän?
"Liha ja veri" — te ette voi oppia sitä jossakin seminaarissa hankkimalla jonkin tittelin. Se on aivan oikein, minäkin toivoisin että minulla olisi sellainen, mutta siitä huolimatta se ei ole sitä. Te ette tarvitse niitä, vaikka se olisikin hyvä. Teillä voi olla se lisäksi. Mutta jos te joudutte luopumaan tästä lisästä, pitäkää Tämä. Jos Tämä ei ole se, niin sallikaa minun siitä huolimatta pitää se. Minä haluaisin Tämän.
Liha ja veri eivät ole sitä sinulle paljastaneet." Sinä et ole oppinut sitä sivistyksen kautta, sinä et ole oppinut sitä kirkkokunnassa. Saattaa olla hyvä omata sivistystä tai kuulua johonkin kirkkokuntaan. Se on osa sitä. Mutta ihmiset luottavat liiaksi siihen ja jättävät huomioimatta hengellisen erottamisen.
"Liha ja veri eivät ole tätä sinulle paljastaneet, vaan Minun Isäni taivaassa. Ja tälle kalliolle Minä olen rakentava seurakuntani, eivätkä helvetin portit ole sitä voittava." He eivät ole voiva voittaa sitä. Tämä osoittaa sen, että he ovat oleva sitä vastaan.
Tarkatkaa nyt ja nähkää mitä vastaan helvetin portit ovat. Ne eivät ole kirkkokuntia vastaan. Hallitus hyväksyy ne. Sitä se ei ole. Maailma tunnustaa meidän kirkkokuntamme, ne kaikki. Meillä Amerikan kansalaisina on oikeus muodostaa kirkkokunta; se on hyvä, me arvostamme sitä. Mutta sitä vastaan eivät helvetin portit ole. He ovat hengellistä ilmestystä vastaan, että Kristus täällä on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sitä vastaan he ovat. "Helvetin portit ovat oleva sitä vastaan, mutta eivät ole voittava."
Siinä se on teillä, hengellinen erottaminen. Samantekevää kuka hän on, hän on minun veljeni niin kauan kuin hänellä on sama määränpää kuin minulla. Olkoon hän sitten profeetta, paimen, diakoni tai mitä tahansa, siunaa Jumala sitten häntä tällä tai tuolla tavalla, halveksiiko hän minua tai mitä tahansa hän sitten tekeekin, hän on minun veljeni. Me työskentelemme saman asian puolesta. Me vaikutamme saman Kuningaskunnan puolesta. Hän työskentelee samassa työssä kuin minäkin. Hengellinen erottaminen, hengellinen Jumalan ilmestys. Katsokaa tänne, jos haluatte.
Aivan lähi-iltana minä saarnasin jossakin aiheesta: "Niin ei ollut alussa." Meidän täytyy mennä takaisin alkuun käsittääksemme oikealla tavalla tämänpäiväisen aiheemme. Alussa rakensi Kain, järkiperäinen, kirkon (niinkuin me sanoisimme), se tarkoittaa, että hän rakensi alttarin ja toi uhrinsa, rukoili, oli vilpitön, uhrasi kiitosta, maksoi kymmenykset ja oli kaikessa yhtä uskonnollinen kuin Aabelkin. Mutta Aabel (siihen aikaan ei vielä ollut Raamattua) käsitti hengellisen ilmestyksen kautta, että ne eivät olleet kedon hedelmät, jotka aiheuttivat synnin. He eivät syöneet mitään omenoita. Katsokaahan, tuo ilmestys sanoi hänelle, että ne eivät olleet mitään omenoita, ja etteivät hedelmät olleet syy karkottamiseen. Se oli elämä, erottaminen elämästä; sentähden hän meni, nouti karitsan ja uhrasi sen edestänsä uskon kautta, ja tämä on hengellinen ilmestys. Amen! Jumalan ilmestys, hengellinen ilmestys tuli hänen osaksensa. Ne eivät olleet hedelmiä, ne eivät olleet mitään omenoita, persikoita, luumuja tai päärynöitä. Se oli erottaminen elämästä, ja sentähden hän meni ja nouti jotakin elävää uhriksi hedelmien sijasta.
Te voitte syödä hedelmiä — kättenne tekoja. Mitä te itse voitte tehdä: "Minä menen ja rakennan tämän. Minä olen tekevä tämän tai tuon, tukeva sitä ja tätä." Se saattaa olla hyvä. Hän rakensi alttarin, tarkalleen niinkuin tuo toinenkin. Molemmat rakensivat alttarit. Se oli hyvä. Mutta oli kysymys hengellisesti paljastetusta totuudesta tuossa asiassa, sillä Henki paljasti sen. "Tälle kalliolle, kalliolle, jolla Kristus kuoli, Pelastuksen Kalliolle, tuolle kalliolle, jolla Aabelin karitsa kuoli." Abel laittoi kätensä tämän pienen karitsan päälle, ja sen valkoinen villa kastui kun hän puhkaisi sen niskan kivellä; siihen aikaan ei vielä ollut mitään keihäitä. Tuo pieni eläinparka kuoli, ja veri valui hänen käsissänsä ja kasteli villan verellä sen määkiessä.
Mistä tämä puhuu? Jumalan Karitsasta, jonka 4000 vuotta myöhemmin Hänen seurakuntansa hylkäsi. Häntä kutsuttiin Beelsebuliksi ja paholaiseksi, niinkuin profeetat olivat ennustaneet. He kielsivät profeetat. Hän sanoi: "He ovat kuin valkaistut seinät ja sulkevat muilta tien." Heillä ei ollut mitään hengellistä erottamisen kykyä eivätkä tienneet, että Hän oli Jumalan Karitsa ja Hänen täytyi olla sellainen, toimia siten, sillä HÄN täytti Jumalan Sanan. Ja Hengellä täytetyssä seurakunnassa täyttyy tänään Jumalan Sana niissä asioissa, mitä he tekevät. Halleluja! Helluntaipäivänä Pietari sanoi: "Tämä on se! Se on teitä ja teidän lapsianne ja kaikkia niitä varten, jotka vielä ovat kaukana, niin monet kuin heidän Herransa, meidän Jumalamme on kutsuva."
Samat innoitetut profeetat sanoivat, että Ehtoovalo olisi loistava, että armonaikana tulisi varhaissade ja myöhäissade. Mitä se on? Varhaissade on lankeamaisillansa ja myöhäissade on jo ollut. Molemmat ovat yhdistyneinä ja varhais- ja myöhäissateessa yhdessä on Pyhä Henki voimassa tuova julki Kristuksen ylösnousemuksen. Siinä se on teillä. Ne ovat liittyneet toisiinsa. Jumalan armo! Hän sanoi: "Niinkuin oli Nooan päivinä." Hänen armonsa oli pitkämielinen. Myöskin tänään se on pitkämielinen, liittyneinä toisiinsa. Se yhdistää vanhan ajan pilven ja nykyisen ajan pilven keskenänsä. Varhaissade lankesi ensin; ensimmäinen sade meillä oli jo, nyt lähenee syyssade, itä ja länsi kohtaavat. Molemmat sateet lankeavat samanaikaisesti. Jumalallinen parantuminen tapahtuu ja Jumalan enkeli paljastaa sydänten salaisuudet ja sallii kaiken tapahtua. Näyttää siltä kuin kaikki todelliset jumalanlapset käsittäisivät tämän. Katsokaahan, Henki paljastaa ilmestyksen. Jeesus sanoi, että seurakunta tulisi rakennetuksi sen varaan.
Joku saattaa nousta ja sanoa: "Me olemme rakennetut sille ja sille." Menkäämme hiukan eteenpäin Sanassa. Viimeisessä käskyssänsä seurakunnalle HÄN sanoi: "Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa Evankeliumia kaikille kansoille." Kaikkeen maailmaan. Miten pitkälle sen tulee ulottua? Kaikkeen maailmaan. Kuinka monille? Kaikille luoduille. "Joka uskoo ja kastetaan", ei seurakunta. "Hän" on persoonapronomini. "Hän, joka uskoo", yksilö.
Niinkuin David DuPlesssis mainitsi, että Jumalan valtakunnassa ei ole mitään lapsenlapsia, vaan vain lapsia. Jos sinun isäsi oli helluntailainen, ja te tulette tänne vain seurakuntaan, koska hänkin tuli tänne, sai Pyhän Hengen ja toi sinut tänne lapsenlapsenansa, silloin sinä olet väärässä! Jumalan täytyy paljastaa itsensä sinulle. Kukaan ihminen ei voi tunnistaa Jeesusta ymmärryksen perusteella Kristukseksi. Kukaan ei voi käsittää Jeesusta Kristukseksi, ellei hän kadu syntejänsä ja tee parannusta. Kukaan ei voi tunnistaa Jeesusta Kristukseksi, ellei Pyhän Hengen ilmestys tee sitä hänelle tiettäväksi. "Tälle kalliolle Minä olen rakentava seurakuntani, eivätkä helvetin portit ole sitä voittava." Tämä on se ilmestys. Sille Hän on rakentanut seurakuntansa.
Kuka sen teki? Pietariko? Ei, ei, ei! Kuka sen teki? Kristus sanoi: "Pyhä Henki on tuova teille Jumalan ilmestyksen. Pieni hetki vielä, ja minä olen jättävä teidät. Mutta Minä olen pyytävä Isää, Hän on lähettävä teille Puolustajan, joka on muistuttava teitä näistä asioista." Pitääkö se paikkansa? Mitä Hän tekee tänä aamuna? Mitä on tapahtuva? "Hän on ennalta näyttävä teille nämä asiat." Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa viimeisinä päivinä.
Te sanotte: "Halleluja, veli, se on minun seurakuntani."
Odotapa hetki! Jeesus sanoi Joh. 13:35: "Siitä ovat kaikki käsittävä, että te olette Minun opetuslapsiani, kun teillä on keskinäinen rakkaus." Kun näemme tämän Jumalan Hengen paljastaman totuuden, että Jumalan valtakunta on lopussa tuleva, ja me näemme, että profeetat ja myöskin Jeesus puhuivat siitä, silloin vastaa sama Pyhä Henki meidän sydämessämme: "Se pitää paikkansa, se pitää paikkansa!" Mitä se on? Se on sama hengellisesti paljastettu totuus. Minä rakastan veljiäni, huolimatta siitä missä seurakunnassa he käyvät, kuuluvat he sitten varhais- tai myöhäissadeliikkeeseen; niin kauan kuin he vain kuuluvat Kristuksen ruumiiseen ja vaikuttavat sen hyväksi; ei jotakin määrättyä tarkoitusta varten, saavuttaaksensa itsellensä maan päällä arvostusta, vaan Jumalan valtakunnan ja Hänen tulemuksensa kirkkaudeksi, jotta Hänen pikainen tulemuksensa tulisi julki ja tunnetuksi.
No niin, kun me lopetamme, ajatelkaamme sitä: "Tälle kalliolle Minä olen rakentava seurakuntani." Täsmälleen. Ja Joh. 14:12 Hän sanoo: "Joka uskoo Minuun, on myöskin tekevä niitä tekoja, joita Minä teen." Mitä tekoja Hän teki tehdäksensä itsensä tunnetuksi? Te muistatte Pietarin. Me olemme jo puhuneet Filippuksesta ja naisesta kaivolla. Siihen aikaan ei ollut kysymys pakanoista, vaan se oli sanottu ennalta viimeisistä päivistä. Hän sanoi: "Niinkuin oli Sodoman päivinä, niin on olevan Ihmisen Pojan tulemuksessa." Maailmalle, joka ei ymmärrä siitä mitään, on tämä ilmestys salaisuus, mutta te rakkaat veljet ja sisaret ette ole pimeyden ja yön lapsia, vaan te olette Valon lapsia ja vaellatte Valossa, niinkuin HÄN on Valkeudessa, ja teillä on yhteys keskenänne, kun Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri, puhdistaa teidät kaikesta synnistä. Siinä te näette sen, Herran palvelijat.
Markus 16 sanotaan: "Menkää kaikkeen maailmaan." Tässä me näemme, mitä seurakuntaa Hän rakensi. Hänen viimeinen käskynsä kuului: "Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille. Hän, joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, tuomitaan." Tarkatkaa tätä: "Hän, joka uskoo ja kastetaan." Hän ei milloinkaan sanonut tarkasti miten, mutta me haluamme kiistellä siitä. Hän sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu." Miten hän haluaa tulla kastetuksi, se on hänen asiansa. Jos sinun pyrkimyksesi on Jumalan valtakunnan hyväksi, silloin tule, veli. Me kuljemme eteenpäin samassa Hengessä. Minä sanon sinulle, että jos olen väärässä, silloin se on tuleva julki. Ja jos sinä olet väärässä, on myöskin se käyvä julki. Mutta meidän sydämemme, meidän motiivimme ja meidän pyrkimyksemme on suunnattu Jumalan valtakuntaan. Siinä me seisomme ja osoitamme Golgatalle.
Ei ole kysymys minusta tai minun ajatuksistani. Minulla ei ole ketään veljeä, joka söisi niin mielellään kirsikkapiirasta kuin minä, mutta siitä huolimatta me olemme veljiä. Kukaan heistä ei lähde niin mielellään metsästämään ja kalastamaan kuin minä, mutta me olemme veljiä. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Minulla on omat käsitykseni, mutta silti hän on minun veljeni, hänen isänsä on minun isäni, hänen perheensä on minun perheeni. Siinä se on teillä! Patriarkat erosivat toinen toisestansa, mutta heillä oli yksi isä ja sen olisi tullut vaikuttaa yhteistyötä, mutta he hylkäsivät tärkeimmän, koska hän oli hengellinen. Käsitättekö tämän, veljet? Näettekö te, mistä minä puhun?
Nyt minä lopetan: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä." Mitä se on? Hengellinen ilmestys. "He puhuvat uusilla kielillä. He kohottavat käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se ole vahingoittava heitä. He panevat kätensä sairaitten päälle ja ne tulevat terveiksi." Sellainen tulisi Hänen seurakuntansa olla. Profeetat ennustivat siitä, että Jeesus Kristus, tämä Suuri, rakentaisi sellaisen seurakunnan. Me näemme, että Hänen Henkensä laskeutuu ja sanoo ennalta, että Hänen Henkensä myöskin tänään vielä tekee näitä asioita Hänen kansansa keskellä.
Sallikaa minun vielä lopuksi sanoa tämä. Minulla on täällä vielä yksi tusina sanankohtia, mutta nyt meillä ei ole aikaa siihen. Huomatkaa tämä. Jokainen aito uudestisyntynyt Herran profeetta, saarnaaja, pyhäkouluopettaja, näkijä, apostoli, lähetyssaarnaaja tai mikä hän sitten onkin, on luja Herrassa, ja hän on niin täytetty ja voideltu Jumalan Hengellä, että mikä tahansa hänen tehtävänsä onkin, hän on tekevä sen Jumalan valtakunnan hyväksi. Ja Jumalan Henki on puhuva tämän ihmisen kautta ja tuova julki sen, että se on Jumalan valtakunta.
Baptistina minä näen teidät helluntailaiset veljinäni. Te ette kuulu baptistiseurakuntaan. Minä kuuluin. Ainoa seurakunta, johon minä milloinkaan kuuluin, oli baptistiseurakunta. Mutta se ei ole minulle esteenä. Minä näen, että Jumalan Henki on teidän kanssanne. Minä näen mitä te yritätte tehdä. Minusta baptistina tuntuu, että me kaikki, mihin helluntaisuuntaan sitten kuulummekin, meidän kaikkien veljien tulisi yhdessä nähdä, että me yritämme työskennellä yhden asian hyväksi. Olkoon meillä henkien erottaminen.
Kun nyt lopetan, haluaisin vielä tehdä viimeisen huomautuksen. Monet teidän keskellänne ovat sairaita ja heikkoja, ja monet ovat jo nukkuneet pois, he ovat hengellisesti kuolleita, sillä heillä ei ole mitään erottamisen kykyä Kristuksen ruumiin suhteen. Tämä sairas ruumis, mikä meillä on! Auttakoon Jumala meitä, että meillä olisi hengellinen erottamisen kyky Jumalan valtakunnan ilmestyksen suhteen ja sydämissämme Jumalan rakkaus, joka on vuodatettu Pyhän Hengen kautta, niin että me avaamme käsivartemme levälleen ja sanomme: "Me olemme veljiä." Näettekö, mitä minä tarkoitan? Ja jos teillä on pieni lahja, älkää käyttäkö sitä siihen, että yrittäisitte tehdä siitä jotakin suurta itsellenne, vaan Jumalan valtakuntaa varten. Työskennelkää kaikki yhdessä kohottaaksenne Jeesuksen Kristuksen asiaa, sillä Hänen tulemuksensa on lähellä. Uskotteko te sen?
Olen pahoillani että olen pidätellyt teitä niin kauan. Veli David on tänä aamuna oleva täällä opettaaksensa teille Kirjoituksista. Mutta nyt kumartakaamme päämme hetkeksi.